Elokuva

Joseph Lewisin ohjaamaa Gun Crazya on usein tituleerattu Bonnie & Clyde –tyyppiseksi roadmovie-rikosdraamaksi. Ja sitä se on monellakin asteella. Elokuvan kaksi päähahmoa ovat taustoiltaan hyvin samanlaisia, heitä ajavat samat päämäärät ja vietit. Ensimmäiseksi esitellään sotaveteraani, Bart, joka on toisen maailmansodan traumojen johdosta ajautunut lievän asehulluuden partaalle. Hahmon asehulluudelle luodaan jo hyvät perusteet elokuvan alkupuolella, kun hänen nuoruuttaan käsitellään. Joten sota on vain loppujen lopuksi toiminut Bartin halujen lisääjänä, ei sen aloittajan. John Dallin esittämä veteraani saa vastakappaleekseen Peggy Cumminsin. Cumminsin esittämä Annie Laurie Starr on menestyvä taitoampuja sirkuksessa, joten sanomattakin selvää, että näiden kahden erilaisen, mutta silti niin samantyyppisten persoonien hahmot toimivat hyvin. Alun Bartin historiikin jälkeen päästään hyvin käsiksi Annien taitoampujan taitoihin, jotka leikkimielisen kilpailun yhteydessä tuovat yhteen nämä kaksi elokuvan anti-sankarirakastavaista.

Elokuva oli alun perin nimeltään Deadly is the Female, joka omalla tavallaan kuvaa hyvin tittelin kaksijakoisuutta. Nimi olisi ehkä sopinut elokuvaan paremmin, sillä se itsessään jo hieman monitulkinnallisempi kuin Gun Crazy, jolla elokuva tunnetaan paremmin. Kuten sanottu yhteydet Bonnie & Clydeen ovat moninaiset, ja elokuva onkin toiminut tämän rikollisromantisointielokuvan suurimpina innoittajina. Tiivistahtinen eteneminen on Gun Crazyn vahvimpia osapuolia. Mutta ehkäpä suurimmaksi miinukseksi on laskettava hahmojen kehityksen liian nopea eteneminen. Hahmot saavuttavat liikaa maanisuutta ja poikkeavuutta alkuperäisestä persoonastaan ehkä liian nopeasti. Pieni pohjusta tälle olisi ollut tarpeen.

Allekirjoittanutta on aina hieman liikaa häirinnyt Cumminsin ylireagointi, vaikkakin nainen korjaa tämän virheen sitten muilla osa-alueilla. Muuten varsin tasavahvaa suoritusta tekevä näyttelijätär sortuu useamman kerran ylilyönteihin, jotka ovat itse hahmon tulkinnan kannalta tarpeettomia. John Dall puolestaan on roolissaan vakuuttava kokonaisuus, joka tuo sopivaa tasapainoisuutta Cumminsin suoritukseen. Dall onkin pariskunnan epäröivämpi ja ns. tunnollisempi puoli, jota vaivaa omatunto paljon enemmän kuin hänen vastakappaleensa sellainen. Elokuva esittääkin usealla tapaa naisen samaisena henkilönä, joka karkotti Aatamin Paratiisista. Tämä houkuttelee miehen rikolliselle polulle ja pitää hänet sillä. Vihjailee miehelle mitä tehdä ja milloin tehdä. Vaikka tämä voi kuulostaa liian kriittiseltä vastakkaista sukupuolta kohtaan, niin näin elokuva asian esittää.

Mutta vaikka edellisestä kappaleesta voikin saada hiukan väärän kuvan, niin tämän film noirin alta löytyy samalla koskettava rakkaustarina, joka lupaa katsojille parempaa huomista. Kaksikon selviytyminen kovassa ja kylmässä maailmassa kuvataan ajoittain tunnepitoisella otteella, joka houkuttelee katsojaa ja pitää tämän kiinni elokuvan imussa.

Gun Crazy on toimiva film noir –kokonaisuus, joka kuitenkin omalla kohdallani kaatuu jonkin verran Cumminsin liialliseen ylisuoriutumiseen ja ehkä turhankin yksioikoiseen juoneen. Elokuva kuitenkin korvaa nämä monella osa-alueella. Jännittävät takaa-ajot, alun ampumakilpailu ja luonnollisesti elokuvan lopetus ovat parhaita hetkiä. Gun Crazy pitää katsojan mielenkiinnon yllä alusta loppuun, mutta se ei jää historiaan yhtenä parhaimmista noir-elokuvista, vaan pikemminkin kevyempänä rikoselokuvana, jonka kanssa viihtyy kerta toisensa jälkeen.

Kuva

Gun Crazyn kuva ei yllä aivan kiitettävälle tasolle, vaikka onkin taidokkaasti toteutettu Warnerin osalta. Hieman haalean oloinen siirto riittää tyydyttämään suurimmat kuvanlaadulliset kriteerit, mutta siirto on silti kaukana täydellisyydestä. Filminegatiivit eivät luultavasti olleet mitä parhaimmat tai sitten DVD:n työstämisessä oli hieman kiire. Mutta kokonaisuudessaan Gun Crazyn kuva on kuitenkin varsin kelvollista katsottavaa. Muutamat naarmut ja roskat kuvassa, sekä ajoittainen sumeus laskevat hieman arvosanaa.

Ääni

Äänenlaadulliset erot elokuvien kohdalla ovat varsin mitättömät. Jokainen raita on saatettu kunnialla sopivaan kuntoon. Dialogi on kirkkaankuuloista ja selkää, eikä ylimääräisiä rasahduksia saati äänen katkeamisia tapahdu. Joissain kohtauksissa erottaa lievää taustameteliä raidalta. Elokuvat tarjoillaan Dolby Digital Mono –raidoilla, aivan niin kuin ne oli tarkoitettu nautittaviksikin. Tasaisen varmaa laatua Warner Brothersilta jokaisella osa-alueella, josta kiitos heille.

Lisämateriaali

Glenn Erickson (film noir –ekspertti) pääsee Gun Crazyn raidalla todella hyvään vauhtiin ja mies analysoi film noirin merkitystä mm. ranskalaiseen rikos-genreen ja samalla kertoo paljon kiinnostavan rönsyileviä tarinoita rikosgenren kehityksestä ja elokuvan vaikutuksesta muihin elokuviin. Hän käsittelee hyvin naisen asemaa rikoselokuvissa ja etenkin Gun Crazyn femme fatalea Erickson pääsee tulkitsemaan sellaisella taidolla, että elokuvan kommenttiraita nousee pakostikin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.

Yhteenveto

Gun Crazy on osa Film Noir Collectionia.

Film noir –elokuvien ystävillä Film Noir Classic Collectionin ostaminen on lähes pakollinen. Paketti tarjoaa viisi aikakautensa edustajaa, joista jokainen eroaa tyypillisesti ja temaattisesti toisistaan kohtalaisen paljon. Kaikki noir-elementit ovat siellä, mutta ne tuodaan esille mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja tapahtumaketjuissa. Rahansa arvoinen kokonaisuus, josta riittää iloa useampaankin illanistujaiseen tai sunnuntai-iltapäivän viettoon. Paketin kirkkaimmat tähdet ovat ehdottomasti Asphalt Jungle ja Murder, My Sweet, jotka edustavat noir-aallon kärkeä. Heti perässä seuraavat Out of the Past ja Gun Crazy, jotka tuovat hieman lisäympäristöä ja –sävyä noir-elokuviin. Lopun sitten viimeistelee keskinkertainen osoitus noir-elokuvista The Set Upin muodossa. Tietenkin makumieltymyksiä yhtä kaikki, sillä joissakin piireissä Set Upia tunnutaan ilmeisesti arvostavan. Eihän Martin Scorsese muuten olisi siihen kommentiraitaa tehnyt, eihän.

Jos kiinnostusta on yhtään rikoselokuviin tai haluaa aloittaa tutustumisen film noiriin, niin viimeistään tämä pakettijulkaisu on hankkimisen arvoinen. Kommenttiraidat itsessään ovat herkullisia ja itse elokuvat vieläkin herkullisempia. Tässä julkaisussa on jokaiselle jotakin.