Elokuva
Nyt kun elämme sarjaelokuvabuumin ehkä kiireisintä aikaa, tuodaan valkokankaille toinen toistaan erilaisempia filmatisointeja. Siinä missä jotkut näistä elokuvista ovat erittäin onnistuneita (X2, Batman) ovat jotkut, lähes valtaosa, vastaavasti sieltä huonommasta päästä (Punisher, League of Extraordinary Gentlemen). Nyt kun tunnetuimmat sarjakuvat on tuotu ruudulle, elokuvayhtiöt ottavat pieniä askeleita kohti hieman tuntemattomampia sarjakuvahahmoja - tai he ovat ainakin meillä täällä Euroopassa hieman vähemmän mainetta niittäneitä supersankareita.

Yksi tällaisista hahmoista on Hellboy, Mike Mignolan luoma demonisankari, joka taistelee Yhdysvaltain hallituksen kontrolloiman salaisen järjestön riveissä erinäisiä yliluonnollisia uhkia vastaan. Hellboy (Ron Pearlman) on alkujaan tuotu meidän tuntemaamme maailmaan toisesta ulottuvuudesta. Ulottuvuudesta, joka on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä hirviöitä, hieman H.P. Lovecraft -tyyliseen tapaan. Hellboy oli alkujaan toisen maailmansodan aikaansaannos. Natsien ollessa häviöllä Hitler kohdisti mielenkiintonsa okkultismiin ja yhdessä Venäjän entisen keisarin neuvonantajan, Grigori Rasputin (Karel Roden), kanssa hän aikoi avata ulottuvuuksien välisen portin ja tuoda sodalle nopean päätöksen.

Liittoutuneiden joukot, yhdessä professori Trevor 'Broom' Bruttenholmin (John Hurt) kanssa onnistuivat kuitenkin estämään Rasputinin ja Hitlerin aikeet luoda maanpäällinen Helvetti. Ulottuvuuksien välinen portti oli kuitenkin lyhyen hetken verran auki ja toi maailmaan nuoren demonilapsen, jolle liittoutuneiden joukot antoivat nimen Hellboy. Nyt vuosikymmenten jälkeen Hellboy on kasvanut aikuiseksi, vaikka onkin vielä demonien mittapuulla varsin nuori. Ajat ovat muuttuneet, mutta yliluonnolliset uhat ovat yhä läsnä. Vanha vihollinen kuitenkin piileksii varjoissa, kun Grigori Rasputinin entiset apurit päättävät herättää tämän venäläisen puolijumalan uudestaan henkiin. Rasputinin uhatessa maailmaa on Hellboylle jälleen tarvetta ja nopeasti punanahkainen sarvipää on valmiina puolustamaan ihmiskuntaa.

Yhdessä X2:den kanssa Hellboy todellakin lukeutuu parhaimpiin sarjakuvafilmatisointeihin tähän mennessä. Siinä missä ohjaaja Guillermo del Toro ei vielä onnistunut vakuuttamaan Blade 2:ksi sarjakuvafilmatisoinnillaan, palauttaa mies uskon itseensä Hellboyn kohdalla. Hellboy todellakin näyttää ja tuntuu niin puhtaalta sarjakuvaelokuvalta kuin mahdollista. Sen intensiivinen eteneminen ja päähahmon sopivan kuiva huumori pitävät hyvin pintansa koko elokuvan keston ajan.

Hahmot kaipaisivat tässä vaiheessa vielä hieman lisäsyvyyttä, mutta tämä ongelma saataneen korjattua, kunhan elokuvan jatko-osa tulee ulos parin vuoden kuluttua. Pääosaan valittu Ron Pearlman on mitä mainioin vaihtoehto demonisankariksi. Mies ei vain näytä Hellboylta, vaan hän on myös sisäistänyt Hellboyn olemuksen ja näyttääkin koko ajan siltä, että Pearlman nauttii roolistaan - mikä onkin tärkeää, sillä se lisää uskottavuutta paljon.

Liz Shermanin roolissa (Hellboyn suuri rakkaus) nähdään Selma Blair, jonka rooli jää hieman vailinnaiseksi, mutta tämä on toisaalta hyvä, sillä hän oli elokuvan ns. heikoin lenkki. Hellboyn taisteluparina nähtävä Abe Sapien (Doug Jones), kalamies 1800-luvulta, on mukava kontrasti Hellboyn räväkkään persoonaan. Siinä missä demoni murskaa esteet ja luottaa voimiinsa, Abe puolestaan luottaa ylivoimaiseen älykkyyteensä ja loogiseen ajattelukykyynsä. Stereotypioitahan nämä kaikki hahmot ovat, mutta se ei haittaa, jos elokuvan kemia saadaan muuten toimivaksi kokonaisuudeksi - niin kuin Hellboyn tapauksessa on käynyt.

Sanomattakin on selvää, että kun kyseessä on sarjakuvaelokuva, näyttelevät CGI- ja erikoistehosteet suurta osaa. Kuten aina CGI:n kanssa, ei sitä vielä tähän päivään mennessä ole saatu näyttämään luonnolliselta, mutta Hellboy pistää silti keskivertoa paremman suorituksen. On myös mukava nähdä tämän kaliiberin elokuvassa kunnollista maskeerausta ja viimeistelyä hahmojen persoonien suhteen, eikä olla vain tyydytty valitsemaan sitä helpointa tietä.

Verrattuna sarjakuvaan, Hellboy kestää hyvin sen filmatisointiin kohdistuvat odotukset. Guillermo del Toro onnistuu pitämään hahmot uskollisena sarjakuvalle, eikä lisäile liikaa omiaan elokuvaan. Hieman liian pitkälle viedyt taistelut, tai paremminkin venytetyt kohtaukset, vievät hieman pois elokuvan temmosta, ja elokuvasta olisi hyvin voitu editoida pois vielä muutama minuutti. Erityisen suurta ilahdutusta herätti elokuvan loppuratkaisu, joka ei lankea kliseisyyteen, vaan lisää mukavasti uutuutta jo tutuksi tulleeseen kaavaan. Tulevan Director's Cut:in on tarkoitus lisätä elokuvaan pituutta jonkin verran, mutta saa nähdä onko tämä virhe vai ei. Joka tapauksessa tämäkin versio elokuvasta tulee katsastettua varmasti.

Kuva

Hellboy-dvd tuodaan katsojalle jo totuttuun tapaan anamorfisella alkuperäisellä kuvasuhteella, joka tässä tapauksssa on 1.85:1. Yleisesti ottaen kuvanlaatu levyllä on hyvä. Se on itseasiassa erinomainen, ja ansaitsisi muutamaa edge enchancement -kohtaa lukuun ottamatta täydet pisteet. HD-pohjalta masteroitua elokuvaa on ilo katsella isoltakin ruudulta, ilman sen suurempaa päänsärkyä dvd-tekniikan rajoituksista.

Del Torolla on silmää visuaalisesti näyttävään kuvaukseen, ja Hellboyn tuodessa näinkin väririkasta ja tummansävytteisiä ympäristöjä, joutuu dvd-tekniikka kovalle koetukselle. Elokuva sisältää paljon erilaisia sumuefektejä, jotka saavat lisäsävyä sinisistä ja punaisista väreistä, tuoden näin masteroijille harmaita hiuksia siirron suhteen siitä, miten kuva saadaan pysymään mahdollisimman vakaana ja hyvälaatuisena. Onneksi Hellboyn kohdalla ollaan panostettu.

Yksityiskohdat ja kontrastierot pidetään hyvin kontrollissa, ja katsoja todellakin nauttii näkemästään. Parissa kohtauksessa oli lievää pehmeyttä havaittavissa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Värimaailma on erinomainen ja se saa aikaan vaikuttavan näköisen sarjakuvamaisen ympäristön.

Hellboyn siirto on siis mitä mainioin, mutta pari virhettä pudottaa kokonaisarvosanaa jonkin verran. Ja vielä kun ottaa huomioon extrojen määrän, joita ensimmäiselle levylle on laitettu, voi vain iloita siirron laadukkuudesta.

Ääni

Hellboyn äänimaailmana toimii Dolby Digital 5.1 -miksaus, joka on erinomainen osoitus siitä, mihin Dolby-ääniraita parhaimmillaan pystyy, eikä DTS-raitaa ei aina tarvita.

Elokuvan ääniraidan dynaamisuus pääsee hyvin oikeuksiinsa koko elokuvan keston ajan, sillä Hellboyn lähes jatkuva toimintatykitys vaatii ääniraidalta paljon. Etukenttää käytetään loistavasti hyväksi, ja erottelukyky toimintakohtauksissa on mitä mainioin. Keskikanavaan kohdistettu toiminta vyörytetään tarvittaessa taidokkaasti sivukanaviin ja takaisin.

Surround-kanaviin siirryttäessä Hellboy laittaa myös parasta osaamistaan ja onnistuu luomaan varsin autenttisen tilantunnun elokuvaa katsottaessa. Ääniraidan tilatunnut ja efektit toistuvat surroundeissa varsin makoisasti, ja tämä tekeekin Hellboyn ääniraidasta todella nauttivan kuuloisen. Elokuvan LFE-raita osoittaa hyvää ulottuvuutta toistollaan ja syvyydellään, sekä onnistuu pitämään bassontoiston sopivasti kontrollissa tarvittaessa.

Elokuvan ääniraita ylittää kuvanlaadun ominaisuudet hiuksen hienosti, ja nostaa tämän julkaisun tekniseltä laadultaan tämän kesän dvd-tulokkaiden kärkikastiin. Kuka tässä enää DTS-raitaa kaipaa, kun on näinkin toimiva ja dynaaminen Dolby Digital -raita.

Lisämateriaali

1. LEVY:

Hellboy-julkaisu on kaksievyinen, joista ensimmäiselle on luonnollisesti sisällytetty elokuva, mutta myös kohtalaista suurempi määrä extroja.

Aluksi del Toro pitää puoliminuuttisen esittelyn levyn extroista omassa Video Introduction -osuudessaan.

Elokuvan kaksi kommenttiraitaa on jaettu näyttelijöiden ja tuotantotiimin kesken. Ensimmäisellä raidalla kuullaan ohjaajan ja tuottajien kommentteja, sekä itse sarjakuvan kehittäjän, Mignolan, kommentteja. Elokuvan kommentoiti sujuu varsin mallikkaasti näiltä herroilta, vaikkakin paikoitellen nämä tuntuivat hieman itseään toistavalta. Erityismaininnan ansaitsee del Toro, joka kommentoi sopivissa määrin eri leikkauksia ja antaa hyvin triviatietoa.

Toinen kommenttiraita on omistettu Ron Pearlmanille, Selma Blairille, Rupert Evansille ja Jeffrey Tamborille, jotka antavat julki omia mielipiteitään elokuvasta. Ääniraita ei omasta mielestäni vedä vertoja ensimmäiselle, sillä siitä välittyy aika useasti hieman kuivakka ja välinpitämätön vaikutelma. Kokonaisuus ei pysy kasassa yhtä hyvin ja keskustelu rönsyilee aivan liikaa.

Branching DVD Comics sisältää kahdeksan pientä sarjakuvaa Hellboysta, jotka Mignola on tehnyt yhdessä ohjaaja del Toron kanssa. The Right Hand Of Doom sisältää myös kahdeksan lyhyttä featurettea, joiden yhteiskesto jää hieman alle kahdenkymmenen minuutin. Molemmat extrat on toteutettu branching-tekniikalla ja ovat hyviä pieniä lisukkeita, joita katselee mielellään.

Storyboard Track on nimensä mukaan täynnä erilaisia storyboardeja, joita katselee kerran tai pari, mutta suurempi mielenkiinto ainakin allekirjoittaneelta jäi näistä lisukkeista uupumaan.

From The Den on hieman erilainen extra, joka sisältää neljä lyhytanimaatioelokuvaa (Gerald McBoing Boing, Gerald McBoing! Boing! on Planet Moo, How Now Boing Boing ja The Tell-Tale Heart, joka perustuu Edgar Allen Poe'n teoksiin.) Tämä osuus on varsin mielenkiintoinen kahdeltakin kantilta. Ensinnäkin tällä ei ole mitään tekemistä itse elokuvan kanssa, ja toiseksi nämä ovat yllättävän hyviä lyhytanimaatioita.

Ensimmäisen levyn dvd-rom -osioon en valitettavasti päässyt käsiksi, mutta se sisältää alkuperäisen käsikirjoituksen, ja erinäisiä pikkuotoksia del Toron muistikirjoista.

2. LEVY:

Levyn starttaa käyntiin samantapainen Video Introduction kuin oli ensimmäisellä levyllä. Tällä kertaa esittelijänä on Selma Blair.

Hellboy - The Seeds Of Creation -dokumentti on ehdottomasti julkaisun parasta antia. Kaksi ja puolituntinen dokumenttikokoelma sisältää lähes kaiken tarpeellisen taustatiedon ja faktakokoelman mitä itse elokuvasta voi antaa. Dokumentti on jaettu pienempiin osiin, jotka käsittelevät aiheita aina sarjakuvasta ja tuotannon alkujärjestelyistä itse elokuvan työstämiseen ja sen viimeistelyyn. Dokumentissa pääsevät ääneen kaikki avainhenkilöt ja aiheiden käsittelypiiri kattaa varsin mukavasti montakin eri näkökulmaa ja vaihetta. Dokumentti ja kaikki sen osat esitetään 1.85:1 -kuvasuhteella.

Poistettuja kohtauksia on levyllä kolme kappaletta, joissa jokaisessa on mukana ohjaajan vaihtoehtoinen kommenttiraita. Kohtaukset esitetään 1.85:1 -suhteella (ei-anamorfinen) ja Dolby Digital 2.0 -äänillä. Kohtausten pituudet vaihtelevat puolen minuutin ja reilun kahden minuutin välillä.

Filmographies & Character Bios -osuus sisältää monia eri filmografioita ja henkilöhahmojen biografioita. Tämä on sinällään ihan mukava lisä, joskaan se ei sinänsä syvennä tietämystä elokuvan suhteen juuri ollenkaan. Scene Progression käsittelee yhden kohtauksen etenemistä aina alun storyboardeista lopulliseen tulokseen. Storyboard Comparisons käsittää neljä eri kohtausta, jotka on katsottavina ja vertailtavina joko split screenina tai täyskuvallisina kokonaisuuksina. Osuudella on pituutta karvan alle kymmenen minuuttia.

Animatics sisältää lyhyen esittelyn del Torolta. Tämä extra käsittelee perusanimaatio-storyboardin ja CGI:n välistä suunnittelua ja sommittelua. Kohtaukset voidaan katsoa vaihtoehtoisesti joko split-screen -tekniikalla tai täyskuvallisella optiolla. Board-a-matics sisältää hieman samantapaisen alkuesittelyn del Torolta kuin aikaisempikin animaatioesittely, mutta tässä extrassa saamme kahdeksan minuutin edestä storyboard-kokonaisuuksia. Storyboard-vertailut ovat sinällään mukava lisä, mutta yhtä kertaa enempää niitä ei jaksa katsoa.

Maquette 3-D Character Sculptures Video Gallery on pieni galleria, joka on täynnä erinäisiä suunnittelukokonaisuuksia koskien Hellboyta ja sivuhahmoja. Bellamie Hospital kasaa yhteen elokuvan mainontakampanjan. Tarjolla on trailereita ja tv-spotteja, joista ensimmäiset esitetään anamorfisina ja 5.1-äänillä, kun taas jälkimmäiset 1.33:1-suhteella ja Dolby Digital 2.0 -äänillä. Elokuvan juliste- ja kansikuvasuunnittelu -osuudessa käydään läpi lukuisia eri prototyyppejä ja vaihtoehtoisia kansikuvia.

Previews-osuus sisältää Columbia TriStar:in dvd- ja elokuvajulkaisuja. Osiosta löytyy trailereita mm. sellaisista elokuvista kuin: Spider-Man 2, 13 Going On 30, White Chicks, Kingdom Hospital, Anacondas: The Hunt For The Blood Orchid, Resident Evil: Apocalypse.

Yhteenveto

Hellboyta voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä sarjakuvafilmatisoinneista tähän mennessä. Elokuvassa on kaikki ne sarjakuvan vaatimat elementit kohdallaan, joita vielä vauhdittaa erittäin onnistuneet näyttelijävalinnat avainhenkilöiden kohdalla. Nauttitava kokonaisuus vauhdikasta sarjakuvamenoa, joka vain paranee loppua kohden mentäessä.

Hellboyn ei ole tarkoituskaan ottaa itseään tosissaan. Sen viljelemä huumori ja persoonallinen lähestymistapa genreen ovat edukseen tässä massasarjakuvaelokuvien tuotantoaikakautena. Uskollisuus sarjakuvaa kohtaan on kiitettävä, ja del Toro onnistuu mitä parhaiten pitämään langat käsissään. Toivoa vain sopii, että Hellboyn jatko-osa yltää samalle tasolle. Yhdessä X2:den kanssa Hellboyta voidaan pitää onnistuneena sarjakuvaleokuvana, joka vie katsojan mukanaan hyvin toimivalla konseptilla ja sopivan kieliposkella tehdyllä huumorilla. Tällaiselle kalkkeutuneelle sarjakuvafanille Hellboy on kuin mittatilauksena tehty kokonaisuus, joka nostaa sitä sisälle vangittua pikku pojan olemusta sopivasti esille.