Elokuva
Kantmiss Evershot (Maiara Walsh) joutuu ottamaan osaa Huikopeliin, kuolemaan saakka käytävään ja suorana televisioitavaan kilpailuun, jonka kaiken kansan huviksi on järjestänyt presidentti Snowball (Diedrich Bader).

Harvoin joutuu elokuvia työkseen arvioiva vakavissaan pohtimaan valitsemansa ammatin mielekkyyttä ja kyynelsilmin katsomossa ynnämään, mitä kaikkea muuta olisikaan elokuvaksi kutsuttuun kidutukseen tuhlatun ajan voinut puuhata. Hammaslääkärissä juurihoito ilman puudutusta tai koko kehon hermoratatutkimus krapulassa tuntuvat molemmat ihanalta tavalta viettää nahti puolitoistatuntinen, verrattuna siihen ihmisen älyllisen olemuksen taantumaan, jota valkokankaalta supersuosittua Nälkäpeliä ala-arvoisesti irvailevassa Huikopelissä vastaanottimelle tarjotaan.

Pahimmillaan huonon elokuvan katsominen voi aiheuttaa vakavia psykologisia oireita, suunnatonta ärtymystä, epätoivoa ja jopa vihaa. Samoin se voi vaikuttaa psykeen lisäksi fyysiseen olemukseen synnyttäen pahoinvointia, verenpainetta ja pahimmillaan jopa katatoonisen tilan. Huonoon elokuvaan ei liene kukaan vielä kuollut, mutta jos Jason Friedberg ja Aaron Seltzer saavat jatkaa rienausrainojensa tekoa, sekin on mahdollista.

Spoof on vaativa ja parhammillaan erinomaisen hauska elokuvan tyylilaji, jonka osaajia ja edelläkävijöitä olivat esimerkiksi ZAZ-tiimi, eli Zuckerin veljekset David ja Jerry sekä ryhmän A, Jim Abrahams, joiden Hei me lennetään -elokuvat (1980 ja 1982) ja Mies ja alaston ase -trilogia (1988-1994) jättivät riemastuttavan perinnön elokuvien suurkuluttajille. Muutamasti nauruhermoon osui myös Wayansin veljesten lanseeraama Scary Movie -saaga (2000-2013), vaikka franchise tukehtuikin omaan mahdottomuuteensa jo ensimmäisen jatko-osan jälkeen.

Idioottimaisten Epic Movien (2007) ja Mitäs me Spartalaiset (2008) sekä sysipaskan Vampyyrien imussa (2010) -häväistysten tekijöiltä, Friedbergiltä ja Seltzeriltä, puuttuu kuitenkin alkeellisimmmankin elokuvan tekemisen taidon ja ymmärryksen lisäksi myös sydän. Huikopelin 83 minuutin aikana pilaa yritetään epätoivoisesti tehdä kaikesta mahdollisesta ilmiöstä, mutta osumatarkkuus on täysi nolla. Kuviin tungetaan irrallisia hahmoja Ihmemaa Ozzista, Harry Pottereista, Marvelin Avengerseista, The Expendableseista ja vaikka Angry Birdseistä, mutta mikään ei osu kohdalleen.

Kuin kinemaattista ruttoa seurauksista välittämättä levittävän kaksikon Huikopeli on jopa alle odotusten toimiva komedia, joka ei naurata edes vahingossa vaan on ainoastaan typerä. Täysin huumorista, satiirista, ironiasta ja sarkasmista vapaan ja teknisestikin häpeällisen ala-arvoisen ääliöämpärin ainoaksi positiiviseksi sivutuotteeksi voitaneen laskea se, että se haastaa elokuvista työkseen kirjoittavat tahot laajentamaan vokabulaariaan ja kehittelemään uusia ja ennen kokemattomia kritiikin muotoja. Itse ajattelin ensin säästää muutaman elokuvatusta katsellessa mieleen tulleen solvauksen, mutta epäilykseni siitä, että samat henkilöt saavat tulevaisuudessakin vielä jatkaa viruksiin verrattavan vahingon levittämistä, verbaalisten töykeyksien tallentaminen lienee turhaa, sillä pölvästien seuraava tekele, Fast & Furious -elokuvia herjaava Superfast (2014), vaanii pian jo uhrejaan. Ja jos tuon kirotun kaksikon älyllinen taantuma jatkuu samanlaisena, se tullee syrjäyttämään Huikopelin 2000-luvun huonoimman elokuvan paikalta.

Tuntemattomista, ja tämän jälkeen taatusti yhä työttömimistä näyttelijöistä ei ole reilua sanoa mitään, sillä jokaisen meidän pitää leipämme ansaitseman tavalla tai toisella. Ainoa, jonka rivistä voi tunnistaa, on Drew Carey Shown (1995-2004) jälkimainingeissa kymmenen vuotta sitten hetkellistä semitähteyttä nauttinut Diedrich Bader, jolle itsekunnioitus lienee täysin vieras käsite.

Yhteenveto
Jos elokuvateatterin ulkopuolella parveilee iltasella suuri joukko verenhimoisia kyläläisiä soihdut ja hiilihangot käsissä vaatimassa rahojaan takaisin, Huikopeli on kapinan syy. Friedbergin ja Seltzerin oksentama kokonaisuus on niin välinpitämättömän onneton tekele, että sen tekijöiden evoluutio on taatusti kohdannut lakipisteensä silloin, kun heille on kehittynyt peukalot.