Elokuva
James Kingin (Will Ferrell), ökyrikkaan, itsekeskeisen ja rasistisen Wealthdrop-rahaston sijoituspomon, maailma romahtaa, kun ketkun johtaman yhtiön miljoonakupru paljastuu virkavallalle. Oikeus tuomitsee Kingin kymmeneksi vuodeksi San Quentinin pahamaineiseen vankilaan ja antaa tälle kuukauden aikaa hoitaa käytännön asiansa valmiiksi ennen tuomion suorittamista. Kingin pelko päätyä bosessa pahojen poikien nartuksi on enemmän kuin todennäköistä, ja koska mies päättelee, että jokainen afroamerikkalainen on viettänyt aikaa telkien takana, hän palkkaa Darnell Lewisin (Kevin Hart), mukavan ja perheellisen, oman bisneksensä laajentamisesta haaveilevan autonpesijän opettamaan itsensä vankilan koville tavoille.

Tv:n animaatiosarjoja Beavis & Butt-Head ja Kukkulan kuningas rustaillut ja jokusen hittileffankin (Tropic Thunder (2008), Madagascar 2 (2008), Men in Black 3 (2012)) käsikirjoittaneen Etan Cohenin esikoisohajus, Get Hard, on poliittiisesti äärimmäisen epäkorrekti, rasisitinen ja homofobinen komedia, jonka hauskuus lepää paljolti katsojan herjaherkkyyden varassa. Jos lipun lunastaneen käsitys huumorista on sarjatulella tykitetty kiroilu, rasvaiset kaksimielisyydet ja rotuun, uskontoon ja ihonväriin liittyvät loukkaukset, Get Hard tarjoaa häpeilemättömän hilpeän sataminuuttisen yhden komiikan pitelemättömimmän taiturin seurassa, mutta jos itseensäottamiskynnys on taas tavallista matalammalla, räävi ralli on väärä valinta.

Cohenin, Jay Martelin, Ian Robertsin ja Adam McKayn kirjoittaman kohelluksen takana häilyy 1980-luvun hittileffa Vaihtokaupat (Trading Places, 1983), jossa valkoisen pohatan (Dan Aykroyd) ja mustan katuhuijarin (Eddie Murphy) paikat vaihtuivat sympaattisen hilpein seurauksin. Mutta maailma on muuttunut John Landisin ohjaaman elokuvan ajoista, kuten on myös komiikka, jonka iskut nojaavat nykyään entistä enemmän eri kansanryhmien, uskontokuntien ja ihmisten seksuaalisten suuntausten halveeramiseen, jonka pohjimmainen tarkoitus on saada tietenkin ihmiset nauramaan paitsi itselleen, myös omille ennakkoluuloilleen.

Lupaavasta lähtökohdastaan huolimatta Get Hard lähtee liikkeelle hitaasti, mutta kun päästään konkreettisiin vankilaelämäharjoituksiin, Ferrellin ja hauskan energisen roolin tekevän Hartin synkka alkaa toimia. Harjoitteisiin kuuluu tietenkin kykeneväisyys verbaalisiin loukkauksiin mahdollisimman napakasti, vastaaminen väkivaltaan sekä erityisesti valmius vankilassa valuuttana toimivien seksuaalisten palvelusten tarjoamiseen, joita treenattaessa alatyyli sukeltaa syvemmälle kuin roiseimmissakaan komedioissa on yleensä ollut tapana. Insultteja innovatiivisesti jakeleva kohellus kierrättää kaikkia kuviteltavissa olevia vankilakliseitä paikoin kekseliäästi, paikoin yksinkertaisen naiivisti, samalla kun sen takana kulkee, tosin syvälle haudattuna, opettavainen sanoma erilaisuuden hyväksymisestä ja kanssaeläjien ymmärtämisestä, kun toistensa täydelliset peilikuvat alkavat nähdä toisensa uudella tavalla.

Will Ferrell tekee tuttua työtä täysin pidäkkeettömästi, heittäytyen vailla häpeää toinen toistaan törkeämpiin kohtauksiin kirjaimellisesti takki ja suu auki. Jos näyttelijän iholle asti tuleva irrottelu ärsyttää jo ennen valojen sammumista, Get Hard kannattaa sovinnolla jättää väliin, sillä leffa nojaa pitkälti Ferrellin sekopäiselle sooloilulle. Kovassa nosteessa oleva Kevin Hart yllättää sympaattisella roolityöllä Darnellina, jolle tärkein asia on oman perheen hyvinvointi. Sivurooleissa nähdään Alison Brie Kingin opportunistivaimona Alissana ja Graig T. Nelson tämän isä Martinina. Edwina Findley Dickerson on Darnellin mukava vaimo ja Ariana Neal söde tytär Makayla.

Yhteenveto
Röyhkeä ja roisi komedia ennakkoluuloista ja stereotypioista ei nouse genren kaanoniin, mutta sen iskukyky ja osumatarkkuus piisaavat täyttämään hauskan leffaehtoon vaatimukset.