Elokuva:

"Pahan kukoistamiseen tarvitaan vain se, etteivät hyvät miehet tee mitään."

Televisiolle alun perin tehty kolmituntinen minisarja Hitler – Pahan nousu on laitettu DVD-levyllekin kaksiosaisena, kuten se alunperin televisiossa esitettiinkin. Perikadon (Der Untergang, 2004) myötä tämänkin Hitleristä kertovan puolidokumentaarisen draaman julkaiseminen tuli ajankohtaiseksi myös Suomessa. Toisin kuin Hitlerin uran viimeisiin päiviin keskittyvä Perikato, ruotii Pahan nousu varhaisempia vaiheita pyrkien pohtimaan, kuinka Hitler ylipäätään kykeni nousemaan kansallissosialistisen puolueen ja sitä kautta natsien hallitseman Saksan johtoon.

Tapahtumat alkavat Hitlerin lapsuudesta, joka tosin kahlataan läpi nopeasti.  Hitlerin ensimmäisistä vuosista tiedetään yleisesti varsin vähän, ja tälläkin kertaa hypätään nopeasti ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin Hitler liittyy vapaaehtoisena armeijaan. Hitlerin taustoista ja lapsuudesta ei kerrota juuri mitään. TV-elokuvan ensimmäinen osa keskittyy kuvaamaan Hitleriä nuorena miehenä, joka pyrkii löytämään paikkansa Saksan taiteilijapiireissä. Toisessa osassa keskitytään enemmän Hitlerin pyrkimyksiin nousta keinoja kaihtamatta Saksan poliittisessa järjestelmässä yhä korkeampaan ja vastuullisempaan asemaan. Pahan nousu päättyy vaiheessa, jolloin Hitler on saavuttanut päämääränsä Saksan ehdottomana ja kiistämättömänä yksinvaltiaana, jolla oli valta tehdä jo mielensä mukaan. Kaukainen haave maailman herruudesta tuntuu paria pykälää realistisemmalta ja toisen maailmansodan uhka leijuu jo miltei käsin kosketeltavana Euroopan yllä.

Pääpiirteittäin Pahan nousu pohjautuu tositapahtumiin ja todistettuihin faktatietoihin. Tiettyyn rajaan saakka filmiä voikin pitää jopa historian oppituntina. Tarinaa on kuitenkin dramatisoitu vahvasti haluttujen mielikuvien luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Hitlerin pieninkin inhimillistäminen tai esittäminen ihmisenä nostattaisi väistämättömästi vankan vastaväitteiden ja protestien vyöryn sekä syytökset natsismin suosimisesta. Christian Duguay on pyrkinyt välttymään tältä kuvaamalla Hitlerin yksiulotteisena pahuuden ilmentymänä. Robert Carlylen esittämä Fûhrer paperinohuena yhden ajatuksen nukkena ei tunnu lainkaan uskottavalta. Parikadossa Bruno Ganz onnistui luomaan uudesta johtajasta huomattavasti moniulotteisemman ja todentuntuisemman hahmon. Vaikka Ganzin versiossa käsiteltiinkin kolmannen valtakunnan viimeisiä päiviä, siinä onnistuttiin  paremmin tuomaan esille tekijöitä, jotka olivat Hitlerin ja hänen kätyreidensä valtaan pääsyn taustalla.

Vakaasta pyrkimyksestään huolimatta amerikkalais-kanadalainen tuotanto ei kykene selittämään Hitler-ilmiötä. Carlylen esittämän hahmon kaltainen ilmestyskirjan peto tuskin olisi päässyt valtaan edes hävityn sodan runtelemassa katkeroituneessa Saksassa. Itsekeskeinen ja omaa etuaan tavoitteleva hän varmastikin oli, mutta Hitlerillä oli myös kyky esiintyä miellyttävän karismaattisena johtohahmona, joka pyyteettömästi halusi toimia kansansa parhaaksi. Osa natsien tekemien rikosten hirvittävyydestä piileekin siinä faktassa, että niiden tekijätkin olivat ihmisiä ja vaikka inhimillisiksi heitä tuskin voi sanoa, heissäkin oli olemassa oma inhimillinen puolensa. Tämän ajatteleminen on niin pelottavaa, etteivät Pahan nousun tekijätkään ole siihen uskaltautuneet. Hitlerin inhimillistämistä ja kuvaamista ihmisenä on pelätty siinä määrin, että hänen yksityiselämänsä kuvaus on jätetty minimiin. Esimerkiksi Eva Braun sivuutetaan elokuvassa lähestulkoon täydellisesti.

Yhteen putkeen katsottuna Pahan nousu on varsin raskas katsomiskokemus. Eräänä syynä on luonnollisesti raskas aihe, mutta myös toteutustavassa on parantamisen varaa. Televisioelokuva onkin tarkoitettu katsottavaksi kahdessa osassa, jolloin se toimiikin huomattavasti paremmin. Silloinkaan ei tosin voi välttyä liiallisen toiston aiheuttamalta tylsistymiseltä. Katsotttaessa molemmat osat peräkkäin, samojen teemojen ja samankaltaisten kohtausten jatkuva toistuminen korostuu entisestään.

Pahan nousussa Hitlerin ainoaksi ajatukseksi esitetään viha juutalaisia kohtaan. Syitä moiseen vihaan ei sen kummemmin uskalleta pohtia. Vaikka tuleva Fûhrer kieltämättä käytti Saksassa jo tuolloin vallinnutta, juutalaisia kohtaan tunnettua kaunaa hyväkseen omissa valtapyrkimyksissään, ei juutalaiskysymys kuitenkaan ollut hänen ainoa, tai edes suurin vaaliteemansa. Hävitystä ensimmäisestä maailmansodasta aiheutunut katkeruus ja sitä seurannut suurköyhyys olivat merkittävämpiä teemoja. Pohjimmiltaan merkittävin teesi oli palauttaa Saksan valtakunta jälleen jaloilleen korostamalla sen kunniakasta historiaa ja kulttuuria, unohtamatta hävityn sodan jälkeen rapakuntoon päätyneen talouden kunnostamista. Hitler lupasi töitä ja leipää kaikille Saksan kansalaisille. Tämä varmasti oli omalta osaltaan kasvattamassa Hitlerin suosiota varsinkin köyhien kansalaisten keskuudessa.

Joka tapauksessa elokuva olisi kaivannut lisää syvällisempää materiaalia kantaakseen koko kolmen tunnin kestonsa ajan. Henkilöhahmot ovat liiaksi odotetun kaltaisia kliseisyyden ilmentymiä. Varsinkin Carlyle on valmistautunut rooliinsa katselemalla vanhoja propagandatarkoituksiin taltioituja Hitlerin julkisia esiintymisiä ja lukemattomia hänestä tehtyjä filmatisointeja. Kliseiset manööverit yhdistettynä reippaaseen ylinäyttelemiseen tekevät kokonaisuudesta puuduttavan kokemuksen. Tämän vuoksi leffa soveltuu parhaiten historian perusteista kiinnostuneille, yleisesti hyväksyttynä, pintapuolisena katsauksena Euroopan lähimenneisyyden erään pimeän kauden syntyyn johtaneesta aikakaudesta. Elokuva olisi kaivannut jäntevämpää editointia kyetäkseen yhdistämään irrallisen tuntuiset palaset saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tällaisenaan elokuvasta jää varsin hajanainen vaikutelma erillisistä kohtauksista, eikä aineksista saada aikaiseksi osiensa summaa suurempaa elokuvakokemusta.

---

Kuva:

Anamorfinen kuva (1.85:1) on laadultaan kohtuullista perustasoa. Kuva on suhteellisen terävä ja yksityiskohtainen. Värit toistuvat varsin mallikkaasti, mutta musta vaikuttaa paikoittain hieman harmahtavalta. Ajoittain on havaittavissa myös reunaviivojen terävöitystä.

---

Ääni:

Ollakseen televisiolle tuotettu minisarja, monikanavamiksaus (Dolby Digital 5.1) on yllättävän laadukkaasti tehty. Kaikkia kanavia käytetään hyväksi runsaasti ja myös subwoofer saa oman osansa. Puhe on selkeää ja musiikki soi luonnollisen kauniisti.

---

Lisämateriaali:

Lisämateriaalina on ainoastaan traileri (3:14).

---

Yhteenveto:

Hitlerin valtaannoususta kertova, televisiolle tuotettu minisarja on sinällään tarinana mielenkiintoinen. Elokuva pyrkii dokumentaariseen otteeseen, mutta on pikemminkin historiallisiin tapahtumiin pohjautuva kannanotto, jolla tekijät pyrkivät esittämään yleisesti hyväksyttyjä näkemyksiä ja laajalti tiedossa olevia faktoja tuomatta kuitenkaan aiheeseen juurikaan mitään uutta.

Pahan nousu pyrkii esittämään Hitlerin absoluuttisena pahana ja mielipuolena, jossa ei ollut pienintäkään inhimillisyyden häivähdystä. Mikäli tämä olisi pitänyt paikkansa, Hitler tuskin olisi koskaan saavuttanut sellaista valta-asemaa, joka hänellä oli natsien hallinnoimassa Saksassa toisen maailmansodan aikaan.

DVD-julkaisu on tekniseltä laadultaan kohtuullinen, vaikka etenkin kuvan laadussa on huomattavasti parantamisen varaa. Lisämateriaalia ei valitettavasti ole lainkaan. Hitlerin taustoja selvittävää dokumentaarista aineistoa olisi varmasti haluttaessa löytynyt täydentämään elokuvaan jääviä aukkoja.