Elokuva
Uusintafilmatisointitrendiä noudattaen Rob Zombie toi oman visionsa John Carpenterin kauhuklassikosta Halloween tämän vuosisadan puolella. Projektin jälkeen mies uhosi jättävänsä naamiaiset siihen, mutta studio pisti tästä huolimatta tuotannon rullaamaan jatko-osaa varten. Haluttomana nähdä visionsa raiskatuksi joutumista Zombie palasi kuvioihin jatkaen käsikirjoittajana ja ohjaajana. Ironiaa. Ei sillä, Rob Zombie on parasta, mitä niin Halloween kuin sen välitön jatko-osa antavat katsojalle.

Tapahtumat jatkuvat suoraan ensimmäisestä osasta. Michael Myersin kynsistä selviytynyt Laurie (Scout Taylor-Compton) yrittää jatkaa elämäänsä, mutta menneet tapahtumat ovat jättäneet arven psyykkeeseen. Tilannetta ei helpota myöskään tietämättömyys Myersin kohtalosta, sillä ruumis katosi mysteerisesti matkalla kuolinsyytutkijalle. Lähimetsissä haavojaan parantava sarjamurhaaja voikin hyvin, eikä suunnitelmia sovi jättää puolitiehen. On aika hakea Laurie kotiin.

Rob Zombien maailmankuva on aina visualisoitunut miehen elokuvissa lohduttomana selviytymistaisteluna. Eräänlaisena maailman negaationa, jossa vain pahuus on enää läsnä. Halloween 2 vie tyylittelyn äärimmilleen. Väreistä riisuttu visuaalisuus saa sateisen Haddonfieldin ja sen asukkaat tuntumaan jo valmiiksi tuomituilta, vailla lohtua tai tulevaisuutta. Michael Myers on tämän kyynisen maailmankuvan Kuolema, viimeinen sanansaattaja.

Varsinainen elokuva sortuu vain päättömään teurastukseen, siihenkin vasta aivan viime minuuteilla. Käsikirjoitus keskittyy seuraamaan Laurien psykologista kestävyyttä ja tohtori Loomiksen (Malcolm McDowell) rahanahneudessaan markkinoiman uuden kirjan julkistamista, sillä välin kun Myers näytetään samoilemassa erämaassa päämäärättömänä. Sanalla sanoen elokuva on tylsää seurattavaa, eikä Zombie onnistu tuomaan yrityksistään huolimatta hahmoihin minkäänlaista syvyyttä. Kun kuolonmarssi on viimein saanut alkuunsa, ovat suurin osa uhreista vain graafisen kuvaston vuoksi elokuvaan ympättyjä, vailla minkäänlaista tarinallista tukea.

Scout Taylor-Compton jatkaa Laurien roolissa vihaisen nuoren tytön stereotypiaa, jonka katsoja tahtoisikin kuolla mahdottoman väkivaltaisesti. Vaikeasti samaistuttava päähenkilö on kuitenkin Zombien erheistä pienin, sillä mysteerisen Michael Myersin liki inhimillistäminen partoineen ja kasvojen näyttämisine karistaa järkälemäisen sarjamurhaajan yllä huokuvan pahuuden. Entinen vapaapainija Tyler Mane jatkaa hiljaisen körilään roolissa vähäeleistä tulkintaansa, antaen lähinnä visuaalisen verenvuodatuksen puhua puolestaan. Elokuvan mielenkiintoisimman roolin tekeekin Brad Dourif isällisenä sheriffinä, jonka koettelemukset näyttelijä sisäistää pieniä vivahteita myöten.

Tekniikka
Zombien visualisoima synkkä maailma piirtyy teräväpiirtona juuri ohjaajan haluamalla tavalla. Hifistelijöiden kannattaa katsoa toisaalle. Liki kaikista väreistä riisuttu kuva suosii harmaan, ruskean ja mustan sävyjä. Tumman taso pysyttelee onneksi erinomaisena kauttaaltaan, vaikka imeekin itseensä osan detaljeista. Yltiökylläinen rakeisuus tekee hallaa tarkkuudelle, mikä ei muutenkaan yllä aivan tason stardardeihin.

DTS-HD 5.1 -ääniraita on epäsuhtainen, mutta sille päälle sattuessaan äärimmäisen aggressiivinen. Rauhallisten ja toiminnallisten kohtausten desibeliero on huomattava, mikä aiheuttaa turhaa volyymipumppausta. Tilanteesta riippumatta tilakäyttö on aktiivinen, ja takakanavia hyödynnetään niin musiikin kuin tehosteiden osalta kiitettävästi. LFE-kanava pumppaa hienovaraisen ambienssin ohella myös muutamia täkyjä kehiin.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Halloween 2 on visuaalisesti Rob Zombien parhaimmistoa, mutta käsikirjoitus on vain yksi slasher-huttu muiden joukossa.