Elokuva
Seitsemän lukiolaisteiniä syrjäisestä maalaiskylästä lähtee patikkaretkelle laaksoon nimeltä Hell. Kun nuoret palaavat takaisin, koirat ulvovat yksinään ja ketään ei näy missään. Pian käy ilmi, että salaperäinen ulkomaalaiskoalitio on miehittänyt alueen ja käynnissä on avoin sotatila Australian kamaralla. Kuten asiaan kuuluu, nuoret eivät kiiruhda takaisin Helvettiin vaan luovat omansa sabotoimalla nokkelina vihollisjoukkojen linjoja. Luvassa on laskelmoitu sekoitus rymistelyä, hempeilyä ja hymistelyä, joka uponnee tyrmäävästi teini-ikäiseen kohdeyleisöönsä. Australialainen Huomenna taistelun alettua ei ole uusintaversio kasariklassikko Punaisesta aamunkoitosta (Red Dawn, 1984), vaikka siltä saattaa pahasti kuulostaa. Sen sijaan elokuva perustuu John Marsdenin suositun nuortenkirjasarjan ensimmäiseen osaan, joten jatkoa on luvassa, jos lippukassa käy kuumana.

Sekalaiseen seurueeseen mahtuvat kaikki teinielokuvien arkkityypit. Tapaamme muun muassa naiset lumoavan hulttion, aasialaistaustaisen älykön, sporttisen pelkurin, kaupunkilaisen bimbon sekä uskovaisen tiukkiksen. Hahmojen yksiulotteisuus ei liene genretietoista parodiaa, sillä tarinan syventämiseksi on sinne tänne ripoteltu eettistä pohdintaa moraalisäännöistä sotatilassa. Muuten dialogi on pääosin latteaa ihmissuhdelätinää, vaikka mukana on myös pari hauskaa heittoa, kuten itseironinen kommentti siitä, että kirjat ovat yleensä parempia kuin niihin pohjautuvat elokuvat. Mitenköhän on asian laita tässä tapauksessa? Nuoret näyttelijät pystyvät onneksi innokkaalla työskentelyllään puhaltamaan edes hieman lisäeloa puiseviin roolihahmoihin. Erityisen raikas on pääroolissa nähtävän saippuasarjatähti Caitlin Staseyn suoritus, mutta mitäänsanomaton kertojaääni olisi voinut hyvin jäädä puhumatta.

Massiivisiin Hollywood-tuotantoihin verrattuna Huomenna taistelun alettua on budjetiltaan maltillinen, mutta tekninen toteutus ei joudu kalpenemaan Tyynenmeren takaiselle toimintatarjonnalle. Vaikuttavat tuli- ja räjähdystehosteet täyttävät komeasti valkokankaan, ja mainiossa jäteautotakaa-ajossa kivutaan jo aivan hurmiollisiin tunnelmiin. Elokuva on aiemmin käsikirjoittajana tunnetun Stuart Beattien esikoisohjaus, joka antaa hienoisia viitteitä hänen taidoistaan tälläkin saralla. Omituiselta tuntuu, että iskevän Collateralin ja ensimmäisen Pirates of the Caribbeanin kirjoittaja on päästänyt suodattamatta läpi näin paljon tyhjäkäyntiä ja sisällötöntä dialogia. Korni, jatko-osat mielessä kasattu loppu onkin käsikirjoituksen aivottomuudessa jo aivan omaa lajiaan.

Elokuvan suurin puute on, ettei uhkaavaa tunnetta ympäröivästä sodasta pääse oikein missään vaiheessa syntymään. Usein näyttää siltä kuin koalition ainoana tavoitteena olisi eliminoida muutama pahainen teini Australian väestörekisteristä. Tunnetta vahvistaa entisestään se, että vastustajien tavoitteet ja motiivit jäävät kokonaan hämärän peittoon. Liiallinen poliittisen korrektiuden tavoittelu muuttuu lopulta epäkorrektiksi uhkakuvien maalailuksi, kun katsoja saa kaikesta huolimatta tietää miehittäjien olevan aasialaista syntyperää. Taustatarinan puuttuessa elokuva on oikeastaan vain sarja merkityksettömiä kohtauksia.

Huomenna taistelun alettua kestää kertakatselun, mutta teatterin ovella jää väkisin ihmettelemään hukatun potentiaalin määrää. Tekijöitä ei voi sentään moittia yrityksen puutteesta, ja on piristävää huomata, että muutkin rohkenevat astua Hollywood-koneiston ydinalueelle. Australiassa elokuva on saanut yllättävän positiivisen vastaanoton, ja jotkut pitävät sitä jopa mahdollisuutena sikäläisen uinuvan toimintagenren uudelle tulemiselle. Suomessa Twilight-tyylisen huuman saattaa estää kirjasarjan vähäinen tunnettuus.

Yhteenveto
Huomenna taistelun alettua on teknisesti taidokas, mutta typerien suunnitteluratkaisujen syövyttämä kuvaus kaupunkisotaan ryhtyvistä nuorista. Löysä käsikirjoitus ja tapahtumien merkityksettömyys jättävät karvaan jälkimaun.