Elokuva
Joe Carnahan jatkaa omaa äijärepertuaariaan elokuvallaan The Grey. Hyytävään Alaskaan sijoittuva selviytymistrilleri kertoo lento-onnettomuuteen joutuvista öljynporaajista, jotka joutuvat kamppailemaan paitsi ankaraa luontoa myös verenhimoista susilaumaa vastaan selviytyäkseen hengissä. Potentiaalista huolimatta elokuva degeneroituu jo alkuvaiheessa suorasukaiseksi slasher-horroriksi, jossa eloonjääneet yksi kerrallaan kohtaavat verisen loppunsa. Siitä huolimatta The Greyllä on hetkensä.

Ian Mackenzie Jeffersin lyhytnovelliin perustuva ja hänen yhdessä Carnahanin kanssa käsikirjoittama The Grey lupaa hyvää. Nihilistinen alkumonologi rakentaa tematiikkaa raavaiden miehien ja ankaran luonnon ja sen kasvattien välille. Masanobu Takayanagin kuvaus taltioi Alaskan hyytävän armottomuuden ilmiömäisen kouriintuntuvasti. Viiman suorastaan tuntee luissaan. Pakkolasku ja syttyvä selviytymisvietti hoidetaan luonnollisesti, mutta sitten hyvin pohjustettu alku murennetaan täysin. Eloonjääneitä tappamaan tulleet sudet eivät ole tästä maailmasta vaan suoraan fantasiakirjallisuudesta.

Yliluonnolliset tappajat olisi saattanut vielä juuri ja juuri sietää, mutta niiden kliseisiä genreoppien käyttäytymissääntöjä ei. Kohtauksissa ei ole minkäänlaista jännitystä mukana, sillä katsojalle on päivänselvää, milloin seuraava susikohtaaminen ilmaantuu. Pahimmillaan käsikirjoitus tuo sudet vain hetkeksi ruudulle potkaistakseen hahmot entistä vaarallisempaan allikkoon, johon muutoin ei olisi millään tavalla päädytty. Liian läpinäkyvä käsikirjoitustyö polkeekin ihanteellisen selviytymistarinan mitäänsanomattomaksi kauhuiluksi.

Pienen pelastuksen suo sentään pääosassa nähtävä Liam Neeson, joka on juuri oikea mies pitämään fantastisen rainan edes osittain kiinni todellisuudessa. Näyttelijän kasvoilta paljastuu koko elämisen kirjo, ja Neeson on omiaan tuomaan kovaksi keitettyihin hahmoihinsa ripauksen inhimillisyyttä. Omalla tavallaan hänen hahmonsa on jo lukuisia kertoja nähty mentori, joka taistelulajien salojen sijaan opastaa muita selviytyjiä pysymään elossa karussa luonnossa. Neesonin hahmo toimiikin elokuvaa kannattelevana selkärankana, jonka ympärille myös muut verrattain nimettömäksi jäävät näyttelijät rakentavat hahmonsa.

Tarinallisesta pettymyksestä huolimatta The Greyn visuaalinen puoli on priimaa. Carnahan ja Takayanagi onnistuvat yhteistyöllään tuomaan Alaskan kauneuden ja säälimättömyyden kankaalle jokaisessa kohtauksessa. Upeat maisemaotokset ja pitkät kamera-ajot taltioivat luonnon kauneuden liki dokumentaarisella otteella, mutta todellinen jättipotti on jäätävän taidokkaasti toteutetut myrskyolosuhteet. Näkyvyyden peittävän ja ihon alle riipivän kylmyyden pystyy suorastaan aistimaan kankaalta, ja sitä tuetaan ilmiömäisen tehokkaalla äänimaailmalla.

Tekniikka
1080p-formaatissa tallennettu kuva toistaa alkuperäismateriaalin uskollisesti. Rakeisuus verottaa ankarasti terävyyttä, mikä näkyy varsinkin yksityiskohtien hukkaamisessa. Värimaailma toistuu sen sijaan luonnollisena. Puhdas valkoinen dominoi valtaosan kuvaruudusta, eikä puhki palamisesta ole tietoakaan. Tumman sävyt toistuvat niin ikään erinomaisesti.

DTS-HD MA 5.1 -raita on aggressiivinen näyte luonnon jylhyydestä. Tilakanavat ovat jatkuvassa käytössä, pääosin tuoden myrskyävän sään korviahuumaavan metelin taidokkaasti kotiolosuhteisiin. Kanavaerottelua hyödynnetään osakseen myös susien ulvonnan oikeaoppisessa asettelussa. Matalat taajuudet pääsevät oikeuksiinsa alun hienosti toteutetussa syöksylaskussa.

Lisämateriaali
Poistettuja kohtauksia on yhteensä kuusi kappaletta. Parinkymmenen minuutin kestoltaan ne tuovat hyvin vähän varsinaiseen elokuvaan, ja suurin osa onkin pätkitty syystä.

Yhteenveto
The Greyn potentiaali hukkuu fantasiakirjallisuudesta revittyihin susiin ja kliseiseen käsikirjoitukseen, mutta upea kuvaus ja jäätävä tunnelma pelastaa rainan totaaliselta mahalaskulta.