Elokuva:

"Unfuckinbelievable!"

Ford Fairlane (Andrew Dice Clay) on törkimys, naisia häikäilemättömästi hyväksikäyttävä sovinisti, ketjupolttaja, egoistinen nilkki ja muutenkin kaikinpuolin mukava mies. Hän on myös Los Angelesin viilein rokkidekkari, joka on erikoistunut hoitelemaan viihdemaailman kirkkaimpien tähtien ongelmia. Jos Fairlane on omalaatuinen persoona, hänen asiakkaansa ovat vieläkin himmeämpiä kummallisine oikkuineen.

Ford Fairlane - Rokkidekkari on Renny Harlinin uran varhaistyö, jonka kannesta on turha etsiä mainintaa "Matrixin tuottajan elokuva", vaikka Joel Silverhän se tämänkin elokuvan kulisseissa on kukkaronnyörejä pyöritellyt. Sen enempää Harlin kuin Silverkään tuskin tätä tuotosta kovin isoilla kirjaimilla ansioluettelossaan mainitsevat, niin perusteellisesti rokkidekkarin seikkailut floppasivat sekä kriitikoiden hampaissa että lippuluukulla. Eikä vähiten pääosaa näytelleen jenkkikoomikko Andrew Dice Clayn ansiosta, joka todellisuudessa on tiettävästi roolihahmoaankin kuvottavampi törkimys. Kaikesta huolimatta elokuva on vuosien varrella kehittänyt itselleen tiettyä kulttimainetta ja monet leffan fanit, allekirjoittanut mukaan lukien, odottivat hartaasti elokuvan DVD -julkaisua.

Eihän Ford Fairlane - Rokkidekkari mikään suuri taideteos ole, mutta on se silti mainettaan parempi elokuva. Fairlanen hahmo on niin yliampuvan törkeä, että se on suorastaan riemastuttavan hauska. Sivuosissa nähdään monia muista yhteyksistä tuttuja kasvoja, mm. Painajainen Elm Streetillä -leffasarjan ikimuistoisena Freddy Kruegerina tunnetuksi tullut Robert Englund tavataan harvinaisen sitkeähenkisenä tappajana, TV-sarjasta Pulmuset tuttu Ed O'Neill esittää Fairlanelle kaunaa kantavaa poliisipäällikköä ja kunnon dekkaritarinaan kuuluvana femme fatalena nähdään Priscilla "Elviksen leski" Presley.

Kuva:

Anamorfinen kuva on laadultaan parempaa keskitasoa. Ei poikkeuksellisen häikäisevää katsottavaa, mutta toisaalta kuvasta ei myöskään erotu selvästi katsomista haittaavia häiriöitä.

Ääni:

Kaksikanavainen surround-koodattu Dolby Digital -ääniraita toimii niin ikään kelvollisesti olematta kuitenkaan mitenkään erityisen edustava. Dialogista ja äänitehosteista saa selvän ja muutamissa kohtauksissa on havaittavissa jopa hienoista läsnäolon tuntua. Subwoofer saa tämän elokuvan ajan vetää henkeä.

Yellon elokuvaan säveltämän musiikkiraidan lisäksi tapahtumien taustalla kuullaan runsaasti vauhdikasta rockia, mm. Mötley Cruen ja Billy Idolin esittäminä.

Lisämateriaali:

Traileri. Seuraava asiakas.

Yhteenveto:

Ei tämä kaikkien makuun liene, mutta lievästi vinoutuneen huumorin ystäville elokuva on todellista herkkua.