Elokuva
Robert Neville (Will Smith) on ainoa ihminen maapallolla. Syövän parantava lääke on toiminut, kuten piti, mutta sivuvaikutukset ovat olleet tuhoisat: 90 % maailman ihmisistä on kuollut, 9 % saanut raivotaudin ja 1 %, mukaan lukien Neville, on immuuneja. Yksinäisenä nerona, entisenä sotilaana ja tiedemiehenä Neville etsii epätoivoisesti ratkaisua sairauteen Manhattanilla, paikassa, josta kaikki alkoi. Päivisin hän metsästää peuroja, golfaa hylätyllä lentotukialuksella ja höpöttää mallinukeille videovuokraamossa. Auringon laskettua Neville lukkiutuu linnakemaiseen kotiinsa yhdessä koiransa Samin kanssa, kun raivotaudin saaneet mellastavat kaduilla ja etsivät ihmisverta. Sama rutiini toistuu päivästä toiseen vailla ihmiskontakteja, vaikka miehen viesti pyörii radioaalloilla pysähtymättä.

Voi olla, että tämä kaikki kuulostaa tutulta. I am Legend on nimittäin kolmas filmatisointi Richard Mathesonin samannimisestä romaanista: The Last Man on Earth vuodelta 1964, tähtenään Vincent Price ja toinen, kenties tunnetumpi, on Viimeinen mies vuodelta 1971, pääosassa ikikovis Charlton Heston. Mutta ei siinä mitään, jokaiselle elokuvalle tulee antaa mahdollisuus, oli se kuinka mones filmatisointi tahansa. Valitettavasti kelpo tarinasta huolimatta I am Legend on pettymys.

Puikoissa on Francis Lawrence, mies, joka tunnetaan musiikkivideoista ja Constantine-elokuvastaan. Tällä kertaa Lawrence on kuitenkin hypännyt liian suuren kaaran puikkoihin, sillä I am Legend ei pysy hänen ohjaksissaan. Elokuvan alku on itse asiassa melko kiehtovaa kaikessa actionin puutteessaan. Päivällä kulkeminenkin tuntuu hieman ahdistavalta, kun tietää, mitä yön öhkömönkiäiset ovat kykeneviä tekemään. Mutta kun on todella toiminnan ja kauhun aika, niin elokuva floppaa ja pahasti. Heti alkuun pahin virhe: zombievampyyrit, tai mitä ikinä ovatkaan, ovat häiritsevän epärealistisia. Oikeastaan kaikessa. Niiden yli-inhimilliset voimat tuntuvat olevan täysin poissa siitä oletuksesta, että he ovat aiemmin olleet ihmisiä. Toisekseen, vaikka tietokone-efektit ovat erittäin hieno lisä elokuvaan, eivät animoidut pahikset vakuuta sitten lainkaan. Kasvot ovat täysin eleettömät ja hahmot vaikuttavat sarjakuvasta repäistyiltä. Ja jos sci-fi/kauhu/toiminta-pätkässä kaksi viimeisintä menevät ketuiksi, niin ei elokuvalta voi paljoa odottaa.

Sentään jotain osataan uudessa versiossa tehdä paremmin kuin ennen, ja se on puitteiden käyttö. Hylätty ja kasvillisuudessa rehottava New York on aivan uskomattoman komean näköinen. Budjetoidut 150 miljoonaa taalaa todella näkyvät, joten on harmi, ettei kaikkia osa-alueita saatu toimimaan. Toisekseen, oikeastaan ainoan roolityön elokuvassa tekevä näyttelijä, eli Smith, on melko sopiva osaansa. Ottaen huomioon, että hänen pitää tehdä roolinsa vailla minkäänlaista vastakaikua, menee suoritus aika nappiin.

Jos vain elokuvaa olisi alkupuolen tapaan pystytty jatkamaan pitempään, voisi käsissä olla hieno yksinäisyyden ja epätoivon käsissä olevan miehen kuvaus. Mutta kuten rapakon takana tehty huipputulos osoittaa, kaikkien aikojen joulukuun ensi-iltaviikonloppu (siis kovempi kuin Sormusten herrojenkin), tarvitsee yleisö enemmän. Harmittavaa kyllä, ettei kunnon lopputulokseen päästä. Jos aiot tänä vuonna katsoa jonkun post-apokalyptisen elokuvan, valitse 28 viikkoa myöhemmin. Budjetti ei nimittäin ole hyvän elokuvan tae.

Yhteenveto
Will Smithin tähdittämä post-apokalyptinen elokuva on hulppea puitteiltaan, mutta epäonnistuu jännityksessä ja toiminnassa.