Elokuva
Sylvester Stallone, 61, on melkoinen veijari. Kaveri on monen monituista kertaa vaipunut miltei unohduksiin vain noustakseen sieltä vuoden-parin päästä uudelleen julkisuuden valokeilaan joko Renny Harlinin kiskomana tai omin avuin. Rockyn (2006) ja Rambon (2008) uudelleenlämmitykset ovat antaneet jälleen kipeästi kaivattua tekohengitystä Syltyn uralle ja miksei myös itsetunnollekin. Todennäköisesti itsetunnon pönkitys onkin tarpeen, kun muistelee hänen ensimmäistä rooliaan. Valkokangasdebyyttinsä toimintaikoni teki peräti 38 vuotta sitten, jolloin hänen ei vielä tarvinnut höystää aamupuuroaan hieman tavanomaista miehekkäämmillä voisilmillä näyttääkseen muskelimieheltä.

Mikäli joku ei sitä vielä satu tietämään, hän aloitti uransa esittämällä Stud-nimistä, tahattoman hapuilevasti lakanoiden välissä piehtaroivaa gigoloa elokuvassa The Party at Kitty and Stud's, jota alettiin Rocky-menestyksen jälkeen markkinoida nimellä Italian Stallion. Samalla alkuperäistä printtiä muokattiin kovalla kädellä. Elokuvaa on mehusteltu eräänlaisena sexploitaatioklassikkona, mutta niin karua kuin se onkin, kyseessä on vain melko tavanomainen, vasurilla sutaistu pehmopornokyhäelmä, jollaisia tuohon aikaan väsättiin enemmän kuin marijuanasätkiä. Rahapulasta kärsineen ja näyttelijän urasta palavasti haaveilleen 23-vuotiaan Stallonen kerrotaan saaneen muhinoinnista palkkioksi vaivaiset 200 dollaria - tosin sekin on roolisuorituksen tasoon nähden selkeästi yläkanttiin.

Rainan kohdalla lienee liioiteltua puhua juonesta, mutta muutaman paperiliuskan mittaisessa käsikirjoituksessa tiettävästi mainitaan, että Stud järjestää kevytkenkäisen tyttöystävänsä Kittyn kanssa ystävilleen juhlat. Elokuvan henkeen luonnollisesti kuuluu, että viinilasien kilistely, koikkelehtiva tanssahtelu ja muut tarpeettomat muodollisuudet jäävät pikapuolin sivurooliin orgioiden tieltä. Varsinaista hardcorepaneskelua elokuvassa ei nähdä, vaikka neidot - ja ikävä kyllä myös Syltty itse - esittelevät auliisti sulojaan ja vaivaannuttavan korneja vuorosanojaan. Penetraatio on lähinnä kiikkerää päällekkäin makaamista ja Stallonen holtitonta mouruamista. Ihan hauskaa katseltavaa aikansa, mutta kun samaa temppuilua on kulunut vartin, alkaa jo toivoa syvällä sisimmässään, että Stallone kaivaisi jousen ja nipun palavia nuolia yöpöydän laatikosta. Sen sijaan Syltty nousee vuoteesta, löntystelee asunnossaan munasillaan ja sytyttää uuden tupakan.

Dialogia elokuvassa on äärimmäisen vähän, mikä on näyttelijöiden tason huomioiden filmin selkeä vahvuus. Stallone onnistuu artikuloimaan muutaman kohtuullisen selkeän lauseen, mutta tyytyy muutoin lähinnä ulvomaan orgasmin partaalla. Piehtarointia säestää 70-luvulle tyypillinen diskopoljento. Se joutuu kuitenkin aika ajoin antamaan tilaa naispuoliselle kertojaäänelle, joka kuulostaa kaikessa monotonisuudessaan lähinnä sänkykamarimoodiin asetetulta GPS-navigaattorilta. Jotenkin tätä elokuvalliseen muotoon pakotettua räpellystä on nautinnollista kuvailla mahdollisimman onnahtelevilla kielikuvilla, pahoitteluni. Täysin tarpeeton selostaja ylistää Studin, tuon korskean orhin, veistoksellista vartaloa sen minkä voihkimiseltaan ehtii. Sitten laitetaan taas uusi rööki palamaan.

Rambomainen auktoriteetti ja hallitsematon julmuus paistavat ilahduttavasti läpi nuoresta Stallonesta, kun tämä pokeripelissä rattopoikadollarinsa menettäneenä lyö itkupotkuraivareissaan nyrkkinsä lasista läpi ja laittaa kuuliaisen hempukkansa nuolemaan verta vuotavat haavansa. Kiihkeän sovintoseksin jälkeen pari polttelee taas sulassa sovussa kessua vuoteella - kuinka romanttista! Studin pullistelu peilin edessä sekä siihen yhdistetty napakasti komppaava fiiliksennostatusmusiikki tuovat puolestaan etäisesti mieleen Rocky-elokuville tyypilliset treenimontaasit. Se ei liene sattumaa, vaan musiikki on todennäköisesti liitetty elokuvaan vasta Rocky-menestyksen jälkimainingeissa.

Elokuva on tylsä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Riemunkirjavilla tapeteilla vuoratussa huoneessa on sänky, jolla Stud ja Kitty pyrkivät hekuman huipulle akrobaattisissa asennoissa. Meno on kuin turkkilaisessa öljypainissa konsanaan. Sovinto- ja sääliseksin lisäksi poltellaan ketjussa tupakkaa, saippuoidaan sieltä sun täältä, annetaan vyön paukkua pakaroille ja vauhditetaan pollan toimintaa erilaisilla päihdyttävillä aineilla. Italian Stallion on kaiken kaikkiaan hyvin epäeroottista kohellusta, jota Stallone-faninkin on vaikea katsoa kiemurtelematta tuskissaan. Kaikesta huolimatta on pakko myöntää, että raina on varmasti kertakatselun arvoinen kokemus paatuneille eksploitaationörteille ja sille tirkistelynhaluiselle porukalle, joka ei voisi olla klikkaamatta ampparit.comin viettelevää uutisotsikkoa "Stallone ilman rihman kiertämää - katso kuvat!"

Tekniikka
Kuva (4:3) kärsii alkuperäisen printin huonosta laadusta. Roskia ja pystysuuntaisia viivoja on riesaksi asti, eikä restauroimaton kuva loista muutenkaan millään osa-alueella. Ääniraita (stereo) on sen sijaan varsin kelvollinen. Musiikki soi heleästi ja dialogi kuuluu - ehkäpä Stallonen omintakeista artikulaatiota lukuun ottamatta - hyvin kohtuullisellakin äänenvoimakkuudella. Kokonaisuudessaan välttävä kokonaisuus, joka ei laadullisesti juurikaan eroa vanhemmista VHS-tallenteista.

Lisämateriaali
Tupla-DVD sisältää kaksi elokuvaa: perusversion sekä saksalaisen, sensuroimattomaksi mainostetun "XXX-version", joka kuitenkin käytännössä osoittautuu kovaa pornoa sisältäväksi viiden pennin bonuselokuvaksi, johon on vain liitetty päälleliimatun oloisia pätkiä Italian Stallionista. Lisäksi levyltä löytyvät traileri, tekstimuotoista triviaa sekä elokuvaa käsittelevä juliste ja mainos.

Yhteenveto
Jos Italian Stallion olisi tehty aidosti kieli poskessa, olisin voinut palkita filmin viidellä tähdellä ja nostaa klassikoiden joukkoon. Tällaisenaan se tyytyy vain kirvoittamaan muutamat makeat naurut ja lukuisia syviä huokauksia sekä tarjoamaan sekopäisen katsauksen Syltyn uran alkuvaiheen harha-askeliin. Nyt kuusikymppisenä Syltyn ase on yhä tanassa, mutta huomattavasti fataalimmin.