Elokuva
Lontoon yhdessä rauhattomista elementtilähiöstä asuva eläkeläinen Harry Brown (Michael Caine) on elämän ehtoopuolella yksin ja unohdettu, mutta vanhan herrasmiehen arkirutiinit hoituvat jämptisti. Verkkaiset päivät koostuvat sairaalassa kuolemaa tekevän vaimon luona vierailusta ja ainoan ystävän Leonardin (David Bradley) kanssa shakkipeleistä lähipubissa pintin ääressä. 

Alueella rehottaa rikollisuus ja kulmakuntaa terrorisoi huumeita välittävä ja käyttävä väkivaltainen nuorisojengi, jota virkavalta ei saa kuriin. Huligaanit ovat ottaneet tilanteeseen kyllästyneen Leonardin silmätikukseen, kunnes lopulta tappavat vanhuksen julmasti. Rikosetsivä Alice Frampton (Emily Mortimer) selvittää raukkamaista tekoa, mutta ei todisteiden uupuessa pysty pidättämään ketään, kuulusteluissakin syylliset pitävät poliiseja pilkkanaan. Harry Brownin, aikanaan merijalkaväessä palvelleen ex-sotilaan, on aika puuttua tilanteeseen. 

Viimeksi ammattitappajien valiojoukon kenttäkisat ultaräkivaltaiseen The Tournamentiin (2009) kirjoittanut Gary Young muistaa tälläkin kertaa pitää rumat tapporiitit ja viattomiin sivullisiin kohdistuvan mutiloinnit mukana,
mutta tarina on selkeästi kunnianhimoisempi ja sisältää kantavan ajatuksen yhteiskunnan tilasta ja sairaan aikamme pelottavimmista houreista. Vanhatestamentillisena vigilantetrillerinä Harry Brown on yhdistelmä eksploitatiivista kostoelokuvaa ja peribrittiläistä kitchen sink -realismia, ja hahmona Charles Bronsonin kuoleman reaganilaista arkkitehtia Paul Kerseyta lajityypin modernissa päänavauksessa Väkivallan vihollinen (1974) ja Clint Eastwoodin katkeraa sotaveteraani Walt Kowalskia mestarin vaikuttavassa iltatähdessä Gran Torino (2008). 

Ainoastaan tuntematon lyhytelokuva The Tonto Woman (2007) ansiolistallaan Daniel Barber on yllättävän valmis tekijä heti ensimmäisessä kokopitkässään, ilmeistä tietotaitoa ja varmuutta tuottajan ominaisuudessa tuova Matthew "Kick-Ass" Vaughn taustapirunaan. Karun minimalistinen, kaikesta turhasta riisuttu ja pelkistettyjä tehokeinoja käyttävä Harry Brown iskee betoniviidakon rujon ja brutaalin väkivallan päällekkäyvästi  
suoraan päin näköä tekemättä siitä kuitenkaan itseisarvoa.   

Arvokkaasti harmaantunut Sir Michael Caine tekee ikäisensä, aidon ja koskettavan voimaroolin vihan täyttämänä limeyna. Harry Brownissa onkin enemmän kuin palanen miehen kahta kenties muistetuinta valkokangashahmoa, kulttiklassikko Tappakaa Carterin (1971) coolia cockneyta sekä totista virastokaimaa, Len Deightonin luomaa salaista agenttia Harry Palmeria. 

Herkkä Emily Mortimer antaa ymmärtävät kasvot sinisilmäiselle lainvalvojalle ja David Bradleyn pieni, mutta sitäkin sydämellisempi eläytyminen kovan kohtalon kokevaksi jääräksi jää mieleen. Sivummalla peesaavat myös monenmoisista (britti)tuotannoista tutut luonnenäyttelijät, Liam Cunningham tiukkana pubi-isäntänä ja Iain Glen virkaintoisena poliisipäällikkönä.

Yhteenveto
Michael Cainen karhea karisma kannattelee tutulla moraalilla operoivaa kostoelokuvaa.