FilmiFIN julkaisee yksinoikeudella Kenneth Branagh'n haastattelun koskien miehen uusinta Thor-elokuvaa. Vastikään DVD:llä ja Blu-raynä ilmestynyt elokuva on sujuvaa supersankariviihdettä hieman shakespearmäisellä vivahteella. Lue mitä ohjaaja-näyttelijällä oli sanottavaa elokuvasta.

Lue myös Jussi U. Pellonpään kirjoittama elokuva-arvio.
Joonas Pikkarainen tarkasteli puolestaan Blu-ray-julkaisun.

Kenneth Branagh

Kysymys: Hei Kenneth. Pitkän etsinnän jälkeen valitsit Chris Hemsworthin Thoriksi. Hän on melko tunnettu kotimaassaan Australiassa, mutta vielä aika tuntematon Hollywoodissa. Miksi valitsit hänet, etkä hieman tunnetumpaa näyttelijää?

Vastaus: Vastaus on yksinkertainen. Chris täytti kaikki Thorilta löytyvät piirteet. Hän on fyysisesti todella hyvässä kunnossa ja hänen liikehdintä vasaran kanssa on miltei tanssia. Ja jos voin sanoa suoraan, hän on miesten mies, mutta hän osaa olla myös herkkä, millä tarkoitan sitä, että hän huomioi toiset.

K: Onko totta, että tapasit Chrisin jo aikaisin näyttelijöitä valittaessanne, mutta hylkäsitte hänet mahdollisena ehdokkaana?

V: Hän oli mielessämme valintaa tehdessämme, mutta kun näin ensimmäistä kertaa Chrisin olimme vielä suunnittelemassa käsikirjoitusta ja hahmoa. Alkuun etsimme korstoa, mutta kun kehitimme hahmoa tajusimme, ettemme voi vaan luottaa siihen. Tarvitsimme fyysisesti vakuuttavan näyttelijän, mutta myös älykkään. Sellaisen, joka pystyy tuomaan hahmoon tunnetiloja ja muita piirteitä, joista juuri mainitsin. Hänen täytyi olla sulava vasaran kanssa. Kun tulimme siihen lopputulokseen ajattelimme 'Meidän pitäisi pyytää takaisin se yksi komea australialaistyppi, jonka näimme muutama kuukausi sitten'. Chris tuli yrittämään uusiksi ja sai roolin.

K: Millaista oli ohjata Sir Anthony Hopkinsia?

V: Mahtavaa. Hän on yksi suurista. Oli myös mahtavaa olla hänen luonansa, kun kamerat eivät pyörineet. Tony kertoi meille tarinoita hänen nuoruusvuosista teollisuudessa, kuten kokemuksistaan Lion in Winter -elokuvassa Katharine Hepburnin ja Peter O'Toolen kanssa.

K: Olet tehnyt monia hienoja elokuvia vuosien aikana, muttet mitään Thorin tapaista. Millaista oli työskennellä elokuvan parissa?

V: Pidin siitä todella paljon. Se todellakin oli valtava projekti, mutta päätöksentekoprosessi pysyy samanlaisena oli kyse sitten isosta tai pienestä elokuvasta. Kaikki isot päätökset päätettiin minun ja muutaman tuottajan käymissä palavereissa. Kääntöpuoli on vain se, että päätöksen jälkeen tarvittava logistiikka on valtava. Keksimme loistavan idean, mutta sitten meidän pitää miettiä paljon se maksaa, miten me teemme sen, kuinka rakennamme sen, milloin voimme tehdä sen ja niin edes päin. Se tuntuu aluksi äärimmäisen raskaalta, mutta hauskuus alkaa kun pääset konkreettisesti työstämään sitä. Ihmiset sanovat, että tällaisessa urakassa täytyy tulla valtavasti paineita, mutta en näe itse niin. Tietenkin tulee vaikeita päiviä, mutta verrattuna moniin muihin tilanteisiin tämän kokoluokan projektin ohjaaminen on pelkkää riemua alusta loppuun.

K: Thor on luonnollisesti yksi ensi vuoden Avengers-elokuvan päähenkilöistä. Teitkö yhteistyötä Marvelin henkilöstön kanssa ylläpitääkseen jatkuvuuden tämän ja Avengersin välillä?

V: Marvelin johtaja Kevin Feige johtaa sitä hommaa. Hän pitää minut mukana ketjussa, ja minä puhun poikien, Jon Favreau (Iron Man), Joe Johnson (Captain America) ja Joss Whedon (Avengers), kanssa. Meillä on loistava yhteistyö. Pidän siitä, että voin vain soittaa heille ja kysyä esimerkiksi miten he hyödynsivät laajoja lavasteita tai tietokonetehosteita. Olen tykännyt meidän kollegojen välisestä suhteesta.

K: Thor on tarina ulkopuolisena olemisesta, mikä syntyy siitä, kun Thorin isä karkottaa hänet Asgårdista Maahan. Pystytkö samaistumaan siihen? Oletko tuntenut joskus itsesi ulkopuoliseksi?

V: Pystyn. Luulen, että näyttelijä on aina kiinnostunut ulkopuolisen asemaan. Synnyin itse työväenperheeseen Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, ja kun muutimme Englantiin ollessani yhdeksän vuotias olin ulkopuolinen eri murteemme vuoksi. Sitten ryhdyin näyttelijäksi, jota kukaan meidän perheestä saati lähipiiristä ollut koskaan ollut, mikä oli toinen etäännyttäjä. Olin henkilö, joka ei käyttänyt äidinkieltään ammatissa, jossa olin yksin. Vanhempani olivat aika äimistyneitä siitä kaikesta.

K: Entä millaista on työskennellä Hollywoodissa? Tunnetko itsesi sielläkin ulkopuoliseksi vai onko siellä kotoisampaa?

V: Siellä on viihdyttävää. Pidän varsinkin Los Angelesista. Tykkään myös mennä sinne, minne työ minut vie. Työ selkeästi kuljettaa minua mukanaan ja on hauskaa olla välillä ulkopuolisena.

K: Thor oli valtava menestys teatterikierroksella. Miltä tuntuu olla yksi kuumimmista ohjaajista elokuvateollisuudessa?

V: Se on yhtä vuoristorataa, mutta et saa antaa menestyksen nousta päähän. Esimerkiksi Dead Again (1991) oli valtava menestys minulle. Se oli Yhdysvaltojen ykkössijalla listoilla peräti kolme tai neljä viikkoa. Sinä aikana, enkä vain kehu vaan niin kävi, minulle tarjottiin mahdollisuuksia tehdä ison budjetin elokuvia. Kymmenen päivän ajan olin huipulla. Ja minä vannon, että niinä kymmenenä päivänä kun olet huipulla, et voi tehdä väärin. En ryhtynyt ylpeilemään sillä, enkä myöskään ottanut yhtään tarjottua projektia vastaan. Lähdin sen sijaan takaisin Belfastiin ja tein version Anton Tšehovin Vanja-enosta. Tykkään seurata aistejani ja pitää jalat maassa. Enkä kadu mitään.

K: Moni ohjaaja ottaisi ison budjetin elokuvan jo rahojen vuoksi, mutta sinä päätit lähteä kotiin ja tehdä näytelmän?

V: Kyllä, seurasin sisintäni. Ei sitä ajattele, että nyt on iso mahdollisuus, nyt pitää olla valmis mihin vain. Odotan inspiraatiota ja kun se tulee, minä seuraan sitä.

K: Olet ollut Oscar-ehdokkaana paitsi ohjaajana myös kolme kertaa näyttelijänä. Seuraatko sisintäsi päättäessäsi ohjaatko vai näytteletkö jossain projektissa?

V: Kyllä, seuraan tunteitani. Haluan olla intohimoinen projektia kohtaan, ja se koskee niin näyttelyä kuin ohjaustakin. Se ei mene koskaan niin, että nytpä ohjasin elokuvan, seuraavaksi näyttelen. Ohjatessani opin samalla näyttelijöiltäni. Jokaisella on erilainen tyyli. Ja kun näyttelen olen kuin sieni ohjaajia ja kanssanäyttelijöitäni kohtaan. Kuuntelen ja seuraan kaikkea.

K: Muistatko ensimmäisen roolisi?

V: Kyllä *naurua* Olin koulussa ja esitin englantilaista yksityiskoulun oppilasta Another Country -näytelmässä. Olin ollut yhtenäiskoulussa, joka on valtion koulu. Tämä fiktiivinen koulu oli vähän kuin Eton, siistein koulu maan päällä. Muistan kun menin koekuvaukseen pukeutuen koulun urheilutakkiin, koska olin nähnyt Henleyn purjehduskilpailun ja ihmiset pukeutuivat omien koulujensa väreihin. Näytelmän ohjaaja nauroi päin naamaani näkiessään minut ja totesi että onneksi tulin yksityiskoulun oppilaana.

K: Onko elokuvissasi yhtä yksittäistä teemaa?

V: Kaikkien elokuvieni perimmäisenä ideana voisi sanoa olevan pohjimmiltaan kysymys, mitä onnellisuus tarvitsee. Ja siihen liittyen, liittyykö se jotenkin rakkauteen. Ne eivät ole järin omaperäisiä lainkaan *naurua*

K: Yksi Thorin teemoista on Thorin ja Odinin isä-poika-suhde. Millainen sinun suhde oli isäsi kanssa?

V: Meillä oli loistavat välit. Rakastin häntä, suorastaan palvoin, ja kaipaan häntä todella paljon. Jossain määrin jopa nautin siitä tunteesta, mikä saattaa syntyä isän ja pojan välillä kun toinen haluaa miellyttää isäänsä ja toinen toivoo olevansa pojan silmissä onnistunut. Luulen, että nuo asiat ovat minulle tärkeitä ja joita kohtaan minulla on suuria tunteita. Thorissa on muutama kohtaus, jotka muistuttavat minua aina isästäni. Ne vaikuttavat minuun joka kerta.

K: Mitkä kohtaukset?

V: Kohtaus, jossa London Symphony Orchestra soi taustalla Anthony Hopkinsin puhuessa pojallensa. Se toimii joka kerta. En voi sanoa sitä lausetta nyt [Kennethin silmät ovat kostuneet]. Sanotaan vain, että se on yksinkertainen kommentti vanhemmalta, joka on ylpeä pojastaan.

K: Mikä on paras opetus, minkä vanhempasi sinulle opettivat?

V: He opettivat minua olemaan säädyllinen ihminen.

K: Kun et työskentele, mitä tykkäät tehdä?

V: Pidän jalkapallosta todella paljon. Tottenham Hotspurit ovat minun joukkueeni Englannissa. Nautin siitä, kun sain olla Joulun kotona ja pääsin katsomaan jalkapallo-ottelun. Tykkään myös pelata jalkapalloa. Voi kuulostaa ehkä hieman huvittavalta, mutta pelaan Los Angelesissa joka sunnuntaiaamu samanikäisten henkilöiden kanssa *naurua* muuten et pärjää. Et voi uskoa, kuinka monta 50-vuotiasta siellä on potkimassa palloa sunnuntaiaamuisin. Se on todella hauskaa. Vielä kun pystyt sitä harrastamaan.

K: Käyt säännöllisesti Australiassa. Mikä valtiossa viehättää sinua?

V: Olen käynyt Australiassa monia kertoja ja minulla on monta australialaista ystävää. Suorastaan rakastan sitä valtiota. Heillä on hieno sanonta 'ei hätää' ("No worries") ja suorastaan mahtava asenne elämää kohtaan. Pidän siitä, että he vain antavat elämän kuljettaa.

K: Kiitoksia haastattelusta Kenneth.

V: Kiitoksia.