Elokuva
Yhdysvaltojen armeijan tukikohdasta dumpataan vaarallista biokemikaalia eteläkorealaiseen jokeen ja muutamaa vuotta myöhemmin syvistä vesistä nousee tuhon siemen, jättiläismutaatiolisko. Godzillahenkeä peilaavassa The Hostissa Kang-ho Song esittää hidasälyistä isää, jonka kouluikäinen tytär (Ah-sung Ko) joutuu nelijalkaisen pedon nappaamaksi. Isä ei kuitenkaan jää paikalleen suremaan, vaan lähtee uskaliaalle pelastusretkelle, jolle liittyy myös hänen muu perheensä: kioskinpitäjäisä (Hie-bong Byeon), menestyvä it-bisnesmiesveli (Hae-il Park) ja mestarijousiampujasisko (Du-na Bae).

Esteitä pelastajien eteen nostaa viranomaisten karanteeni, joka eristää kaupungin. Samalla kun perhe etsii kadonnutta tyttöä, pitää heidän pysyä poissa viranomaisten valvovan katseen alta. Pedon kanssa kosketuksissa olleet vangitaan kyselemättä ja he katoavat tappavan viruksen pelossa amerikkalaisten laboratoriorotiksi maanalaisen bunkkerin uumeniin.

The Host on erikoinen yhdistelmä toimintaa, komediaa, draamaa ja scifiä. Vakavailmeisten kohtausten vastapainoksi on tarjolla keventävää komiikkaa, mikä luo hieman surrealistisen yleistunnelman koko elokuvalle. Varsinkin perheenisää näyttelevä Kang-ho Song on melko absurdi ilmestys vaarasta piittaamattomana sankarina. Kokonaisuus on kuitenkin alkuhämmästyksen jälkeen piristävä kokemus kaavoihin kangistuneiden tusinatuotantojen joukossa.

Elokuvan roolihahmot ovat tasapainossa ja jokaiselle päähenkilölle löytyy perusteltu tarve olla mukana osana tarinaa. Näyttelijätyöskentelystä ainoastaan amerikkalaisten b-luokan näyttelijöiden jäykän erottuva esiintyminen jättää toivomisen varaa. Joon-ho Bongin ohjaus on paikoitellen hieman hapuilevaa, ja kerronnan dynaamisuus tuntuu karkaavan monessakin kohtaa. Tuloksena on monista aasialaisista elokuvista tuttu ihmetys taiteellisten valintojen ja turhalta tuntuvien kohtausten välimaastossa.

Tarinan alku perustuu tositapahtumiin, sillä USA:n armeija laski vuonna 2000 Soulin edustalla virtaavaan Han-jokeen ison määrän formaldehydia, joka johti pitkiin oikeudenkäynteihin.

Tekniikka
Anamorfinen 1.85:1-kuva ja Dolby Digital 5.1 –ääniraita tarjoavat varsin laadukkaan kokemuksen. Kuvan väripaletti on hieman valju, mikä sopii hyvin elokuvan luonteeseen ja luo uskottavan harmaan (joskin melko tyypillisen) scifiympäristön tapahtumille. Äänipuolella paketti on sopivan dynaaminen ja matalia taajuuksia on osattu käyttää tukemassa pedon liikkumista ja ääntelyä.
 
Visuaalisesti elokuva on komeaa katseltavaa. Jättiläislisko ja sen sulauttaminen ympäristöön toimii todella saumattomasti ja näyttää häkellyttävän luonnolliselta. Kameraliikkeen käyttäminen dokumentaarisena elementtinä tuo mieleen upeasti toteutun War of the Worldsin (2005) kohtaukset, joissa tripodit aloittavat maailmanvalloituksen. Silmäkarkin takaa löytyykin suhteellisen nimekäs visual-effects -yritys nimeltä Orphanage, jonka meriitteihin kuuluvat mm. Die Hard 4.0 (2007), Pirates Of The Caribbean 3 (2007), Day After Tomorrow (2004) ja Sky Captain and the World of Tomorrow (2004).

Lisämateriaali
Mukana on vain kaksi traileria: The Host ja Tomie (1999).

Yhteenveto
The Host on erilainen monsterielokuva, jossa tavalliset ihmiset joutuvat stereotyyppisten laskelmoitujen sankareiden sijaan kohtaamaan pelkonsa ilman ilmiömäistä ratkaisukykyä ja tilanteista selviytymisen varmuutta. Useamman genren sekoittaminen juoneen tekee kerronnasta hieman vaikeasti omaksuttavan, mikä on samalla elokuvan vahvuus ja heikkous – valinta toimii vain ajottain ja jakaa varmasti katsojat eri leireihin.

Visuaalisesti elokuvaa on nautittava katsella. Kankaalla kaupunkia tuhoava jättiläismatelija sulautuu aitoon ympäristöön ihailtavan taidokkaasti.