Helsingin kansainväliset elokuvafestivaalit, Rakkautta & Anarkiaa, järjestetään tänä vuonna 20. kerran aikavälillä 20.9.–30.9.2007. Juhlavuotensa kunniaksi laadukkaat elokuvat valtaavat useamman teatterin Helsingin alueelta. Entisten Bio Rexin, Maximin, Kino Engelin, Andorran ja Dubrovnikin lisäksi myös Kinopalatsi osallistuu toimintaan avaamalla yhden kerroksen pelkästään festivaalikäyttöön.

Tuttuun tapaan Rakkautta & Anarkiaa -tapahtuman elokuvat ovat jaettuina asiankuuluviin teemoihin. Kategorioihin lukeutuvat ainakin amerikkalainen indie-elokuva, ranskalainen ja englantilainen uuden elokuvan sarja sekä skandinaavinen elokuva, joka on tänä vuonna poikkeuksellisen vahva. Pohjoismaalaisista ohjaajista mukaan on tarttunut nimittäin muun muassa Lukas Moodysson (Container), Joachim Trier (Reprise), Ragnar Bragason (Children ja Parents), Lars von Trier (Boss of it All) ja Petri Kotwica (Musta jää). Muita ohjaajanimikkeitä eri puolelta maapalloa ovat Julie Delpy ja hänen ohjaustyönsä Two Days in Paris, Chan-wook Park elokuvallaan I’m a Cyborg but That’s OK, Shane Meadowsin This is London, Kim Ki-dukin Breath ja meksikolaisen Alfonso Cuaronin pojan, Jonasin, esikoisteos, Año Uña.

FilmiFIN sai koemaistiaiseksi pienen palan tulevasta festaritarjonnasta. Teemaksi muodostui amerikkalainen indie-elokuva, josta suurennuslasin alle päätyivät Richard Linklaterin Fast Food Nation, Ryan Fleckin Half Nelson sekä dokumentit Blasted!!! The Gonzo Patriots of Hunter S. Thompson ja Manufacturing Dissent. Lue alta lyhyet kommentit kustakin elokuvasta. Pidemmät arviot julkaistaan ensi viikon alusta alkaen.

Fast Food Nation (Richard Linklater, 2006)
Amerikan nykyistä tilaa kriittiseen sävyyn kommentoiva Fast Food Nation ei tyydy pelkästään pikaruokateollisuuteen, vaan ottaa kohteekseen niin Yhdysvaltojen politiikan kuin maahanmuutonkin. Richard Linklater luottaa dialogin vahvaan voimaan, mikä ei kuitenkaan tässä yhteydessä riitä. Joka suuntaan hyökkäilevä juoni ei saa sanomaansa kunnolla perille, mitä latistaa entisestään liian kärjistetyt esimerkit kulloisestakin tilanteesta. Kaikki on surkeasti -mentaliteetilla tehty elokuva lävähtää loppujen lopuksi jokseenkin tasapaksuksi yksinpuheluksi oman maansa epäkohdista, joille ei esitetä minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia.

Half Nelson (Ryan Fleck, 2006)
Koulunopettajan ja oppilaan välisestä ystävyydestä kertova elokuva keskittyy varsinaisen juonen sijaan aidontuntuisiin henkilöhahmoihin ja tunnetiloihin. Ryan Gosling tekee Half Nelsonissa uransa toistaiseksi parhaan roolisuorituksen sisäisesti tyhjänä koulunopettajana, joka taistelee turhauttavaa sotaansa vapautuakseen sisällä vellovasta piinasta. Ellei samana vuonna olisi nähty Forest Whitakerin äärimmäisen vakuuttavaa tulkintaa Idi Aminista, olisi Oscar mennyt lähes varmasti Goslingille. Vastapelurina nähdään 18-vuotias Shareeka Epps, jonka taivalta elokuvien parissa kannattaa seurata. Vaikka henkilöhahmo jääkin Goslingin näyttelemän opettajan varjoon, tekee Epps vakuuttavaa jälkeä niin ikään omien demoniensa kanssa kamppailevana nuorukaisena.

Blasted!!! Gonzo Patriots of Hunter S. Thompson (2006)
Gonzojournalismin isänä pidetty Hunter S. Thompson menehtyi oman käden kautta vuonna 2005 helmikuun 20. päivänä. Hänen tuhkansa ammuttiin miehen omien toiveiden mukaisesti tykillä taivaaseen. Blue Kraningin ohjaama Blasted!!! seuraa joukkoa Thompson- ja tykkifaneja, jotka kertovat kuinka tämä omalaatuinen ikoni vaikutti heidän elämäänsä. Samalla ammutaan erinäisiä tykkejä ikään kuin kunnianosoitukseksi gonzojournalistin menehtymisen vuoksi. Dokumenttina Blasted!!! jää kuitenkin hieman vaisuksi, sillä se ei niinkään keskity Hunter S. Thompsoniin vaan enemmänkin kameroiden edessä puhuviin haastateltaviin. Thompsonista tietämättömille katsojille mies jää aivan yhtä tuntemattomaksi dokumentin jälkeen kuin ennenkin. Infoanti keskittyykin enemmän itse haastateltavien henkilökohtaisesta elämästä.

Manufacturing Dissent (Rick Caine & Debbie Melnyk, 2007)
Michael Mooren paistatellessa maineessa, alkavat myös toismieliset julkaisemaan omia dokumenttejaan. Alkujaan Mooren ylistyslauluksi tarkoitettu dokumentti muuttui suunnitelmien edetessä päinvastaiseksi, kun tekijät tajusivat Mooren vääristelevän totuutta viihteen vuoksi. Syntyi Manufacturing Dissent -nimellä kulkeva retki, jossa meidän Hannu Karpoa muistuttavaa vasemmistoedustajaa pyrittiin saamaan kameran eteen haastateltavaksi. Tehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi, mikä käy varsin hyvin dokumentissa ilmi. Siinä ohella käydään läpi Mooren persoonaa sekä hänen tunnetuimpia dokumentteja, joiden virheellisiä tietoja korjataan asiankuuluvalla tavalla. Mistään puolueettomasta katsauksesta ei suinkaan ole kyse, vaan tekijät käyttävät surutta samoja tehokeinoja kuin Moore itsekin dokumenteissaan.

Tutustu Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tarjontaan osoitteessa www.hiff.fi sekä 23.8.07 julkaistavassa festarilehdessä.