J.K. Rowlingin luoma Harry Potter -saaga jatkuu elokuvalla Harry Potter ja liekehtivä pikari, joka on järjestyksessään neljäs. Ohjaajana häärii tällä kertaa Mike Newell. Näyttelijäkaarti on pysynyt samana, tosin nyt mukaan astelee runsas määrä uusia hahmoja vanhojen tuttujen Harryn (Daniel Radcliffe), Ronin (Rupert Grint) ja Hermionen (Emma Watson) lisäksi.

Tylypahkaan palataan tällä kertaa vierailematta lainkaan Vernon-sedän luona. Sen sijaan matkalla poiketaan pikaisesti huispauksen maailmanmestaruuskisoissa. Harryn vanhemmat aikoinaan murhanneen ilkeän lordi Voldemortin (Ralph Fiennes) uskolliset palvelijat, kuolonsyöjät, hyökkäävät huispauskisojen leirintäalueelle, ja yksi kuolonsyöjistä taikoo taivaalle pimeän piirron, eli merkin, joka merkitsee pelätyn Voldemortin paluuta.

Kolmivelhoturnajaiset ovat velhomaailman opiskelijoiden kesken järjestetyt kilpailut, joissa kolmesta vaativasta koitoksesta parhaiten selvinnyt saa palkinnoksi kolmivelhopokaalin lisäksi ikuisen kunnian. Kuten arvata saattaa, myös Harry valitaan moiseen kisailuun mukaan, vaikkei hänen ikänsä puolesta pitäisi saadakaan vielä osallistua. Hänellä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa: turnajaisiin osallistuminen on pakollista kaikille, joiden nimi liekehtivästä pikarista lennähtää. Tylypahkan kilpailijoiden, Harryn ja Cedricin (Robert Pattinson) lisäksi ottelijoita saapuu kahdesta muustakin velhokoulusta; Beauxbatonsista Fleur Delacour (Clémence Poécy), ja Durmstrangista Victor Krum (Stanislav Ianevski).

Kouluun on palkattu myös jälleen kerran uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, Alastor “Villisilmä” Vauhkomieli (Brendan Gleeson). Tylypahkan rehtorina, Dumbledorena, jatkaa kolmannesta elokuvasta tuttu Michael Gambon.

Kokonaisuuteensa nähden elokuva keskittyy aivan liikaa kolmivelhoturnajaisiin, joskin kyseiset kisat on käsitelty huolella ja hyvin. Kirjan tapahtumista lähes kaikki muu on jätetty kylmästi pois. Alun perin Mike Newell suunnittelikin liekehtivän pikarin jakamisesta kahdeksi eri elokuvaksi tarinan pituuden vuoksi. Lopulta sakset otettiin rankkaan käteen ja lopputulos sullottiin kahteen ja puoleen tuntiin. Tarinan alkupään tapahtumat kerrotaankin tämän vuoksi nopealla tahdilla ja kohtauksista hypätään seuraavaan enempiä selittelemättä. Kun kolmivelhoturnajaiset potkaistaan käyntiin, ne täyttävätkin sitten koko elokuvan lopun. Vaarallisten tehtävien lomassa sentään vietetään nopeasti joulutanssiaisia ja käydään pikaisesti läpi päähenkilöiden välisiä asioita. Nämä suhteet jäävätkin turnajaisten varjossa kovin laihoiksi ja epäselviksi, koska kaikesta näytetään vain se pieni murto-osa, jonka elokuvan tekijät ovat katsoneet tarpeelliseksi.

Miten tämä ylipuristettu tiivistelmä sitten toimii elokuvana? Ainakin se edellyttää mielellään kaikkien aiempien osien katsomisen, jotta hommasta saisi jotain irti. Mikäli muut sarjan elokuvat ovat jääneet katsomatta, menee liekehtivä pikari keskinkertaisena viihteenä sellaisenaankin. Kirjan lukeneille elokuva tarjonnee lievää pettymystä, mutta toisaalta elokuvasta ei jää mitään ymmärtämättä. Torsoksi väkisin tehtyyn elokuvaan on silti saatu kohtalaisen hyvin toimiva juoni. Vaikka tuntisi Potter-maailman ja seuraisi elokuvan tapahtumia miten hyvin, ei voi kieltää sitä faktaa, että liekehtivä pikari on loppujen lopuksi hieman tylsistyttävä ja pitkäveteinen. Tämä silmälläpitäen onkin toisaalta hyvä, ettei elokuvasta ole tehty vielä pidempää.

Lastenelokuvien maineessa olevat Potterit eivät kylläkään ole sopivaa katsottavaa perheen pienimmille. Ei varsinkaan tämä tähän asti sarjan synkin ja pelottavin osa. Liekehtivästä pikarista voisi puhua melkeinpä varhaisnuorten kauhuelokuvana. Naiiveja kohtauksia on taas mukana, mutta niistä huolimatta elokuva sopii paremmin hieman vanhemmille fantasian ystäville.

Astetta synkempään fantasiamaailmaan sopivilla värisävyillä maalailtu kuva on nättiä katsottavaa. Anamorfinen 2.40:1 -suhteen kuva on värikylläisyydestään ja hienosta valaistuksesta huolimatta aavistuksen haalea. Jotkin värisävyt näyttävät hukkuvan toisiinsa ja kontrasti tuntuu paikoin hieman pehmeältä. Näistä pienistä puutteista huolimatta kuva on erittäin hyvälaatuinen lisämateriaaleja myöten.

Dolby Digital 5.1 -ääniraita hoitaa hommansa kiitettävästi. Tehosteet kuulostavat hienoilta ja Patrick Doylen musiikki sopii tunnelmaan. Dialogi kuuluu myös selkeästi, eikä puutteita pahemmin ole.

Kaikki lisämateriaali on koostettu toiselle levylle. Tietokonepelimäiset valikkoanimaatiot ovat ihan toimivia, vaikka grafiikka ei huipputasoa olekaan. Itse valikot ovat selkeitä ja etsimänsä materiaalin löytää helposti.

• Poistettuja kohtauksia (9:43)

Lähes kaikki poistetut kohtaukset ovat mielenkiintoisia ja hieman oleellisiakin kokonaisuuden hahmottamisessa. Ne olisi varsin hyvin voinut sisällyttää elokuvaan, lukuun ottamatta joulutanssiaisten rokkibändin esitystä, joka on sentään ymmärretty pätkiä lyhyeksi, niin hirveää kuraa kyseinen on, ja koko pituudessaan se alkaa tympimään jo ensimmäisellä katsomiskerralla. Koko esitys löytyy poistetuista kohtauksista sitä kaipaaville, mutta se tuskin tarjoaa kenellekkään mitään. Kaikki kohtaukset on kuitenkin katsottava putkeen, sillä erikseenkatsomismahdollisuutta ei ole.

• Joulutanssiaisiin valmistautuminen (8:41)

Lyhyessä dokumentissa keskitytään lähinnä tanssiharjoituksiin ja mietitään, miten vaikeaa oikeasti onkaan pyytää tyttöjä tanssiaisiin.

• Keskusteluja näyttelijöiden kanssa (30:34)

Richard Curtisin johtama keskustelutuokio Danielin, Rupertin ja Emman kanssa on erittäin leppoisaa katsottavaa, ja tarjoaa se parit naurutkin. Pätkän loppupuolella olohuonestudioon saapuu myös jossakin kilpailussa voittaneita nuoria, jotka saavat nyt palkinnoksi tavata idolinsa.

• Ajatuksia neljännestä elokuvasta (14:13)

Ajatuseulan läpi sukelletaan useiden näyttelijöiden mietteisiin ja mielipiteisiin elokuvan teosta. Tässä dokumentissa nähdään myös miten näyttelijät ovat viettäneet kuvauksien lomassa vapaa-aikaansa, ja mikä muu heitä kuvauksissa kiinnostaa näyttelemisen lisäksi.

• Traileri (1:14)

• Kolmivelhoturnajaiset: Lohikäärmeareena

- Harry vs sarvipyrstö: Ensimmäinen tehtävä (5:53)

Tehosteryhmän jäsenet kertovat miten sarvipyrstö suunniteltiin ja toteutettiin.

            - Ottelijoiden esittely (13:03)

Dokumentissa seurataan kolmen Kolmivelhoturnajaisten ottelijan kuvauspäiviä. Näyttelijöitä meikataan, ohjataan, kuljetetaan kuvauspaikalta toiselle ja kaiken ohessa ruokaillaan ja tehdään korteilla taikatemppuja.

• Kolmivelhoturnajaiset: Järvi

- Syvissä vesissä: Toinen tehtävä (9:24)

Dokumentissa keskitytään Daniel Radcliffen sukellusharjoituksiin ja vedenalaisiin kuvauksiin sinistä trikkitaustaa vasten, sekä vedenalaisen maailman ja sen olentojen suunnitteluun.

• Kolmivelhoturnajaiset: Labyrintti

- Labyrintti: Kolmas tehtävä (6:31)

Dokumentissa kerrotaan Kolmivelhoturnajaisten viimeisestä haasteesta; jättimäisestä pensaslabyrintista, siellä tapahtuvien kohtausten kuvaamisesta sekä visuaalisista efekteistä.

            - Hän-kenen-nimeä-ei-pidä-mainita (10:42)

Viimeisessä dokumentissa keskitytään labyrinttitehtävän johdattamaan kohtaamiseen Harryn ja lordi Voldemortin kanssa, sekä Voldemortin hahmon visuaaliseen ilmeeseen.

• Lisäksi DVD sisältää kaukosäätimellä pelattavan neljätasoisen pelin, jonka pelaamiseen ainakin allekirjoittanut oli liian tyhmä.

Näiden kaikkien lisäksi PC-tietokoneiden omistajille on luvassa vielä ylimääräinen lisämateriaali, mikä sisältää EA:n pelidemon sekä Tylypahkan aikajanan.

Itse elokuva on vielä dubattu ruotsiksi, yllättävän hyvin vieläpä. Tosin ääninäyttelijöiden äänet ovat niin kaukana alkuperäisistä että homman voi melkein ottaa huumorina. Esimerkiksi opiskelijoille kokeiden alla voi olla hyvä vaihtoehto nauttia annos ruotsia suoltavaa Potteria.

Lähes kaikki lisämateriaali on myös tekstitetty suomeksi. Parasta antia ovat dokumentit sekä näyttelijöiden haastattelut, mutta kaikki materiaali on (pelejä lukuun ottamatta) kiinnostavaa ja erittäin laadukkaasti toteutettua.

Harry Potter ja liekehtivä pikari on pienille katsojille liian pelottava, mutta muille se tarjoaa hyvin tuotettua viihdettä koko rahan edestä. Pitkässä elokuvassa on paljon katsomista ja sen jälkeen voi nälkää tyydyttää laadukkailla lisämateriaaleilla. Vaikka itse elokuva häviääkin kiinnostavuudessa sarjan kahdelle ensimmäiselle teokselle, tarjoaa liekehtivä pikari selkeämpää ja hieman parempaa tavaraa kuin aiempi Harry Potter ja Azkabanin vanki.