Elokuva
Kun maapallo on lähitulevaisuudessa antamassa periksi ja ihmiskuntaa uhkaa paitsi globaali nälänhätä, myös hapenpuute, tiedemiehet lähettävät miehitetyn aluksen tutkimaan kaukaa Saturnuksen takaa löytynyttä madonreikää. Sen läpi kulkeminen mahdollistaisi aika-avaruudessa matkat, jotka ovat olleet tavanomaisella teknologialla mahdottomia ja ihmiselle aivan liian pitkiä. Professori Brandin (Michael Caine) maasta käsin johtamaan missioon kuuluvat tämän tytär, tohtori Amelia Brand (Anne Hathaway) sekä tämän kollegat Romilly (David Gyasi) ja Doyle (Wes Bentley) sekä ohjaajaksi valittu Cooper (Matthew McConaughey), jonka 10-vuotias tytär Murphy (Mackenzie Foy) suuttuu sydänjuuriaan myöten isän hylätessä perheensä hädän hetkellä. Matkasta toisiin galakseihin muodostuu kaikille kuitenkin jotain aivan muuta kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan.

Kun elokuvantekijät saavat tarpeeksi vahvan statuksen keräämällä töillään mittavasti massia ja tuekseen alan mahtimiehiä, he usein lähtevät työstämään pitkäaikaisia haaveitaan, jotka harmittavan usein syntyvät onnistuneina elokuvina. Toisin on Christopher Nolanin kanssa, jonka Batman -trilogia (2005-2012) ja huima unitrilleri Inception (2010) toivat miehelle taiteellisen vapauden, joka nyt kirkastuu timantiksi elokuvassa Interstellar.

Interstellar on ajatusekas aikuisten scifi, Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa käytännössä toteuttava fantasia, jossa on paljon yhtymäkohtia nykyaikaiseen elämänmenoon, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin lähitulevaisuuteen. Vaikka maailmanloppu on konkreettinen, ilman mihinkään tiettyyn suuntaan osoittavaa syyttävää sormea, Nolan ja toinen käsikirjoittaja, velipoika Jonathan, antavat jokaisen itse ymmärtää, missä määrin puhtaan ravinnon ja ilman loppuminen on ihmiskunnan oman piittaamattomuuden seurausta. Mutta Interstellar ei saarnaa, vaan keskittyy viisaasti siihen ainoaan seuraavaan askeleeseen, mitä me voimme tehdä elintilamme kuihtuessa kuoliaaksi.

Interstellar ei ole vauhdikas seikkailu kuten Tähtien sota (1977), tai ihmiskunnan matkaa kaikkeudessa luodannut Avaruusseikkailu 2001 (1968), vaan kaikesta turhasta riisuttu ajatuksekas matka, jossa on enemmänkin kaikuja elokuvista Kolmannen asteen yhteys (1977) ja Ensimmäinen yhteys (1997). Kaiken keskiössä on itse ihminen ja tämän tarve selviytyä, hinnalla millä hyvänsä. Jos elokuvan logiikassa tuntuukin olevan aukkoja, kuka tahansa voi yrittää todistaa jotain muuta kuin Interstellarin mullistava manifesti.

Teknisesti huikaisevan hienon näköinen elokuva edustaa Hollywoodin korkeinta knowhowta, efektien eläväisyys ja visioiden detaljirikkaus luovat kokonaisuuteen atmosfäärin, joka imaisee katsojan mukaansa matkalle ajan ja paikan tuolle puolen. Hoyte van Hoytemanin kuvaus, Lee Smithin leikkaus, Paul Franklinin erikoistehosteet ja Hans Zimmerin musiikki yhdistettynä harkittuun ja fiksuun käsikirjoitukseen sekä Nolanin tarkkaan ja terävään ohjaukseen tekevät Interstellarista uuden vuosituhannen vaikuttavimman tieteiselokuvan.

Matthew McConaughey jatkaa vahvojen roolitöidensä sarjaa maanläheisenä Cooperina, jota missioon ajaa huoli lastensa tulevaisuudesta, Anne Hathawayn antaessa hyvää kaikupohjaa tehtävään tieteellisesti suhtautuvana tohtori Brandina. Sivurooleissa nähdään niin ikään varmaotteista ja vakuuttavaa väkeä. Tärkeitä palasia tuntemamme universumin suuressa palapelissä esittävät muun muassa Jessica Chastain, John Lithgow, William Devane, Casey Affleck, Topher Grace, Ellen Burstyn, Bill Irwin sekä Matt Damon.

Yhteenveto

Vuoden vaikuttavin tieteiselokuva, synkän tunnelmallinen, mutta myös toiveikas tilinteko tulevaisuudestamme.