Brooke Burgess on vastuussa Internetissä alkunsa saaneesta Broken Saints -sarjasta. Vuonna 2001 julkaistu ilmainen sarja keräsi suurta suosiota jo ensimmäisten jaksojen aikana. Japanilaista animea ja perinteistä sarjakuvakerrontaa yhdistelevä Broken Saints on todellakin uniikkitapaus elokuvahistoriassa.

FilmiFIN sai kunnian haastatella sarjan tekijää.

Haastattelu: Broken Saints
FilmiFIN: Kiitokset haastattelustasi. Kertoisitko alkuun hieman itsestäsi lukijoillemme?

Brooke Burgess: Kiitoksia mahdollisuudesta, ja lämmin, vaikkakin hieman sateinen, tervehdys Vancouverista, Kanadasta! Olen Brooke Burgess, Broken Saints -sarjan luoja/käsikirjoittaja/ohjaaja/tuottaja. Täytin tänä vuonna 36 vuotta, ja aina toisen vuosikymmeneni puoleen väliin saakka haaveilin urasta elokuvien tai television parissa. Väittelin itseni näytelmän ja kommunikaation parissa, keskittyen journalismiin ja elokuvaan. Vuonna 1996 sain kuitenkin työtarjouksen Electronic Arts -yhtiöltä, joka oli jo silloin suurimpia pelientekoon keskittyneitä yhtiöitä maailmassa. Työssäni huomasin modernin teknologian suomat mahdollisuudet kertoa monimutkaisia tarinoita. Halusin irrottautua kaavamaisesta peliteollisuudesta ja kertoa tarinan, joka saattaisi koskettaa ihmisiä sisimmissään, poliittisesti tai jopa henkisesti.

FF: Oliko Broken Saints ensimmäinen yritys elokuvateollisuuden parissa vai oliko sinulla aikaisempaa kokemusta?

BB: Ennen Broken Saints –sarjaa tein muutamia kaupungin- ja yliopistonteatterin näytelmiä, tehnyt pieniä projekteja yliopistolla ja tuottanut muutamia musiikki- ja performanssiesityksiä. EA:ssa työskennellessäni huomasin, että pystyin hyödyntämään oppimiani taitoja alkuperäisen haaveeni, kuvallisen kerronnan, parissa.

FF: Mistä Broken Saints –sarjan idea syntyi?

BB: Olen aina ollut suuri sarjakuvafani. Pidän niin Silver Agen kaltaisista kuukausittain ilmestyvistä supersankarikokoelmista kuin moderneista klassikoista kuten Frank Millerin Dark Knight Returns, Alan Mooren Watchmen, Neil Gaimanin Sandman ja Grant Morrisonin The Invisibles. Unelmoin omasta vastaavanlaisesta maailmasta vuosia. Sitten 1990-luvun puolivälissä aloin katsella niitä vähäisiä meille rantautuneita japanilaisia animeita. Nuorempien ystävieni (kuten Broken Saintsin graafisen artistin Andrew Westin) ja EA Canadan vertaisteni avulla huomasin näiden kahden kerrontamuodon yhdistämisestä syntyvän potentiaalin – eräänlaisen liikkuvan mangan, tai ´elokuvallisen kirjallisuuden´ (cinematic literature). Intohimoni elokuvaa kohtaan vaikutti myös asiaan, jota edesauttoi työni pelien välidemojen ja kenttäsuunnittelun parissa. Kaipasin myös syvällisempää esitysasua tälle ilmaisumuodolle.

Aloitin tarinan kehittämisen lopettaessani kokopäiväisen työni EA:lla vuoden 1999 lopulla. Pysyin tosin palkollisena käsikirjoittajana ja suunnittelijana muutamissa myöhemmissä projekteissa. Ennen kuin vuosituhat vaihtui, koin eräänlaisen välttämättömän tarpeen tehdä jotain suurta elämäni suhteen. Tuntui kuin taistelisin luovuuden ja henkisen ohjauksen välillä. Olin jäänyt koukkuun materialismiin, ja tarvitsin sairaalloisesti muutosta elämääni. Joten pakkasin laukkuni, lunastin osakkeeni ja suuntasin kohti eteläistä Tyyntämerta, jossa vietin kuusi kuukautta. Fidzisaaret toivat mukanaan sopivan kulttuurillisen muutoksen, ja antoivat minulle aikaa muokata projektini alkua. Voisikin sanoa, että Broken Saints oli tietämättäni kaipaamani muutos, johon matkani lopulta johti.

Paljastamatta liikaa Broken Saintsin juonesta, sen tarina seuraa neljää eri kulttuureista ja uskonnoista lähtöisin olevaa muukalaista. He kokevat kauhean enteen tulevasta maailmanlopusta. Tapahtumasta, joka on jotenkin sotkeutunut maailmanlaajuiseen satelliittiverkostoon, sotilasprojektiin ja mysteeriseen orpolapseen. Sarja tutustuttaa katsojat hiljalleen päähenkilöihin, heidän filosofioihinsa ja tunnemaailmaansa. Samalla vihjaillaan heitä yhdistävästä suuresta mysteeristä. Siinä 12. jakson (ajallisesti noin kolmannes koko sarjasta) kohdalla asiat alkavat todellakin nopeutua kerronnassa, ja päähenkilömme kokevat kauhunhetkiä, löytöjä ja näennäisen yliluonnollisia ihmeitä. He tuntevat kutsun kohti pimeää salaisuutta, jota he eivät voi mitenkään käsittää. Sitten tapahtumat muuttuvatkin oudoiksi.

 

FF: Keiltä ja mistä sait inspiraation sarjaan?

BB: Luulen, että jokainen luoja kokoaa teoksiinsa omia kokemuksiaan ja luovia töitään, jotka liikuttivat, inspiroivat ja vaikuttivat heihin. Saintsin kohdalla yritin kumartaa mahdollisimman monelle työlle, jotka muovasivat minun luovuuttani. Hyvä esimerkki kunnianosoituksistani on jokaista jaksoa edeltävät animoidut kannet. Muussa tapauksessa se on kunnioittava käyttö jostain tyylistä tai tekniikasta – kuten miten jokin kohta on kuvattu, kohtaus värjätty, kuinka ääni on kerrostettu luomaan jännittyneisyyttä tai jopa yllätyksellinen juonenkäänne jostain merkkiteoksesta.

Esimerkiksi 13. jakson animoituun kanteen pistin selvän kunnianosoituksen Terry Gilliamin mestariteokseen Brazil, joka sopi täydellisesti myös Saintsissa tapahtuvaan kohtaukseen. Gaimanin Sandman-sarjasta lainasin muutamia sopivia lainauksia sarjani joidenkin jaksojen alku- ja loppusitaateiksi. Monet henkilöt ovat myös sanoneet, että pääsääntöisesti käyttämämme fontti ja tärkein sivuhenkilö ovat selvä nyökkäys Dream Kingin maailmaan.

Kerronnallisesti pysyin järkähtämättömänä ja halusin kertoa tarinan, joka pyörii teemoiltaan kehittyvän teknologian, häilyvän hengellisyyden ja poliittisen/median manipulaation ympärillä. Siksi ei olekaan mitään vaikeuksia arvata, ketkä olivat suurimmat vaikuttajat kerrontaan. Philip K. Dickin ällistyttävät kertomukset, jotka haastavat sinut epäilemään identiteettiäsi. David Lynchin hyytävät unimaailmat (etenkin Twin Peaksin), jossa pahuus ja yliluonnollisuus vaanivat juuri normaaliuden takana. Sekä tietenkin yllämainitut sarjakuvat ja elokuva-alan mestarit, joista jokainen käytti heidän omaa runouttaan ja kulttuurillista silmäänsä kuvatakseen jotain syvällistä ja välitöntä maailman tilasta. Nämä vaikutukset ja maailman lukemattomat hengelliset teokset ja uskonnolliset kirjoitukset olivat suuressa roolissa luodessani apokalyptista saagaani.

FF: Minkä takia Flash-animaatio, eikä esimerkiksi tavallinen tv-animaatio tai vaikkapa sarjakuva?

BB: Idea käyttää Internetiä tämäntyyppisen kerronnan levittämiseen syntyi ollessani Tyynellämerellä matkailemassa. Ilman rahaa on erittäin vaikeaa julkaista omatekemää ja kannattavaa sarjakuvaa tai saada suostuteltua animaatiostudiota sarjan kannattavuudesta. Näihin aikoihin, kun olin suunnitellut juonikuvion ja halusin yhä vähemmän ja vähemmän tyytyä vain kirjalliseen kerrontaan, Andrew tutustutti minut Ian Kirbyyn. Ian oli itseoppinut software-nero (oppi Mayan 13-vuotiaana, Photoshopin 14-vuotiaana, Premieren 15-vuotiaana, jne.) ja leikki juuri Flashin kanssa. Testasimme perusasioita ohjelmasta, ja huomasimme pian, että sillä pystyi yhdistämään tiettyjä asioita kätevästi: kuvat, musiikki/audio-lähteet ja tekstin. Suurin osa Flash-käyttäjistä käytti ohjelmaa vain murto-osan sen todellisesta hyödystä: bannerimainoksiin, tavanomaisiin hahmopiloihin ja lyhyiin aivottomiin ajanvietteisiin (ts. goreen ja alastomuuteen). Etsimme oliko kukaan tehnyt mitään suunnitelmiemme kaltaista hanketta aikaisemmin, ja huomasimme, että kyseinen formaatti olisi jotain aivan uutta. Kypsä, pitkäikäinen, sarjamuotoinen animaatiosarja, jossa olisi aavemainen äänimaailma. Alkutestien ja suunnitelmien jälkeen tunsimme todellakin olevamme jonkin merkittävän äärellä.

FF: Tavallinen Internet-animaatio on pari minuuttia pitkä, kun taas Broken Saintsin jakso vaihtelee kymmenistä minuuteista puolitoistatuntisiksi. Minkä takia laajensitte normaalia kestoa noin paljon?

BB: Kuten mainitsin, monet senaikaisista Internet-animaatioista olivat melko päättömiä. Halusin luoda tarinan, joka vaikuttaa ihmisiin syvällä sisimmissään ja tunnemaailman tasolla. Ainoa tapa saavuttaa tämä on tehdä teoksesta pidempimuotoinen esitys, jotta se saadaan resonoimaan ja ylläpitämään tehoaan koko ajan. Tarinan täytyy saada katsoja tuntemaan hahmot ja kiintyä heihin. Ihmiset puhuivat vuosia Internetin potentiaalisuudesta uniikin viihteen, jopa taiteen luomisessa, mutta kukaan ei yrittänyt mitään mullistavaa. He halusivat vain esitellä tehosteitaan, teknologiaa ja perinteisiä animaatiotaitojaan. Halusin näyttää, että jopa pienellä ryhmällä ja oikeilla työkaluilla oli mahdollista tehdä massiivinen eepos, joka saavuttaisi miljoonat ihmiset. Tiesin, että älykkäille töille löytyisi katsojansa aivan kuten sarjakuvien ja parempien tv-sarjojen tarinoille, jotka kasvoivat suosituiksi ajan myötä. Se vain vaatii toivoa, päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä – sekä erittäin paljon onnea, että ne löysivät meidät!

FF: Mitä ohjelmia käytitte tehdessänne Broken Saintsia?

BB: Käytimme eri versioita Flashista (4, 5 ja MX) tehdessämme alkuperäisen sarjan. Grafiikkaan ja efekteihin Photoshopia ja Painteria, äänimiksaukseen Sound Forgea ja ToonBoomia loppusarjassa nähtäviin 3D-efekteihin. Kaikki nämä ovat halpoja ja helposti saatavilla olevia ohjelmia. Kun saimme onneksemme apurahan DVD-versiota varten, päivitimme ohjelmistomme parannuksia, remasterointia ja lyhyempää julkaisuaikataulua varten. Päivitetty ohjelmisto koostui seuraavista: Combustion ja After Effects (renderöinti ja erikoistehosteet), Flash 7, Pro Tools nauhoituksia ja Dolby 5.1 –miksausta varten, DVD Studio Pro ja Scenarist valtuuksia varten, SWF2Video Flash-framejen ulossaantia varten, ja monen monta muuta ohjelmaa kaikkiin pikku yksityiskohtiin.

 

FF: Oliko sarjan teko vaikeaa? Jouduitte kamppailemaan rajoitetusta ohjelmiston määrästä, tiedostojen koosta, Internet-kaistasta ja ties mistä kaikesta.

BB: Se oli erittäin vaikeaa, eikä pelkästään teknisesti ja rahallisesti. Jouduimme varattomiksi muutamia kertoja kolmen vuoden Internet-tuotannon aikana, ja olin lukemattomia kertoja lähellä lopettaa koko touhun epäonnistumisien myötä. Vaikeuksia helpotti kuitenkin se, että olin siunattu sellaisilla ystävillä, joita minulla oli, ja jotka työskentelivät kanssani. Ydinryhmä koostui itsestäni, Andrewsta ja Ianista, sekä serkustani Tobias Tinkeristä, joka vastasi elokuvan sävellyksistä. Aluksi ainut keino, jolla sain heidät vakuutettua homman järkevyydestä, oli toivo mahdollisesta rahallisesta peli- tai sarja-sopimuksesta, sillä ensimmäisten jaksojen ilmestyessä pyöri melkoinen hälinä sarjan oikeuksista.

Sen ensimmäisen houkuttimen jälkeen minun täytyi saada heidät näkemään, että jokainen fanimaili, arvostelu ja median huomio, jonka saimme, oli todiste sarjamme mullistavuudesta. Yritin parhaani mukaan saada heidät käsittämään, että koin usein neljä vuotta kestäneen yliopistotutkintoni turhaksi. Että sen sijaan olisin käyttänyt aikaani johonkin muuhun, kuten juuri silloin käytimme Broken Saintsiin. Mielsin, että heidät täytyi saada vakuuttuneiksi työmme vastaavan tutkinnon suorittamisesta, emmekä vain sysänneet tuhansittain rahaa hukkaan. Toki meidän piti nähdä hieman nälkää, luopua sosiaalisesta elämästämme pariksi vuodeksi, mutta se kaikki saataisiin kyllä lopulta takaisin - toivottavasti. Ihme kyllä, he tajusivat tämän ja he olivat myös intohimoisia projektin suhteen! Usein he auttoivat minua, kun kaikki tuntui sortuvan päälleni ja halusin vain lopettaa ja antaa sarjan vaipua hiljaa kuolemaan. Tällaisia tunteita oli enemmän kuin muutama.

Joten kyllä, Broken Saints oli vaikea tehdä. Jälkeenpäin katsottuna olisi kuitenkin ollut vielä vaikeampaa jättää sarja tekemättä.

FF: Mikä oli kaikkein haastavin hetki? Entäpä antoisin?

BB: Kaikkein haastavinta oli sarjan valmistukseen pyhitetty aika. Aloitimme varhaiset suunnittelutyöt kesällä 2000, jolloin työskentelimme noin 20 tuntia viikossa. Valmistautuessamme aukaisemaan nettisivun tammikuussa 2001 käytetty aika viikossa nousi 30 tuntiin. Kesällä 2001 deadline saneli meille viisipäiväiset työviikot, joissa illat ja viikonloput olivat pyhitetty levolle. Sarjan viimeisten kuukausien aikana teimme yli 60 tunnin viikkoja, ja luulimme todellakin sen olevan viimeinen tarvittava puristus. Olimme kuitenkin lupautuneet tekemään DVD-version sarjasta apurahaa vastaan. Kun hallituksemme myönsi meille apurahan vuonna 2004, ryhdyimme yhtämittaiseen yhdeksän kuukautta kestäneeseen 60-80 tunnin työviikkoihin. Myöhemmin jouduimme tekemään vielä toiset neljä kuukautta samanlaista viikkoa, kun FOX valtuutti uusintajulkaisun ja jouduimme työstämään uutta lisämateriaalia. Tätä minä kutsuisin haastavaksi!

Mutta jos mietimme kaikkein haastavinta hetkeä, sanoisin, että se oli silloin kun meiltä loppui rahat ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2002. Sivuston kustannukset olivat mielettömät ja tilini näytti nollaa. Olin kuitenkin päättäväinen, enkä halunnut bannereita pilaamaan luomaamme kokemusta. Pitkän sisäisen epävarmuuden jälkeen, jolloin mietin pitäisikö mennä hakemaan lainaa pankista vai luovuttaa ja palata peliteollisuuden pariin, päätimme pyytää faneiltamme apua. Lahjoituksia tulvi sisään. Tuhansia dollareita seuraavan vuoden aikana, mikä johti yhteen antoisimpaan kokemukseemme. Keräsimme rahaa vuoden 2003 Sundancen filmifestivaaleja varten, josta voitimme lopulta yleisön palkinnon!

Usein näyttää siltä, että kaikkein synkimmät hetket pitävät sisällään suurimmat opetukset ja palkinnot.

FF: Olitteko yllättyneitä sarjan saamaan palautteeseen niin faneilta kuin kriitikoiltakin?

BB: Olin aina erittäin toivovainen, että taide- ja mediakriitikot syleilisivät sarjaa jonkin verran. Positiivisen palautteen enemmistö pitikin työskentelymoraaliamme korkealla vaikeina hetkinä. Lehtien positiivisten arvioiden luoma vaikutus on itse asiassa hämmentävä. Vaikka tiedät haluavasi niitä ja luulet olevasi jopa valmis niihin, se on silti aina niin jännittävää. Toivottavasti uuden DVD-julkaisun myötä hyviä arvioita alkaa virrata lisää!

Mutta tuon tunteen ylitti, ja ylittää edelleen saamamme palaute sarjan faneilta. Melkein joka päivä alkuperäisen tuotannon parissa, erityisesti ensimmäisten jaksojen aikana, saimme postia faneiltamme ympäri maailmaa. Suurin osa oli vieläpä varsin pitkiä. Jostain syystä tuntui siltä, että projektimme kosketti heitä erittäin yksilöllisellä tasolla, ja heillä oli pakottava tarve ottaa yhteyttä ja jakaa heidän kokemuksensa ja tunteensa. Viestejä lukiessamme tajusimme tekevämme jotain tärkeää, jotain, jota ei voinut lopettaa vaikka olisimme niin halunneetkin. Tunsimme oikeaa vastuuntuntoa Broken Saintsia kohtaan. Luulen, että fanien palaute auttoi meitä nousemaan ylös ja uhraamaan energiamme jotain merkityksellistä varten.

FF: Jälkeenpäin ajateltuna, tekisitkö kaiken tämän uusiksi?

BB: Silmänräpäyksessä. Opin niin paljon tuotantoprosessista ja yhteistyön iloista. Ennen kaikkea opin paljon itsestäni, mihin kykenen ja mistä uneksin. Unelmani olisivat paljon pienempiä ilman Broken Saintsia.