Elokuva
John Carpenterin toinen ohjaustyö ja nykyinen kulttielokuva Hyökkäys poliisiasemalle ilmestyi aikana, jolloin Yhdysvaltain elokuvakansaa villitsi halvalla tuotetut eksploitaatioleffat. Vuonna 1976 ensiesityksensä saanut Hyökkäys poliisiasemalle seuraa samaa genrelinjausta, joskin elokuvatietoisena ohjaajana Carpenter kumartaa rainallansa muun muassa George A. Romeron zombikauhulle Night of the Living Dead sekä Howard Hawksin Rio Bravon suuntaan.

Los Angelesin pahamaineisella alueella sijaitsevaa poliisilaitosta ollaan sulkemassa. Rakennuksen viimeisen illan kunniaksi päivystysnakki viuhahtaa innokkaalle Ethan Bishopille (Austin Stoker), jonka rauhaisa ilta muuttuu kuitenkin taisteluksi eloonjäämisestä. Kostoa janoava nuorisojengi on ottanut aseman kohteekseen, ja sisälle itsensä lukinnut sekalainen ryhmä poliiseja, sihteereitä ja vankeja joutuu puolustautumaan ylivoimaiselta tuntuvaa uhkaa vastaan.

Juonen yhtymäkohdat Rio Bravoon ovat ilmeiset, ja länkkäriklassikon suuntaan nyökkäillään moneen kertaan. Carpenterin alkuperäinen haave olikin tehdä oikea western-elokuva, mutta budjetin määräämien raamien mukaan miljöö täytyi lopulta siirtää urbaaniin Los Angelesiin. Samassa rytäkässä muotoutui myös idea salaperäiseksi jäävistä jengiläisistä, joiden kasvottomuudessa ja sanattomassa painostavuudessa on hyvin paljon samaa Romeron zombidebyytin epäkuolleisiin. Carpenterin ohjaustyön kannalta kyseinen ratkaisu toimii edelleen.

Kyseessä on silti hyvin vahvasti eksploitaatioon luottava halpatuotanto, jonka iälliset ja genrelliset juuret ovat valitettavan läsnä. Toimintaosuudet yltyvät paikoin hupaisaksi laukausten vaihteluksi, jonka koomisuutta kohentaa leikkaussalissa saksittu rytmi. Toisaalta Carpenter antaa vastapainoksi hieman esimakua myöhemmin tavaramerkikseen muodostuneesta tunnelmanluonnista mieleenpainuvassa jäätelöautokohtauksessa, jonka päätös tuntuu yhä vatsanpohjassa saakka. Osansa kohtauksen – ja yleisesti ottaen koko elokuvan – painostavuuteen tuo miehen itsensä tekemät syntikkasävellykset.

Tekniikka
Teräväpiirtosiirto tekee oikeutta elokuvalle. Värisävyt ja terävyys ovat kauttaaltaan onnistuneita, vaikka alkuperäislähteen huomioiden ongelmiakin löytyy. Runsas kohina heikentää paikoin detaljeja, ja mustan taso heittelee jossain määrin hyvän ja heikon välimaastossa. Noin puolivälin tietämillä nähdään myös noin minuutin mittainen kohtaus, jossa taso laskee silminnähden. Muutoin kuvassa ei ole valitettavaa.

DTS-HD MA 5.1 -raita saattaa olla aavistuksen ylenpalttinen tapaus kyseiselle elokuvalle, mutta lisääntyneet bitit parantavat kieltämättä tunnelmallista äänimaailmaa. Etukanavapainotteinen miksaus erottelee onnistuneesti tehosteet toisistaan ja saa ne kuulostamaan luonnollisilta. Myös Carpenterin syntikkasävellykset toistuvat upeasti.

Alkuperäinen monoraita löytyy levyltä stereomiksauksena.

Lisämateriaali
Kommenttiraidallaan Carpenter puhuu intohimoisesti ja yllättävän kriittisesti elokuvastaan. Mielenkiintoisia anekdootteja sisältävän turinoinnin aikana kuullaan muun muassa elokuvan budjetista, kuvauksista, teemoista ja sen noususta kulttimaineeseen.

Reilu parikymmenminuuttinen haastattelutuokio Carpenterin ja pääosaesittäjä Stokerin kanssa on kuvattu vuonna 2002. Kuvan- ja äänenlaadullisesti se on silti järkyttävän huonoa materiaalia ja osin jopa vaikeasti seurattavaa. Esteettisestä karuudesta huolimatta sisältö on varsin asiallista.

Lopuksi levy sisältää vielä elokuvan trailerin ja radiomainoksia.

Yhteenveto
Hyökkäys poliisiasemalle on ehdoton kulttielokuva, joka on toiminut innoittajana monelle sittemmin kuuluisuuteen nousseelle ohjaajalle. Yksinkertaisista lähtökohdista ja budjettiratkaisuista huolimatta Carpenter onnistuu pitämään ohjakset yllättävän hyvin hallussa, vaikka miehen loppupään klassikoihin ei vielä ylletäkään.