Elokuva
12-vuotiaalla Antoinella (Henry Hocking) on elämässään kivulias vaihe: hän joutuu käyttämään äitinsä ompelemia villaisia uimahousuja ja totuttelemaan seksuaalisuutensa ensiaskeliin. Antoine on rakastunut tulisesti kotikylänsä uhkeaan kampaajaan Madame Sheafferiin (Anne-Mari Pisani) ja leikkauttaa hiuksensa viikon välein vain ollakseen tätä lähellä. Nuori poika on vakuuttunut siitä, että hän on löytänyt elämänsä naisen ja unelmoi yhteisestä tulevaisuudesta tämän kanssa.  Erikoinen suhde saa kuitenkin traagisen päätöksen, kun nainen kuolee epäonnisesti lääkkeiden yliannostukseen. Antoine on syvän surun murtama, mutta vannoo naivansa myöhemmin elämässään kampaajan.

Vuosikymmeniä myöhemmin keski-ikäistynyt Antoine eksyy puolivahingossa erään pikkukaupungin kauneussalonkiin, ja rakastuu ensisilmäyksellä sen kauniiseen kampaajaan, Mathildeen (Anna Galiena). Lapsuudesta asti Antoinen elämänkaarta värittänyt fantasia omasta hiustenleikkaajasta toteutuu, kun nuori Mathilde vastaa yllättäen vanhemman, mutta lapsellisen eläväisen miehen lemmenkutsuun ja pari menee naimisiin. Tästä alkaa eroottisesti latautunut joutsenlaulu, joka on täynnä intohimoa ja runollisia säkeitä.

The Hairdresser's Husband on alleviivaten ranskalainen taide-elokuva. Se on täynnä hiljaisia ja seesteisiä hetkiä, sanatonta dialogia, satumaista ja todellisuudesta irtautuvaa kerrontaa. Antoinen ja Mathilden omituinen maailma rajautuu käytännössä heidän omistamaansa salonkiin, josta he eivät halua koskaan poistua. Parin päivittäistä elämää värittävät työn ohella käydyt keskustelut, sanomalehtien kautta ikkunan ulkopuolelle katsominen ja eroottiset leikit.

Elokuvan nykyhetken ja takaumien kautta tapahtuva kerronta toimii teknisesti hyvin, mutta tarina ei kuitenkaan syvenny taustoihin kunnolla. Lopputulos on kuin selittelemätön runo, jonka sanat ovat kauniit, mutta eivät kerro kaikkea. Näyttelijätyöskentely nojaa vähäsanaisuutensa takia pääosin henkilöiden väliseen kanssakäymiseen ja kemiaan. Kokonaisuutena toteutus on hyvää luokkaa, mutta rajaa katsojakuntaansa rankalla kädellä.

Ranskalaisten taide-elokuvien ystäville tuotanto on varmasti mieleen, mutta toinen puoli ei varmastikaan nauti reilun tunnin mittaisesta kokemuksesta yhtä paljon. Elokuvan sisältämä komediallinen puoli on melko yllättäen tarinan parasta antia, ja tätä osaa olisi saanut olla mukana ehdottomasti enemmän. The Hairdresser's Husband on kokonaisuutena melko vaikeasti lähestyttävä teos, sillä sen taakse kätkeytyy paljon enemmän kuin mitä ulkokuori kertoo.

Kuva
Elokuvan 2.35:1-suhteinen kuva on nykystandardeista poiketen letterboxattu. Laatu on keskitasoa, eikä ansaitse sen enempää ruusuja kuin risujakaan. Kuva on pehmeä ja hieman kohinainen, mutta kertoo kaiken tarpeellisen.

Ääni
Julkaisun tarjoama Dolby Digital Mono on myös yllätys, sillä näitä raitoja näkee yleensä vain vanhojen elokuvien tallenteissa. Äänenlaatu on kuitenkin tarpeeksi hyvä, jotta dialogista saa selvää.

The Hairdresser's Husbandin musiikista vastaa mm. The Piano (1993) -elokuvaan nuotit säveltänyt Michael Nyman. Laatu on yksikanavaisuutensa takia varsin rosoinen, mutta tämän antaa anteeksi, kun liittää sen elokuvan aikakauteen (1947-1970).

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä ekstroja.

Yhteeveto
Eroottisesti latautunut The Hairdresser's Husband on varmasti ranskalaisten taide-elokuvien ystävien mieleen, mutta muulle yleisölle siinä ei ole tarpeeksi tarinallisia tai viihteellisiä elementtejä.