Brittiläinen Jason Statham tunnetaan eri toten lukuisista rooleistaan toimintaelokuvissa, joissa hän on näytellyt niin hyviä kuin pahojakin. Läpimurto tapahtui 1990-luvun lopulla Guy Ritchien elokuvissa Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) ja Snatch - hävyttömät (2000), joiden jälkeen Stathamille alkoi tulvia tarjouksia. Tunnetuimpia Stathamin actionrooleja ovat Frank Martin kolmessa The Transporter -elokuvassa sekä Lee Christmasin rooli niin ikään trilogiaksi kasvaneessa The Expendables -saagassa. Muita Stathamin tähdittämiä tykityksiä ovat mm. kaksi Crank -elokuvaa (2006 ja 2009), Death Race - Kuolonajot (2008), The Mechanic (2011), Parker ja Homefront (molemmat 2013) sekä viimeisimpänä Fast & Furious 7 (2015). Seuraavaksi Statham palaa pääpahis Deckard Shawn rooliin tulevassa Furious 8 -elokuvassa (2016) sekä myös ammattitappaja Arthur Bishopin nahkoihin elokuvassa Mechanic: Resurrection (2017). Mäiskettä ja mättöä sisältävässä CV:ssä on kuitenkin kaavan vahvistava poikkeus, Paul Feigin mukavasti menestynyt toimintakomedia Spy - Vakoojan asussa (2015), jonka itseään täynnä olevan, mutta äärimmäisen pölvästin agentin Rick Fordin rooliin Statham palaisi mielellään uudelleenkin. Mutta mikä sai äärijätkän uskaltautumaan ylittämään rajoja ja tekemään pilaa kovista karjuista?

Jason Statham: Se ei ollut alkuunkaan laskelmoitua (naurua). Tapasin Paulin (Feig, Spyn ohjaaja), joka kertoi olevansa suuri toimintaelokuvien fani ja nähneensä kaikki minunkin tekemät elokuvat. Mietin, että mitenkähän, mutta hän sai minut vakuutettua luetellessaan roolihahmojani (naurua).

FilmiFIN: Siinäkö kaikki?

J.S.: Oikeastaan niin. Paul sanoi haluavansa minut mukaan seuraavaan elokuvaansa ja kun hän nyt vaan sattuu olemaan äärimmäisen lahjakas alallaan ja vielä mitä mukavin kaveri, ajattelin, että mikä ettei.

FF: Annoitko Melissa McGarthylle vinkkejä tappelukohtausten tekemiseen?

J.S.: En, hän tietää mitä on tekemässä (naurua). Oikeasti hän on kova kuin kivi, kuuntele vaikka Spyssa hänen ulosantiaan. Kukaan ei kiroile niin kuin Melissa.

FF: Minulle tuli mieleen pahimmista solvausryöpyistä Joe Pesci Martin Scorsesen elokuvissa Mafiaveljet ja Casino. Tosin hän on, jos edes mahdollista, vielä Joeakin räävimpi.

J.S. Kun hän suuttuu, hän suuttuu ja on kovempi kuin moni tuntemani mies. Mutta hänessä on myös pehmeä ja tunteikas puolensa. Hän on paljon muutakin kuin hauska törmäilijä ja naseva rääväsuu, tulette vielä huomaamaan, että Melissa on erittäin monipuolinen ja omaperäinen taiteilija

FF: Mikä sinua kiinnosti Spy - Vakoojan asussa -elokuvassa erityisesti? Tarinahan on pohjimmiltaan hyvinkin suoraviivainen ja perinteinen agenttijännäri.

J.S.: Me emme halunneet lähteä tekemään vakoiluspooffia Scary Movieiden tapaan. Paul sanoi heti alussa, että hän haluaa suoraviivaisen ja fiksun toimintajännärin, eikä minua edes saisi johonkin pölvästiin parodiaan, minä teen aina vain cooleja kuvia (naurua).

FF: Onhan Spy – Vakoojan asussa tavallaan cool...

J.S.: Paul päätti heti, että teemme toimintakohtaukset aivan yhtä tosissamme kuin että tekisimme Mission Impossibleja, mutta ripottelisimme rytinän päälle aina hiukan huumoria.

FF: Muutamat Spyn toimintakohtauksista ovat todella väkivaltaisia.

J.S.: Juuri niin, me emme halunneet tehdä tyhmää kompastelua ja gageja niin, että yleisö naurahtaisi aina viiden minuutin välein, emmekä halunneet edes pilkata ketään. Me halusimme tehdä vakavasti otettavan toimintaelokuvan, joka on yhtä aikaa myös hauska, joten kaikki näyttelivät tosissaan, naama vakavana, uskoen, että saamme siitä silti irti huumoria ja hauskuutta.

FF: Kieltämättä onnistuittekin hienosti, vaikka tylyn rymistelyn ja kohelluskomedian yhdisteleminen onkin äärimmäisen vaativa genresekoitus.

J.S: Kiitos, mukavaa, että elokuvamme miellytti.

FF. Meitä on monia, joita on jäänyt kaivelemaan elokuvan loppukuva. Mitä siellä lakanoiden alla oikein oli?

J.S. Hahhah, jos kertoisin, minun pitäisi tappaa sinut. Oikeasti, en voi kertoa, kenenkään ei ole hyväksi tietää sitä (naurua).

FF: Yleensä, varsinkin komedioissa, paljon kuvatuista hassutuksista jää leikkaamon lattialle. Jäikö Spyn tapauksessa materiaalia käyttämättä?

J.S.: Jäi, ja paljon jäikin. Meillä oli iso painitanssikohtaus, jossa siis painittiin ja tanssittiin yhtä aikaa. Pois jäi myös lukematon määrä vaihtoehtoisia heittoja ja herjauksia, joita improvisoimme, sekä iso nippu muitakin pieniä juttuja pitkin matkaa. Erinomaista, mutta jostain erinäisistä syistä johtuen käyttämättömäksi jäänyttä matskua kerääntyi reippaasti, mutta olen varma, että Paul päästää ne julkisuuteen elokuvan Blu-ray-julkaisussa.

FF: Olet aiemminkin palannut uudelleen roolihahmoihisi, kuten Frank Martiniksi Transporter -leffoissa ja Lee Christmasiksi The Expendables -trilogiassa. Näemmekö vielä Rick Fordia?

J.S.: No en ainakaan usko, että Rick voi kuolla, sillä hänhän on muun muassa immuuni yli kahdelle sadalle myrkylle (naurua). Omasta puolestani palaan erittäin mielelläni, mutta meidän pitää odottaa mitä isot päälliköt asiasta tuumaavat. Toivottavasti.

Sitä toivoo myös FilmiFIN ja kiittää haastattelusta Fox-Paramountia ja Jason Stathamia.