Elokuva
On vuosi 1994 ja juuri virkaansa valittu Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela (Morgan Freeman) saa huomata hallitsevansa varsin kaksijakoista maata. Apartheidin jäljet ovat vielä hyvin näkyvissä, eikä valkoisten valtaapitävien ryhmittymät tahdo millään hyväksyä demokraattisesti valittua uutta valtion päämiestä.

Kansan vaaleammalle osalle barbaarien urheilulaji, rugby, jota pelaavat herrasmiehet, on yhä kaikki kaikessa. Mustien johtama koalitio on kuitenkin aikeissa lopettaa Springbokin, Etelä-Afrikan seuraavana vuonna isännöimiin maailmanmestaruuskisoihin tähtäävän maajoukkueen. Mandela huomaa tilaisuuden yhdistää maansa ja ottaa yhteyttä joukkueen kapteeniin Francois Pienaariin (Matt Damon) osoittaakseen tukensa tälle. Alkaa pitkä matka kohti karsintoja, välieriä ja lopulta finaalia, jonka olisi tarkoitus osoittaa koko maailmalle maan nousseen murheen alhosta ja aloittaneen kestävän matkan kohti demokratiaa.

Invictus - Voittamaton perustuu John Carlinin romaaniin Playing The Enemy: Nelson Mandela and the Game that made the Nation, ja sen on elokuvaksi sovittanut Anthony Peckham. Poliittinen urheiludraama ei ensi kuulemalta soi korvaan mitenkään mielenkiintoisena elokuvan aiheena, mutta Clint Eastwoodin kokemuksella, lahjoilla, ja rutiinilla varustetulle elokuvantekijälle moinen sanahirviö ei ole muuta kuin haaste, johon vastataan voitokkaasti. Vaikka juonenkulku onkin suhteellisen luotisuora kohti finaalia ja sitä viimeistä potkua, inspiroivan elokuvan johtaviksi elementeiksi nousevatkin anteeksianto, ymmärrys ja yhdessäelo. Tärkeiden teemojen painavuus ja varsinkin niiden hallittu käsittely ilman turhaa sormen heiluttelua tekevät elokuvasta kokonaisuutena toimivan.

Yhtä paljon kuin Eastwoodia, on Nelson Mandelan kaltainen elämää suurempi henkilö inspiroinut Morgan Freemania, joka vihdoin ja viimein saa näyttää koko repertuaarinsa elokuvan keskipisteenä. Mandelan persoonalliset eleet ja ilmeet tarkkaan opetellut Freeman on pääroolissaan vastustamattoman aito ja avoin, sekä osoittaa metodin tarkoittavan hänen tapauksessaan muutakin kuin sielukkaan syvää puheääntä. Matt Damonin Francois Pienaar jää persoonallisen Mandelan rinnalla lähinnä lihaksikkaaksi atleetiksi, vaikka henkilöhahmo saakin riittävästi tilaa omine ajatuksineen ja näkökantoineen.

Sivurooleissa nähdään joukko vielä suurelle yleisölle tuntemattomia kykyjä, joista edukseen erottuvat mm. Tony Kgoroge Mandelan henkivartijakaartin asialleen omistautuneena päällikkönä Jason Tshbalalana, Julian Lewis Jones tämän valkoihoisena kollegana Etienne Feyderina sekä Adjoa Andoh presidentin fiksuna sihteerinä Brenda Mazibukona.

Kyle Eastwoodin ja Michael Stevensin score on Clint Eastwood -elokuvien tuttuakin tutumpaa taustamusiikkia. Muutaman soinnun teemoja varioidaan eri instrumentein, milloin hiljaisella pianolla, milloin suuremmallakin orkesterilla. Roger Kellawayn orkestroiman scoren kohokohtia ovat kaunis Invictus Theme, herkkä Madiba`s Theme, upeasti rytmitetty Ukonqoba (To Conquer) sekä Xolela (Forgivness).

Toista puolta soundtrackilta isännöivät etelä-afrikkalaiset esittäjät, joista esiin pitää ehdottomasti nostaa tunteikas Yollandi Nortjie. Hänen kaunis balladinsa 9000 Days, joka kertoo Mandelan vankeudessa viettämästä ajasta, tuo monin paikoin mieleen toisen Eastwoodien, niin isä Clintin kuin poika Kylenkin, kanssa jo muutamaankin otteeseen yhteistyötä tehneen artistin Jamie Cullumin. Overtone-yhtyeen Colorblind sekä saman ryhmän lähinnä a cappellana esittämät Etelä-Afrikan kansallislaulu sekä Osiyeza (The Crossing) vakuuttavat autenttisuudellaan.

Yhteenveto
Arvokkailla ajatuksilla ladattu urheiludraama ja tärkeä historiantunti kertoo tositarinan mahdottomalta tuntuneesta hankkeesta, joka yhdisti koko kansakunnan.