Elokuva

Victor Salvan ohjaama ja käsikirjoittama Jeepers Creepers (2001) oli kohtalaisen kiinnostava kauhuttelu budjettiinsa nähden. Ensimmäisessä osassa tarina poikkesi joillain tavoilla jopa normaalista nykyajan slasher-elokuvasta ja onnistui ajoittain pelottamaan katsojaa. Luonnollisesti oli selvää, että Salvan tulevaisuuden suunnitelmiin kuului se pakollinen jatko-osa, joka veisi ensimmäisessä osassa auki jätettyä loppua hieman eteenpäin.

Creepers on jokseenkin mystinen hahmo, jonka tarkoitusta ja syntyperiä ei sen paremmin tiedä, eikä niitä vaivauduta myöskään selittämään. Sinänsä ihan hyvä lähtökohta, sillä liiallinen hahmon alleviivaaminen pilaa joskus onnistuneenkin kauhutarinan. Joka 23. vuosi Creepers herää henkiin horroksestaan, ja se tarvitsee ihmislihaa. Kuten jo elokuvan alkutekstitkin sen kertovat: "Every 23rd spring, for 23 days, it gets to eat."

Aloituskohtauksesta lähtien Creepersin hahmo ei ole enää varjoissa vaaniva vaara, kuten se oli ensimmäisessä osassa, vaan Creepers tuodaan katsojan eteen koko komeudessaan. Sanomattakin on selvää, että aukealla maissipellolla matkaava nuori poika on Creepersin ensimmäinen saalis. Ja tällä ei tarvitse elokuvailtaansa pilata, sillä Jeepers Creepers 2 on juuri niin ennalta-arvattava kuin uuden ajan kauhuelokuvan kuuluukin olla. Mitään yllätyksellisyyttää ei katsojalle jätetä, vaan pelataan varmoilla ja puhkikulutetuilla kuvakulmilla ja "Jee, me selvisimme" -repliikeillä - lopun kaikki voivat vain itse päätellä.

Tarina keskittyy maanviljelijä Jack Taggart Sr.:n (Ray Wise) ja hänen poikiensa Billyn (Shaun Flemming) ja Jack Jr.:n (Luke Edwards) ympärille. Taggart menetti nuorimmaisensa Creepersin hyökkäyksessä ja nyt miestä ajaa eteenpäin kosto ja Post Puncher 500, Taggartin itsensä keksimä modifioitu maatalouskoneharppuuna. Samaan aikaan, kun Taggart metsästää megalomaanisen harppuunansa kanssa Creepersia, joutuu koulubussi rengasrikon uhriksi, ja jää oman onnensa nojaan syrjäiselle tielle - Creepersin vaaniessa nurkan takana.

Jeepers Creepersin hahmossa on sinällään potentiaalia. Pelottavalla olemuksellaan ja taidokkaasti toteutellu visuaalisella ilmeellä Creepers onnistuu ajoittain tuomaan uuden tuulahduksen teinikauhugenren toinen toistaan pelottavampiin pahisvirityksiin. Harmi vain, että hahmossa ollaan menty liiallisuuksiin, vaan eipä tarinan juonikaan riitä kantamaan itse elokuvaa pitkään.

Ensimmäisenä mieleen tulee kliseisyys. Salva käyttää lähes loppuun asti ammennetusta kauhuelokuvien kannusta kaikki mahdolliset kikat, ja kliseisyyden väistyttyä katsoja voi huomata juonikuvioissa pientä ironiaa sekä tahatonta komiikkaa. Kukapa voisikaan unohtaa farmariauton lavalle kiinnitettyä legendaarista Post Puncher 500 -harppuunaa, jota Ray Wise symbolisesti käsittelee kuin, jokainen voi päätellä miten. Jokainen voi itse päätellä mitä se symboloi.

Elokuvan näyttelijät ovat suoraan kuin saippuasarjasta, eikä tarinakaan omaperäisyydellään huimaa: bussilastillinen puolialastomia ihmisiä keskellä ei mitään - mikä tässä voisi mennä vikaan? Salvan menneisyyden huomioon ottaen, löytyy Jeepers Creepers 2:sta todellakin paljon viittauksia miehen historiaan ja hänen mieltymyksiinsä.

Kunhan tarina pääsee vauhtiin ja yö saapuu, Creepers alkaa toimimaan. Siinä missä ensimmäinen osa luotti lähinnä intensiiviseen tunnelmaan, vaikkei sekään mikään mestariteos ollut, tyytyy toinen osa esitttelemään Creepersia koko korniudessaan.Creepersin olemusta ja todella esteettistä alkukohtausta lukuun ottamatta, on Salva onnistunut menemään pahemman kerran vikaan tämän jatko-osan suhteen. Perinteiseen kauhuelokuvien tapaan, jätetään tässäkin pelivaraa tulevaisuutta varten, mutta allekirjoittanut ainakin toivoo, että tuo pelivara jätetään käyttämättä.

Kuva
Kuva esitetään anamorfisella 2.35:1-suhteella, mikä on muutos ensimmäiseen osaan, joka kuvattiin 1.85:1-suhteella. Ja kuten aiemmin totesin, elokuva oli kohtalaisen visuaalinen, joten siitä hieman lisäpisteitä itse elokuvalle. Elokuva näyttää hienolta ja tapahtumien sijoittuessa pääasiassa pimeään yöhön, joutuu mustan tasot koetukselle. Creepers selviää niistä kuitenkin kohtalaista paremmin, mutta ajoittaista epätasaisuutta löytyy. Niistä selvitään kohtalaisen hyvin, mutta ajoittaista epätasaisuuttakin löytyy. Edge Enhancementia käytetään, mutta sitä on saatu hyvin piiloon elokuvan suurilla kontrastieroilla, joita elokuvassa on muutaman kohtauksen verran. Elokuvan värit pysyvät hyvin tasapainossa keskenään, eikä leviämistä tapahdu.

Kokonaisuudessaan siirto on varsin hyvälaatuinen. Eikä suurempia valituksia täältäpäin tule. Hieman enemmän terävyyttä kuvaan olisi kaivannut, sillä ajoittaista sumeutta löytyi pidempään kohdennetuissa yökohtauksissa. Eli pientä parannusta olisi kaivannut, mutta hyvä näinkin.

Ääni
Dolby Digitalin 5.1 -raita huolehtii kauhuttelun audiopuolesta. Bassoon päin kalleellaan oleva raita on ajoittain todella rytmikäs, mutta ajautuu myös liiallisen pehmeyden puolelle aika ajoin. Dialogi on elokuvassa kirkasta ja selkeää, joten katselu ilman teksityksiäkin onnistuu, vaikka eihän dialogi nyt juuri koostukaan kuin ajoittaisista kirkaisuista tai miehekkäistä karjahduksista. Etukanaviin on saatu miksattua kiitettävästi toimintaa ja tilavaikutelma tulee hyvin esille. Vaikka surround-kanavat käyttävät hyväkseen lähinnä musiikkeja ja epämääräisiä kilahduksia, olisi niille silti suonut hieman laajempialaisempaa käyttöä, etenkin pahaaenteilevällä lähestymisäänen käytöllä. Tällä olisi onnistuttu jo saavuttamaan hieman parempaa tunnelmaa.

Etuosaan voimakkaasti nojaava ääniraita oli myös jollain asteella hieman ponneton, mutta ajaa silti asiansa varsin hyvin. Tällaisen uuden ja kohtalaisen budjetin omaavan elokuvan olisi luullut yltyvän erinomaiseen iloitteluun audiopuolen osalta, mutta nyt sen anti jää vain keskinkertaiseksi.

Lisämateriaali

Extroja julkaisussa on kohtuullisesti ja kaikki ovat laajakuvaformaatissa. Kaksi kommenttiraitaa on julkaisuun saatu mukaan. Ensimmäisellä raidalla ääneen päästetään näyttelijät, ja omalla tavallaan koomisena se kannattaa kuunnella läpi. Toisella raidalla päästetään irti itse pääpiru Salva, joka kertoo kyllä innostuneesti kaikista tapahtumista ja kohtauksista, mutta loppujen lopuksi kommenttiraita jää sisällöltään kohtalaisen tylsäksi.

Poistettuja kohtauksia on sisällytetty viidentoistaminuutin edestä. Erikseen kohtauksiin ei pääse käsiksi, vaan katsoja joutuu aina silmäilemään koko osuuden. Kuvanlaatu kohtauksissa on lähes samaa tasoa itse elokuvan kuvanlaadun kanssa.

Kuusi kappaletta erinäisiä featuretteja ovat levyn paras anti. The Making Of Jeepers Creepers 2 -osuudessa (14:06 min.) päästään tutkailemaan lähinnä elokuvan stunttikohtauksia ja erikoistehosteiden muodostumista. Sinänsä kiinnostava puolipromotionaalinen featurette, jonka jaksaa katsella läpi.

Creeper Composer (9:25 min.) keskittää katsojan huomion ohjaajan ja elokuvan säveltäjän, Bennett Salvay'n, väliseen keskusteluun. Osuudessa he keskustelevat siitä, miltä elokuvan musiikin kuuluu kussakin kohtauksessa kuulostaa.

A Day In Hell -osio (26:28 min.) on ohjaajan videopäiväkirja, jossa seurataan projektin valmistumista. Puolidokumentaarinen kuvaus tarjoaa paikoitellen kiinnostavaa katsottavaa ja kuultavaa, mutta jää ilman sen isompaa sielua.

Creeper Creation (11:27 min.) kaivautuu pintaa syvemmälle Creepersin olemuksen luomiseen ja suunnitteluun. Katsojan eteen tuodaan erinäisiä storyboardeja ja vaihtoehtomalleja. Creepersin suunnitteluosuus olisi tarjonnut paljon parempaa materiaalia, ja tästä jäi hieman keskeneräinen maku suuhun.

Digital Effects -osio (4:06 min.) paneutuu elokuvan CGI:hin ja sen luomisprosessiin. Kovinkin pikainen silmäys elokuvan erikoistehosteisiin ei onnistunut herättämään sen suurempia tunteita, mutta eipä ihme, kun katsoo miltä ne näyttävät itse elokuvassa.

The Creeper's Lair (4:06 min.) kuljettaa katsojan Creepersin asuinpaikkaan. Asuinpaikka ei vastaa kovinkaan normaalia ihmiskäsitystä hienosta kodista, mutta ilmeisesti Creepersille tämä kelpaa. Kohtalaisen kiinnostava osio, mutta jää vain harmillisen lyhyeksi.

Lopuksi on vielä pakolliset trailerit ja tv-mainokset, joissa 5.1-ääni, sekä kuvagalleria, josta löytyy nippu valokuvia.

Yhteenveto

Elokuva Jeepers Creepers 2 on sitä itseään. Se käyttää hyväkseen ensimmäisen osan mainetta ja sen osakseen saamaan suitsutusta. Vuonna 2003 tehtiin todellakin monta huonoa Hollywood-elokuvaa, mutta tämä kiilaa ehdottomasti sinne kärikijoukkoon. Ainoa pilke silmäkulmassa ja lievä naurahdus pääsi allekirjoittaneelta, kun ylidramaattisella otteella Salva vierittää kameraa kohti Wisen esittämää Taggartia ja tämän Post Puncher 500 -harppuunaa. Tämäkin oli luultavasti tarkoituksetonta, mutta sen ansiosta elokuva ei vedä pohjapisteitä, vaan jopa saa puolikkaan enemmän - korniutta parhaimmillaan.

Vaikka elokuvan perimmäinen tarkoitus on pelottaa katsojaa, siinä se ei todellakaan onnistu. Hiemankin kokeneempi kauhuelokuvafani tietää tarkalleen mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu. Elokuvasta voi löytää jonkinasteista camp-arvoa, mutta kun tietää ohjaajan ja tuottajien tarkoitusperät, ei Jeepers Creepers 2 ole tarkoitettu kieliposkella nautittavaksi kauhutteluksi. Elokuvan suurin mysteeri on se, että miksi ihmeessä legendaarinen ohjaaja Francis Ford Coppola on ylipäätänsä ollut tämän elokuvan tuottajana.