Elokuva
Harry Potterin (Daniel Radcliffe) kuudes vuosi velhokoulu Tylypahkassa alkaa yllätyksellä, sillä koulun johtaja Dumbledore (Michael Gambon) ilmestyy jo lähtöasemalle ja vie Harryn mukanaan noutamaan opinahjoon uuden opettajan, höperöltä vaikuttavan professori Horatius Kuhnusarvion (Jim Broadbent). Kuhnusarviolla kun on suurempikin merkitys Dumbledoren suunnitelmissa vastata Tylypahkan ulkopuolella vaaniville mustanpuhuville joukoille. Samaan aikaan kun Harry pääsee tutustumaan pimeyden prinssi Voldemortin menneisyyteen, koululla metsästää myös Amor, joka sarjatulittaa nuoliaan miltei jokaiseen okkulttiopiston oppilaaseen. Harryn parhaat ystävät Ron (Rupert Grint) ja Hermione (Emma Watson) pääsevät myös osallisiksi nuoresta rakkaudesta, mutta kaikki eivät Tylypahkassa ole ollenkaan onnellisia, ja ennen kuin tulikivenkatkuinen loppunäytös on käyty, monien naamiot ovat pudonneet ja jotkut poistuneet rajan taakse ikiajoiksi.

David Yatesin varmakätisesti ja mukavasti maltilla ohjaama Potter -saagan kuudes osa Harry Potter ja puoliverinen prinssi on ilo silmälle ja mielelle. Turha kohellus ja, muutamaa pikku syrjähyppyä lukuun ottamatta, hömppä huumori on kitketty minimiin, sillä nyt ollaan tilanteessa, jossa vedetään viimeisiä rintamalinjoja ja katsotaan, ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia. Teknisesti ensiluokkainen elokuva on alusta loppuun silkkaa silmäkarkkia, joka kulkee kuin luotijuna aiempia osia tummemmissa sävyissä. Dramaattinen ja aidon koskettava finaali nostaa riman kahden päätösosan tulolle siinä määrin korkealle, että Yates joutuu joukkoineen tosissaan miettimään, miten kertoa tarina loppuun yhtä kunniakkaasti ja halliten kuin Puoliverisessä prinssissä.

Pääkolmikko Radcliffe, Grint ja Watson ovat kasvaneet paitsi fyysisesti, myös näyttelijöinä, ja trion pakotonta ja hyvässä synkassa etenevää yhteistyötä onkin ilo seurata.Takatukena esiintyvät edukseen arvokas Michael Gambon, mainion mehevä Jim Broadbent, aina varma Alan Rickman sekä tuhti Robbie Coltrane, jonka Hagrid-jätti jää tällä kertaa kuitenkin pahasti muiden varjoon. Monia muitakin aiemmista osista tuttuja kasvoja (mm. David Thewlis, Helena Bonham-Carter ja Timothy Spall) vilahtaa kuvissa, mutta heidän esiintuomisensa lienee ollut ainoastaan vannoutuneimpien fanien vaatimusten täyttäminen, sillä mitään sen suurempaa tekemistä ei kukaan erinomaista näyttelijöistä kuitenkaan saa.

Nicholas Hooperin mahtipontinen ja kekseliäs score seuraa saagan alkuperäisen musiikkimaestron John Williamsin luomia sointukulkuja, mutta loihtii itsekin paljon lisää monimuotoisia hetkiä. Goottisen uhkaava In Noctem, lumoavan pelottava Snape & The Unbreakable Vow, hilpeästi muotoaan muutteleva The Slug Party sekä vauhdikas ilottelu The Weasley Stomp ovat jokainen osuvia osituksia nuoren säveltäjän taidoista ja ennakkoluulottomudesta. Kauniin ja koskettavan lopetuksen kruunaa upea The Friends, josta löytää enemmänkin yhtymäkohtia Williamsin Harry Pottereiden ulkopuolisiinkin merkkiteoksiin.

Yhteenveto
Harry Potter ja puoliverinen prinssi todistaa, ettei velho-saaga, aina vain suuremmaksi kasvaessaan, osoita vieläkään väsähtämisen merkkejä, päinvastoin. Kuudes taikakronikka valmistelee faneja varmaotteisesti siihen suuren loppusotaan, joka tullaan näkemään vuosina 2010 ja 2011, kun Harry Potter ja kuoleman varjelukset saa ensi-iltansa kahdeksi eri elokuvaksi jaettuna.