Elokuva:

Wolfgang Beckerin ohjaama Good Bye Lenin! oli vuonna 2003 Berliinin filmifestivaalien juhlituin elokuva. Elokuva kertoo koskettavan hauskan tarinan Alexista, jonka itäsaksalainen, henkeen ja vereen sosialistinen äiti vaipuu vuonna 1989 koomaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Herättyään lopulta koomastaan, pienikin järkytys saattaisi johtaa vakavaan sydänkohtaukseen. Alex yrittää suojella äitiään varsin absurdein keinon, jottei tieto muurin kaatumisesta ja kapitalismin voitosta kantautuisi hänen korviinsa. Alexin pitää luoda äidilleen pieni maailma, jossa kaikki on kuin kahdeksan kuukautta sitten. Maailman, jossa kaikki on hyvin. Kukapa ei lähimmäiselleen sitä soisi?

Tehtävä osoittautuu kuitenkin äärimmäisen vaikeaksi. Turvallisesti sängyssä pysyttelevä äiti vaatii tietyn merkkisiä suolakurkkuja, huoneeseensa TV:n sekä vierailuja vanhoilta sosialistisilta tovereiltaan. Ei muuta kuin etikettejä irroittelemaan, videokuvausta opiskelevan kaverin kanssa kuvaamaan ajankohtaista valemateriaalia ja palkkaamaan kadulta lapsia laulamaan puolueen hengelle sopivia vanhoja viisuja. Alex rakentaa äidilleen valheiden maailman menetetystä eilisestä. Elokuvan koominen ja varsin hellyyttävä alku suolakurkkupurkin metsästyksineen vaihtuu pian kaoottiseksi valheiden kierteeksi. Alexin pakkomielteinen omistautuminen valemaailman luomiselle ajaa pienen perheen arjen lopulta täysin mahdottomaksi.

Wolfgang Beckerin Good Bye Lenin! on tarinaltaan varsin omaperäinen, mutta vertauskuvallisuudessaan meitä kaikkia koskettava tutkielma lähimmäisyydestä ja rakkaudesta epätavallisissa olosuhteissa. Alex yrittää epätoivoisesti rakentaa äidilleen maailman, jossa tämä voisi kuolla onnellisena, onnellisen tietämättömänä maan muutoksista, Coca-Cola Companysta ja tyttärensä urasta Burger Kingissä. Samalla Alex joutuu käymään läpi omaa nuoruuttaan rinnakkaistodellisuudessa, ja punnitsemaan ihmisen tekojen seurauksia. Kuinka paljon maailma voi muka muuttua kahdeksassa kuukaudessa?

Elokuva alkaa kutkuttavan hauskasti, Wolfgang Beckerin käsitellessä aihetta varsin koomisin ottein. Arjen naamioimiseen liittyy monia vastustamattoman hauskoja hetkiä, joista erityisesti omien uutisten ja ajankohtaisohjelmien työstäminen kaikessa järjettömyydessään tiivistää loistavasti elokuvan tunnelman tosielämän kulisseineen. Loppua kohden elokuva kuitenkin vakavoituu huomattavasti, osoittaen aiheen todellisen arvon lämminhenkisenä ihmissuhteiden tutkielmana. Pienistä ja yksinkertaisista, joskin omaperäisistä aineksista kehkeytyy lopulta vaikuttava ja ihmisläheinen kokonaisuus, joka kaikessa arkipäiväisyydessään on helposti lähestyttävä todiste eurooppalaisen elokuvan oivaltavuudesta.

Wolfgang Beckerin visuaalinen ote yhdistelee mitä erilaisimpia tyylejä, tehden elokuvasta kuvallisesti raikkaan ja omaperäisen kokonaisuuden. Becker on myös ujuttanut elokuvaan useita viittauksia Stanley Kubrickin elokuviin. Muun muassa 2001: A Space Odyssey (1968), A Clockwork Orange (1971) sekä Barry Lyndon (1975) saavat osakseen nokkelaa huomiota. Becker on sijoittanut elokuvansa mielenkiintoisen ristiriitaiseen miljööseen. Alex katselee maailmaa puoliksi luhistuneen talon raunioista, muokkaa kodistaan kahden eri todellisuuden symbioosin ja yrittää auttaa äitään valehtelemalla tälle. Alexin elämä on todellisessa murrosvaiheessa.

Elokuvan näyttelijät tekevät erinomaista työtä kautta linjan. Daniel Brühl joutuu Alexin roolissa kannattelemaan elokuvaa erityisen paljon, suoriutuen taakastaan mainiosti. Äidin roolissa nähtävä Kathrin Sass tekee niin ikään vakuuttavaa työtä poliittisesti aktiivisena naisena, joka joutuu seuraamaan asioiden kehittymistä avuttomasti sängystään. Alexin tyttöstävän, Laran, roolissa loistaa sympaattinen Chulpan Khamatova, joka katsoo vierestä poikaystävänsä perheen hukkumista valheisiin. Alexin siskoa näyttelevä Mario Simon onnistuu myös luomaan hieman pienemmästä roolistaan uskottavan. Juuri muita merkittäviä roolihahmoja elokuva ei esittele, vaan tapahtumat pyörivät tiiviisti läheisen perheen ympärillä, joka on pakotettu elämään eilisessä.

Good Bye Lenin! on jälleen kerran oiva osoitus siitä, kuinka pienillä aineksilla sekä ennen kaikkea pienellä budjetilla saadaan luotua toimivaa ja omaleimaista elokuvataidetta. Toki elokuvalla on ongelmansakin, joista suurimmaksi voisi laskea keskivaiheilla yhden ja saman teeman pyörittämisen, jonka johdosta elokuva tuntuu polkevan tovin paikallaan. Muutamasta notkahduksestaan huolimatta Good Bye Lenin! on erittäin tasokas saksalaisdraama, jonka uniikki tarina ja sen omaperäinen käsittely muodostavat siitä yhden valmistumisvuotensa mielenkiintoisimmista elokuvista.

Kuva:

Elokuvan kuva (1.85:1 ei-anamorfinen) olisi voinut saada paremmankin kohtelun. Letterbox-kuva on kauttaaltaan rakeinen ja osittain hieman sumea. Toki elokuvan pienellä budjetillakin on ollut tekemistä laadun kanssa, mutta hyvin työstetty anamorfinen kuva olisi ollut erittäin suotava paljon huomiota saaneelle elokuvalle. Pienistä ongelmistaan huolimatta kuvaa on kuitenkin miellyttävä katsella, vaikka huimaa visuaalisuutta osoittava elokuva välillä kiljuukin parempaa teknistä laatua.

Ääni:

Jos julkaisun kuva jätti hieman toivomisen varaa, myös äänet olisivat voineet kuulostaa paremmalta. Dolby Digital 2.0 -raita toistaa elokuvan äänet kaksikanavaisen ytimekkäästi, eikä tilavaikutelma saatika vaikuttava musiikki pääse aina oikeuksiinsa. Kokonaisuudessaan äänet kuulostavat kuitenkin suhteellisen hyvältä, vaikka saavatkin välillä haikailemaan parempien julkaisujen perään.

Elokuvan lumoavan musiikin on säveltänyt Yann Tiersen, jonka sävellystyöstä suuri yleisö on päässyt nauttimaan muun muassa Jean-Pierre Jeunetin ohjaamassa Améliessa (2001). Tiersen musiikki näyttelee elokuvassa varsin suurta osaa, ja on yksi suurimmista elokuvan tunnelmaan ja ilmeeseen vaikuttavista tekijöistä.

Lisämateriaali:

Ei mitään.

Yhteenveto:

Wolfgang Beckerin ohjaama Good Bye Lenin! on arkipäiväisen koominen ja koskettava kertomus pojasta, joka yrittää rakentaa äidilleen parempaa maailmaa. Pienten ainesten turvin kasattu elokuva on mielenkiintoinen kertomus yksinkertaisesta perheestä, joka joutuu käsittelemään ensimmäistä kertaa monimutkaisia asioita avoimesti. Good Bye Lenin! on laatutietoisen draaman ystävän varma valinta.

DVD-julkaisu jää armotta muiden alueiden julkaisujen jalkoihin. Letterbox-kuvan ja stereoäänien vaihtoehtoina on tarjolla muun muassa R1- ja R2 UK -alueiden kiekot, jotka sisältävät niin anamorfisen kuvan kuin Dolby Digital 5.1 -äänetkin. Useimmat muuten laadukkaat R2-julkaisut eivät kuitenkaan harmillisesti tarjoa englanninkielistä tekstitystä.