Elokuva

Ennen kuin John Carpenterista tuli kuuluisuus sellaisilla kulttiklassikoilla kuin Halloween, Pako New Yorkista ja Christine - Tappaja-auto, hankki hän itselleen nimeä vuonna 1976 nopeasti pikkubudjetilla kyhätyllä toimintapalalla Hyökkäys poliisiasemalle. Naurettavalla sadantuhannen dollarin budjetilla pääosin amatöörinäyttelijöiden kanssa kuvattu elokuva oli tarkoitettu tyypilliseksi "rahat nopeasti pois" -pätkäksi, jolla pyrittiin rahastamaan tuolloin ajankohtaisten urbaanien toimintafilmien ja blaxploitaatioelokuvien siivellä.

28-vuotiaalla ohjaajakäsikirjoittaja John Carpenterilla kuitenkin riitti kunnianhimoa pidemmälle. Hän päätyi tekemään elokuvasta kunnianosoituksen tyylillisesti varsin kaukana toisistaan oleville elokuville kuten George A. Romeron klaustrofibiakauhuilu The Night of the Living Dead ja Howard Hawksin hieno lännenelokuva Rio Bravo. Carpenterin kunnianosoitus puolestaan on toiminut esikuvana lukemattomille tuoreemmille elokuville. Erityisesti Quentin Tarantino on ammentanut tästä elokuvasta aineksia elokuviinsa.

Tarinan tapahtumat sijoittuvat poliisiasemalle, jota ollaan sulkemassa lopullisesti. Vielä muutama henkilö on kuitenkin talossa töissä. Tuore konstaapeli Bishop (Austin Stoker) määrätään ensimmäisenä työpäivänään johtamaan talon lopullista sulkemista. Päivästä ei kuitenkaan muodostu niin leppoisaa kuin Bishop ja hänen esimiehensä kuvittelivat, sillä asemalle alkaa saapua yllätysvieraita toisensa perään. Sairaskohtauksen vuoksi apua hakemaan saapuva kolmea kuolemaantuomittua vankia kuljettavan panssariajoneuvon vierailu tuntuu kovin pieneltä ongelmalta kun asemalle ryntää epäselvästi houraileva keski-ikäinen mies perässään kaikki Los Angelesin hampaisiin saakka aseistautuneet nuorisojengit.

Vankien joukossa olevasta Napoleon Wilsonista (Darwin Joston) muodostuu Bishopin luottomies epätoivoisessa taistelussa. Wilsonissa on havaittavissa paljon samaa kuin Carpenterin muutamaa vuotta myöhemmin kankaalle marssittamassa Snake Plisskenissä ja tämän Carpenter myöntää elokuvan kommenttiraidalla itsekin.

Carpenter tuntee erinomaisesti elokuvahistoriaa ja on onnistuneesti lainaillut vaikutteita sieltä täältä sortumatta kuitenkaan suoraan plagiointiin, vaikka muutamat kohtaukset ovatkin lähes vuorosanoja myöten suoraan Rio Bravosta. Ulkomaailmasta eristetyn pienen ihmisjoukon kamppailua ylivoimaista nimetöntä ja kasvotonta vihollista vastaan kuvataan onnistuneesti ja jännite saadaan ylläpidettyä aina elokuvan loppuminuuteille saakka.

Kuva

Anamorfisuuden puuttuminen tältä vuosia sitten julkaistulta levyltä tuskin yllättää ketään, sen sijaan negatiivinen yllätys odottaa kuvasuhteen muodossa. Elokuva on tallennettu levylle reunasensuroidulla 1.78:1 kuvasuhteella alkuperäisen täysleveän Panavision - kuvasuhteen (2.35:1) sijasta. Erityisen kiusalliseksi väärän kuvasuhteen tekee se, että John Carpenter levyn kommenttiraidalla toistuvasti ottaa elokuvan Panavision-kuvasuhteen esille ja korostaa kuinka kohtaukset on sommiteltu juuri kyseiselle kuvasuhteelle. Elokuvan visuaalisuuden arviointi tämän levyn perusteella onkin täysin mahdotonta.

Kuva on sinänsä varsin hyvälaatuinen elokuvan iän ja budjetin huomioiden. Kuvassa ei ole havaittavissa sen enempää pikselöitymistä kuin kuvan elämistäkään, vaan kuva pysyy häiriöttömänä myös öisissä kohtauksissa, joita elokuvassa riittää. Värit ovat hieman haalistuneet, mutta eivät häiritsevässä määrin.

Ääni

Elokuvan alkuperäinen monoääniraita on siirtynyt DVD:lle kahteen kanavaan miksattuna (Dolby Digital 2.0). Ääniraita kuulostaa hieman tukkoiselta, mutta dialogista samoin kuin muista tapahtumista saa kuitenkin mainiosti selvän.

John Carpenterin säveltämä syntikkamusiikki luo elokuvaan sopivasti selkäpiitä karmivia tunnelmia, kuuluen samaan luokkaan miehen Halloween -musiikin kanssa.

Lisämateriaali

Jo mainitsemani John Carpenterin kommenttiraidan lisäksi levyllä ei ole mitään lisämateriaaliksi luokiteltavaa aineistoa. Carpenter kertoo kommenttiraidalla runsaasti elokuvan taustoista ja vaikutteista, joita hän on ammentanut Rio Bravon lisäksi useista muista Howard Hawksin, Alfred Hitchcockin ja muiden mestareiden elokuvista. Sangen kiinnostavaa kuunneltavaa.

Elokuvan tekstitys on sijoitettu varsinaisen kuvan alapuolelle ja zoomautuu siis laajakuvatelkkarilla kuvan ulkopuolelle, joten laajakuvaisen näyttölaitteen omistajan on syytä osata englantia.

Yhteenveto

Hienoa, että tämä vähän tunnettu klassikko on lopultakin saatavana myös kotimaisena versiona. Valitettavasti väärä kuvasuhde pilaa osittain elokuvan katselunautintoa.

Aluekoodivapaan DVD-soittimen omistajien kannattaa harkita kotimaisen julkaisun sijasta R1-alueella julkaistua Special Edition -versiota, joka tarjoaa hyvälaatuisen anamorfisen 2.35-kuvan lisäksi enemmän lisämateriaalia kuin pohjoismainen painos. USA-levyssäkin ääniraita on kuitenkin tarjolla vain monomuodossa.