19. Espoo Ciné -elokuvajuhlat järjestetään 19.–24. elokuuta 2008 Tapiolassa, Espoon kulttuurikeskuksessa. Yhdessätoissa esityssarjassa nähdään kuuden päivän aikana kaiken kaikkiaan 94 elokuvaa 27 maasta. Uutuussarjoja ovat sotien ja maailmanlaajuisten kriisien jälkiselvittelyyn keskittyvä Savun hälvettyä sekä pohjoismaista elokuvaa esittelevä Rakkaat naapurit. Fantasiaelokuvakilpailu Méliès d’Argent järjestetään Espoossa tuttuun tapaan, tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa.

FilmiFIN katsoi etukäteen avajaiselokuvana nähtävän Mike Leigh’n komedian Happy-Go-Lucky, Woody Allenin ohjaaman festivaalin päätöselokuvan Vicky Cristina Barcelona, elokuvajuhlien kolme kotimaista ensi-iltaa (Käsky, Erottamattomat, Katastrofin aineksia) sekä innolla odotetun Pixar-animaation WALL•E. Eurooppalaista fantasiaelokuvaa edustaa ruotsalainen vampyyrielokuva Ystävät hämärän jälkeen.

Erottamattomat (Suomi, 2008)
Hanna Maylettin (Kiltit tytöt, Espoon viimeinen neitsyt) esikoispitkä on Pohjanmaalle sijoittuva tarina kahdesta sisaruksesta, joista Eve (Minna Haapkylä) on lähtenyt nuorena Ruotsiin ja jättänyt lapsensa Ninnin (Kaneli Johansson) siskonsa Tarun (Tiina Lymi) kasvatettavaksi. Even paluu kotikonnuille pistää kaikkien elämän sekaisin, kun edessä on tilinteko menneisyyden ja omien valintojen kanssa. Ihmissuhteisiin keskittyvä arkidraama puhuu tosia asioita äitiydestä, sisaruudesta, naiseudesta, uhrauksista ja rakkaudesta, mutta Tarja Kylmän hivenen persoonaton ja yllätyksetön käsikirjoitus jää kovin tasapaksuksi ja vaille huippukohtia. Pääosissa Haapkylä, Lymi ja Jorma Tommila muodostavat tehokkaan kolmen kombon, jonka työskentelyä on ilo seurata.

- Päivi Kärkkäinen

Happy-Go-Lucky (Iso-Britannia, 2008)
Synkästä yhteiskunnallisesta realismistaan paremmin tunnetun Mike Leigh’n cv:ssä Happy-Go-Lucky on hämmästyttävän positiivinen ja iloinen elokuva, jonka kuitenkin vaivatta tunnistaa ohjaajansa teokseksi. Päähenkilö Poppy (parhaana naisnäyttelijänä Berliinissä palkittu Sally Hawkins) on opettajana työskentelevä raivostuttavan pirtsakka naisenpuoli, joka ei masennu ei sitten niin mistään. Leigh ohjaa rennosti, dialogi on hauskaa ja henkilöt eläväisiä. Virkeä, elämänmyönteinen komedia saa hymyn huulille.

- Päivi Kärkkäinen

Katastrofin aineksia (Suomi / Tanska, 2008)
Dokumenttiohjaaja John Webster huolestui maapallon tilasta ja päätti pistää perheensä öljydieetille. Boikottiin pantiin niin perheen auto, kaikki muovista valmistetut tuotteet kuin lentomatkatkin, mutta elämänmuutos ei suinkaan sujunut komplikaatioitta. Katastrofin aineksia on projektin mainio seurantadokumentti, joka kertoo yhden perheen pyrkimyksistä tuottaa yhden vuoden ajan vähemmän hiilidioksidia yhteiseen ilmakehäämme. Vakava ilmastoaihe taipuu yleisluontoiseksi, hykerryttävän humoristiseksi kertomukseksi muutosvastarinnasta ja absurdienkin tapojensa orjana pyristelevästä homo sapiensista. Lähestymistapa on raikas, Webster ei saarnaa, vaan pistää itsensä ja perheensä likoon näyttääkseen ja kertoakseen yhtä lailla muutoksen vaikeudesta kuin sen välttämättömyydestäkin.

- Päivi Kärkkäinen

Käsky (Suomi, 2008)
Aku Louhimiehen uusin elokuva, Käsky, sijoittuu vuoden 1918 traagiseen ja Suomen kansan kahtia jakaneeseen sisällissotaan, josta on joissain yhteyksissä käytetty myös hieman vähemmän neutraaleja nimityksiä, kuten vapaussota tai punakapina. Sotilaan on noudatettava käskyjä niiden mielekkyyttä kyseenalaistamatta. Valkoisten puolella sotiva jääkäri Aaro Harjula (Samuli Vauramo) on eri mieltä. Idealistinen kloppi kieltäytyy telottamasta vihollista, punaisten riveissä taistellutta naissotilasta Miina Malinia (Pihla Viitala) ennen asianmukaista oikeudenkäyntiä, herättäen närkästystä sotilastovereidensa keskuudessa. Harjula päättää liueta yksiköstään ja viedä Malinin sivistyneenä pidetyn sotaoikeuden tuomarin, Emil Hallenbergin (Eero Aho), luokse kuulusteltavaksi. Käsky tarttuu mielenkiintoiseen aiheeseen suureellisesti ja vilpittömän uskaliaasti, mutta lopputulos jää hieman hampaattomaksi. Ei parasta Louhimiestä.

- Aki Ahlroth

Vicky Cristina Barcelona (Yhdysvallat / Espanja, 2008)
Woody Allen on iskussa. Suvereenien rikosdraamojen Match Point ja Cassandra’s Dream jälkeen mestari palaa romanttisen ihmissuhdekomedian pariin elokuvallaan Vicky Cristina Barcelona, joka on letkeä tarina kahden jenkkitytön (Scarlett Johansson ja Rebecca Hall) kesästä Barcelonassa, heidän ihastumisestaan paikalliseen taiteilijaan (Javier Bardem) ja tämän suhteesta intohimoiseen, mutta sekopäiseen ex-vaimoonsa (Penélope Cruz). Pakahduttavan fotogeenisten Bardemin, Johanssonin ja Cruzin henkilöhahmoissa on inhimillistä kosketuspintaa, ja käsikirjoitus käsittelee hauskasti ja aidosti kipeämpiäkin aiheita. Javier Aguirresaroben kamera huvittelee mielin määrin katalonialaisilla postikorttimaisemilla, ja nostalgisoi ja romantisoi sumeilematta näkemäänsä. Viihdyttävä ja kepeä, muttei missään tapauksessa tyhjäpäinen draamakomedia.

- Päivi Kärkkäinen

WALL•E (Yhdysvallat, 2008)
2700-luvulle tultaessa maapallo on muuttunut suunnattomaksi kaatopaikaksi, jonka ihmiskunta on hylännyt. Ainoat asukit telluksella ovat terhakka torakka ja tämän ainoa ystävä, romunkerääjärobotti WALL•E (äänenä Ben Burtt). Yön koittaessa musiikista nauttiva pikku-uurastaja vetäytyy hellyttävästi sisustettuun kotikonttiinsa ja siirtyy lopulta uni-tilaan. Vuosisatoja jatkunut loputon uurastus kuitenkin keskeytyy, kun piskuinen robotti tekee suuren löydön ja saa sen myötä paikalle myös etsijärobotti EVA:n (Elissa Knight), johon häkeltyen kiintyy kiikarisilmiään myöten. Ihmiskunnan tulevaisuus on lopulta WALL•E:n ja EVA:n nokkeluuden ja rohkeuden varassa.

WALL•E on samanaikaisesti taattua laatuleffaa kunkkupaja Pixarilta, mutta myös tyystin erilainen kuin megafirman aiemmat hittikuvat. Suurimmalta osin tyystin ilman dialogia etenevä, opettavainen ja fiksu tarina imaisee mukaansa kuin vetosäde ja juuri tuo puhumattomuus kääntyykin WALL•E:n vahvimmaksi valtiksi. WALL•E on mykistävän komea ja ajatuksekas mestariteos, jopa Pixarin korkeilla kriteereillä mitattuna. Se edustaa tämän hetken animaatioiden korkeinta tietotaitoa ja ehtymätöntä elokuvallista ajattelua. Klassikko jo syntyessään.

- Jussi U. Pellonpää

Ystävät hämärän jälkeen (Ruotsi, 2008)
Käsikirjoittaja John Ajvide Lindqvistin omaan romaaniin perustuva ruotsalainen vampyyrielokuva on persoonallinen ja yllättävän tyylitietoinen kokonaisuus, joka kertoo 12-vuotiaan Oskarin ja naapurissa asuvan samanikäisen Eli-tytön omalaatuisesta ystävyydestä. Murha-aallon piinaamaan Tukholman esikaupunkiin sijoittuva elokuva on kiehtova yhdistelmä suloisen viatonta lapsuuskuvausta ja perinteisempää, paikoin makaaberiakin kauhutarinaa. Taidokas äänisuunnittelu ja yhtenäinen visuaalinen ilme yhdistettynä komeaan kuvaukseen tekevät Ystävistä mieleenpainuvan elokuvakokemuksen. Absurdin ja groteskin rajoilla vieraileva teos on palkittu lukuisilla festivaaleilla.

- Päivi Kärkkäinen