Elokuva
Jellystonen kansallispuistossa huseeraa Jogi-karhu (Dan Aykroyd) ykköstassunsa Boo Boon (Justin Timberlake) kanssa. Tyhmänrohkean Jogin ja järjen ääntä edustavan Boo Boon elämäntehtäväksi on muodostunut vohkia luonnonkauniiseen kolkkaan retkelle tulevien turistien eväät, missio, jonka toteuttamiseen käytetään yleensä runsaasti mielikuvituksellisia apuvälineitä ja hurjia temppuja. Metsänvartija Smithin (Tom Gavanagh) ja tämän tiukkahattuisen apparin Jonesin (T.J. Miller) pääasiallisena tehtävänä taas on estää Jogin metkut tai ainakin yrittää palauttaa napatut herkut takaisin niiden omistajille. Kun kaupungin epäkiva pormestari Brown (Andrew Daly) päättää balanssoida puhki paukahtaneen budjettinsa myymällä koko Jellystonen puiston ketkuille gryndereille, Jogin, Boo Boon ja rangeri Smithin on yhdistettävä voimansa estääkseen pöllön poliitikon metkut. Tuekseen kolmikko saa onneksi luontoaiheisiin erikoistuneen dokumentaristi Rachel Johnsonin (Anna Faris), jonka avulla keksitään monenmoisia konsteja rahan keräämiseksi puistolle, mutta loppullinen ratkaisu jää kuitenkin kahden tavallista nokkelamman mesikämmenen tehtäväksi.

Maailmankuulun Hanna-Barberan sarjispajalta putkahtanut Jogi-Karhu sai oman sarjansa jo viisikymmentä vuotta sitten, ja kuten trendiin kuuluu, nyt on oman kokoillan 3D-elokuvan vuoro. Pikkuväkeä Eric Brevigin energisesti ohjaama Jogi-karhu varmasti viehättää, sillä siinä piisaa huimapäistä toimintaa ja hassuja sattumuksia, mutta aikuisempaa vieruskaveria alleviivaukset ja päälleliimatut 3D-gagit eivät jaksa koko aikaa kiinnostaa. Tekniikka on kuitenkin suurimmalta osin kunnossa ja lukuisiin toimintakohtauksiinkin on satsattu riittävästi taaloja ja tarmoa.

Brad Copelandin, Joshua Sterninin ja Jeffrey Ventimilian käsikseen on kätketty löysiä kannanottoja
päättäjien edesvastuuttomasta varojen käytöstä ja poliittisten broilereiden päätöksien vaikutuksesta tavallisten kansalaisten elämään, vaikka pääpaino onkin luonnosuojelullisessa sanomassa ja puhtaassa pöhköilyssä.
John Debneyn score hukkuu melskaamisen taustalle paikoin kokonaan, vaikka herra onkin nuotittanut jokusen osumankin musiikkiraidalle. Pääpaino kohelluksessa on kuitenkin rempseällä rockmusiikilla ja tanssihiteillä, joita kuullaan tavanomaisen runsaasti. Esiintyjälistalta löytyvät mm. Weezer (My Best Friend), Airbourne (Runnin` Wild), Poison (Nothin`But A Good Time), ja Sir-Mix-a-Lot (Baby Got Back).

Dan Aykroydin Jogi on kurkkuäänellä alituiseen läpiä päähänsä kailottava ADHD-otso, jolle Justin Timberlaken heliumia nauttineen äänellä lässyttävä Boo Boo tuo sopivasti vastavoimia. Lähinnä tv-sarjasta Ed muistettava hevosnaamainen Tom Gavanagh saa paljon tilaa sympaattisena metsänvartijana, kun taas T.J. Millerin tehtäväksi on jäänyt lähinnä kompastelu. Andrew Daly vetää pormestarin roolinsa suoraan teatterin takaseinään eikä Anna Farisillekaan ole muuta puuhaa jäänyt kuin näyttää huolestuneelta ja hämmentyneeltä. Suomenkielisen dubbauksen takana ovat alan ammattilaiset, joita tälle kertaa ohjaa mikrofonin äärestä mikserin taakse siirtynyt Antti LJ Pääkkönen. Ääninä kuullaan mm. Pasi Ruohosta (Jogi), Aku Hirviniemeä (Boo Boo), Mika Ala-Panulaa (Smith), Aku Laitista (pormestari) ja Hanna Savikkoa (Rachel). Digitaalisesti mallinnettuihin karhuihin päällepuhuminen toki passaa, mutta ihmisnäyttelijöiden dubbaaminen on aina yhtä tuskallista seurattavaa.

Yhteenveto

Nykyaikaista kierrätystrendiä niin hyvässä kuin pahassakin edustava Jogi-karhu pitää alamittaisen yleisönsä tyytyväisenä koko lyhyen kestonsa ajan, mutta mitään nostalgiatrippiä ei vanhojen sarjisten ystävien kannata liukuhihnamaisesti modernisoidulta leffalta edes odottaa.