Elokuva
Ollaan muinaisessa, vaihtoehtoisessa Egyptissä, missä Jumalat hallitsevat ja yhteiselo ihmisten kanssa on auvoisaa. Bek (Brenton Thwaites), ihmisvaras, osallistuu rakkaan Zayansa (Courtney Eaton) kanssa uuden kuninkaan, oikeamielisen Horusin (Nikolaj Coster-Waldau) kruunajaisiin, kun vanha mukava kunkku Osiris (Bryan Brown) on siirtämässä valtansa pojalleen. Mutta Horusin setä, eli Osirisin oma veli, alakerran sakin ahne auktoriteetti Seth (Gerard Butler) ei moista katso hyvällä, vaan kaappaa vallan itselleen. Aivan kuten oikeassakin elämässä, vallan siirtyessä ilman oikeutta, maa ajautuu kurimukseen. Nyt Bekin ja pahasti siipiinsä, kirjaimellisesti, saaneen Horusin on yhdistettävä voimansa lyödäkseen fasistinen valloittaja Sethin, ja pelastaa siinä samalla paitsi rakkaansa Zaya ja Horusin mielitietty Hathor (Elodie Yung), myös maailman tulevaisuus, ennen kuin pimeyden voimat hallitsevat myös valoa.

Ohjaaja Alex Proyasin (kuvassa) ura ei ota lähteäkseen lentoon. Keikat miehellä alkoivat kulttimaineeseen nousseella elokuvalla Crow (1994), jonka kuvaukset päättyivät ennen aikaisesti päätähti Brandon Leen tapaturmaiseen kuolemaan. Useita irrallisia jatko-osiakin saaneen Crown jälkeen päivänvalon näki Dark City (1998), neonoirinen salapoliisitarina. Rockhenkistä bändikuvausta Garage Days (2002) seurasi Proyasin tähän asti suurin hitti, Will Smithin tähdittämä dystopia I, Robot (2004), jonka jälkeen valkokankaille tuli mielenkiintoinen Tieto (2009), joka ei kuitenkaan tehnyt tiliä lippuluukuilla.

Nyt mies palaa kuuden vuoden paussin jälkeen fantasiamössöllä Gods of Egypt, joka edustaa sitä samaa tehosteilla tukkoon tupattua ja mytologioista ammentavaa angsti-actionia kuin 10 000 B.C. (2008), Titaanien taistelu (2010), sen turvonnut jatko Titaanien raivo (2012) ja vaikkapa tyystin susi Pompeiji (2014). Ja kovinhan Proyas yrittää tälläkin kerralla ja visualistina mies onkin aina ollut varsin vakuuttava, mutta nyt hommaa tyssää kuitenkin erikoisefektien mitäänsanomattomuuteen, vaikka rahaa onkin taatusti palanut paljon digitaalisesti luotujen otusten, tulipallojen ja lavasteiden teossa. Kaikki on kuitenkin jo aiemmin nähtyä.

Matt Sazaman ja Burk Sharplessin, joiden cv:stä löytyy sellaiset ryöstöviljelyt kuin Dracula Untold (2014) ja The Last Witch Hunter (2015), ovat taatusti kokeneet monta helpottavaa hetkeä rustatessaan käsikirjoitusta, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin ratkaista jokainen päähenkilöitä vastaan tuleva ongelma heittämällä kehiin juuri siihen tarkoitukseen luotu jumala, tai vastaavasti hirviö, jos kyse on toimintakohtauksesta. Karmeinta on kuitenkin kaksikon epähauska läppä, jota sankarit viljelevät punchlaineina taistojen tiimellyksessä.

Vitivalkoiset näyttelijät (tuotantoyhtiö pyysi julkisesti anteeksi jo ennen ensi-iltaa sitä, ettei leffaan castattu etnisesti oikeita henkilöitä) patsastelevat kuin katutolpat ja laukovat silkkoja päättömyksiä, ihme kyllä, pokan pettämättä. Heikoin veto on ollut palkata päähenkilöksi tyystin ilman karismaa laahustava Brenton Thwaites, australialainen tv-tähti ja pikkutyttöjen päiväunien eteerinen kohde, jonka ainoa anti kameran edessä lienee ollut ulkonäkö, joka sopii varmasti vaate- ja hammastahnamainoksiin, mutta ei toimintaelokuvaan. Tai voihan se sopiakin, mutta ei se ainakaan vakavasti otettavuutta lisää. Eikä sen paremmin mene nimekkäimmilläkään komeljanttareilla. Kengurumaan Hollywood-veteraani Bryan Brown piipahtaa kuvissa kuolemassa, Geoffrey Rush antaa hetken arvokkaasta ajastaan aurinkojumala Ran roolissa eikä Rufus Sewell saa tälläkään kerralla esittää hyvistä.

Skandinavian uutta aaltoa edustava Nikolaj Coster-Waldau tekee mitä voi Horusin roolissa, mutta hauskinta lienee ollut Gerard Butlerilla, kahden viikon päästä meillä valkokankaille tuhovoimaisen turvamies Mike Banningin rooliin London Has Fallenissa palaavalla karismakimpulla, joka tekee syntymäilkeän Sethinsä röyhkeän rennolla otteella, karjuen kuin läpimurtonsa (300, 2006) kuningas Leonidas. Sääli vain, ettei Gods of Egyptin tapauksessa ole kyseessä komedia. Naisina muskelimiesten takana nähdään söpönassut Elodie Yung ja Courtney Eaton, sekä sivummalla vielä takaseinään saakka tulkitseva Chadwick Boseman viisaana Thothina, sekä Brownin kanssa Australian kansainvälistä leffamainetta vuosikausia kantanut Bruce Spence ylituomarina.

Yhteenveto
Lapsellinen ja puuduttavan paksuksi tehosteistaan turvonnut fantasiaseikkailu ei tuo mitään uutta genreen, johon on epätoivon vimmalla yritetty uuttaa tuoretta verta jo vuosikausia.