Lähinnä toimintaelokuvistaan tunnetuksi tullut John Woo syntyi Etelä-Kiinassa, Kantonissa vuonna 1946. Hänen syntymänimensä oli Ng Yu-sum. Muutamaa vuotta myöhemmin, 1951, hän muutti perheensä mukana Hongkongiin päästäkseen pakoon Kiinan uutta kommunistista järjestelmää. John Woon perhe eli vaatimattomasti varsin köyhissä oloissa. Heidän asuinalueellaan oli paljon köyhyyden aiheuttamaa rikollisuutta ja väkivaltaisuuksia. John Woon isän työttömyys ja pitkäaikainen parantumaton tuberkuloosista johtunut työkyvyttömyys pahensi tilannetta. John Woo pääsi opiskelemaan amerikkalaisen perheen koulutukseen lahjoittamien varojen turvin. Opiskeluaikaan Woo pääsi mukaan teatteri- ja elokuvakerhotoimintaan. Tuolloin hän sai ohjata muutamia koulun näytelmiä saaden kokemusta, josta oli hyötyä tulevina vuosina hänen pyrkiessä mukaan elokuvateollisuuteen.  Elokuvat toimivat nuoren John Woon arjen ankeuden pakokeinona ja hänen äitinsä veikin poikaansa usein teatteriin. Woo oli nuoruudessaan erityisen ihastunut  eurooppalaisesta elokuvasta. Hänen suosikkejaan olivat mm. Truffaut, Antioni, Bergman ja erityiskestosuosikki Jean-Pierre Melville sekä monet japanilaiset elokuvantekijät, kuten esimerkiksi Akira Kurosawa.

Hongkongissa ei ollut 1960-luvulla varsinaista elokuvakoulutusta. Woolla muutenkaan ollut varaa jatkaa opiskeluja, puhumattakaan ulkomaille opiskelemaan lähtemisestä. Pääsy kirjoittamaan taiteesta The Chinese Student Weekly -lehteen avasi mahdollisuuden tienata toimeentuloa ja oppia niin elokuvantekoa kuin kulttuuriakin. Tätä kautta Woo sai myös mahdollisuuden nähdä uusia elokuvia ja keskustella niistä muiden alan harrastajien kanssa. Vuosina 1968-1971 Woo teki useita kokeellisia lyhytelokuvia 8- ja 16-millisille filmeille. Valitettavasti suurin osa näistä tuotannoista on kadonnut iäksi. John Woon mielestä tuohon aikaan Hongkongissa tehdyt elokuvat olivat todella huonoja ja nuorukainen haaveilikin mahdollisuudesta päästä tekemään parempia, omaan makuun sopivia elokuvia. Elokuvauransa John Woo aloitti vuonna 1969 Cathay-studioilla, missä hän työsti käsikirjoituksia ja teki monenlaisia muita elokuvantuotantoon liittyviä töitä. Pari vuotta myöhemmin siirtyminen Shaw Brothers -studiolle merkitsi suurta ylennystä arvoasteikolla. Shaw Brothers oli tuohon aikaan Hongkongin suurin ja tuotteliain tuotantoyhtiö. Shaw Brothersilla Woo toimi legendaarisen, martial arts –elokuvistaan tunnetun ohjaajamestarin, Chang Chehin, alaisuudessa apulaisohjaajana. John Woo mieltyi monien amerikkalaistenkin ohjaajien töihin ja hänen suosikkejaan olivat mm. Sam Peckinpah, Francis Ford Coppola ja Stanley Kubrick. 

John Woo sai mahdollisuuden ohjata ensimmäisen elokuvansa, kun hänen vanha ystävänsä, Ronald Lui, tarjoutui tuottajaksi. Woo oli tällöin vastuunkantoon poikkeuksellisen nuori, vain 26-vuotias. Normaalisti tuohon aikaan oli tapana työskennellä apulaisohjaajana kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta ennen kuin tarjottiin mahdollisuutta omaan ohjaustyöhön. John Woon esikoinen oli perinteinen martial arts –elokuva The Young Dragons. Studioiden ulkopuolella, pienellä budjetilla tehty elokuva oli historiallinen kungfu-tarina kilpailevista rikollisliigoista ja salakuljetuksesta. Elokuva juuttui kuitenkin aikakaudelle tyypilliseen, tiukkaan hongkongilaiseen elokuvasensuuriin ja kiellettiin liian väkivaltaisena.
Viranomaiset ilmeisesti pelkäsivät nuorison ottavan oppia elokuvan väkivaltaisista kohtauksista. Erityistä huolta aiheutti eräs kohtaus, jossa käsineeseen upotetut naulat tuottivat vastustajalle suurta vahinkoa. Elokuva oli kuitenkin herättänyt silloisen toisen hongkongilaisen suuren tuotantoyhtiön,  Golden Harvestin tuottajien, mm. Raymond Chown huomion. Golden Harvest palkkasi John Woon ja osti hänen esikoisohjauksen. Tiettävästi alkuperäisversio julkaistiin Taiwanissa huhtikuussa 1974, mutta Hongkongissa julkaisua piti muokata reilusti, jotta se läpäisi sikäläisen elokuvasensuurin.

John Woon ensimmäinen ohjaustyö Golden Harvestille oli esikoisohjauksen tavoin pienellä budjetilla tehty perinteinen martial arts –elokuva Dragon Tamers. Elokuvassa on pohjimmiltaan kysymys kahden martial arts –koulun kilpailutilanteesta. Kilpailuasetelmaa kärjistää ennastaan koulujen kansalaisuudet: vastakkain on kiinalainen tae kwon-do ja japanilainen judo-koulu. Alun perin elokuvan oli tarkoitus olla sentimentaalinen kertomus martial arts taitoja opiskelevista nuorukaisista ja kilpailevien koulukuntien välien selvittelystä. Golden Harvestin tuottajat eivät kuitenkaan uskoneet elokuvan erottuvat kilpailijoistaan riittävästi sellaisenaan. Yleisön houkuttimeksi päätettiin kuvata muutamia taistelujaksoja uudestaan vähäpukeisilla naistaistelijoilla. Esimerkiksi alun joukkotappelu yltyykin varsinaiseksi naismutapainiksi. John Woo ei erityisemmin pitänyt jälkikäteen lisätyistä seksuaalisviritteisistä kohtauksista , mutta ei voinut kieltäytyäkään määrätyistä muutoksista.
 
Dragon Tamers on varsin tavanomainen ja epätasainen oman aikansa kungfu, mutta erityisesti lopputaistelu James Tienin ja japanilaisen vaaleanpunaiseen asuun pukeutuneen judon mustan vyön mestaria vastaan on mainio. Joka Tapauksessa Dragon Tamers vakuutti tiettyjä tahoja riittävästi ja John Woolle tarjottiin jatkossakin martial arts –elokuvaprojekteja. Eräs näistä oli Hand of Death, jossa tuolloin vielä tuntematon ja enimmäkseen sijaisnäyttelijänä työskennellyt Jackie Chan on mukana yhdessä ensimmäisistä suuremmista rooleista näyttelijänä. Dragon Tamersin tavoin myös Hand of Death oli perinteinen historiallinen pienellä budjetilla tehty martial arts –elokuva. Muissa rooleissa nähtiin Dragon Tamersissa mukana olleen James Tienin ohella myös mm. Dorian Tan, Sammo Hung Kam-Bo ja Yang Wei sekä John Woo itsekin tekee yhden suurimmista rooleistaan.

Ehkä kaikkein vähiten tunnettuihin John Woon ohjaamiin lukeutuu 1970-luvun puolivälissä ilmestynyt oopperaelokuva Princess Chang Ping, joka lukeutuu Woon omiin suosikkeihin hänen varhaiselta kaudeltaan. Elokuva on suhteellisen uskollinen ja perinteisen kantonilaisen oopperaelokuvan muottia noudattava uusintaversio vuonna 1959 ilmestyneestä Tso Kenin ohjaamasta oopperaklassikosta Tradegy of the Emperors Daughter. Tosin lajityypin asiantuntijat kritisoivat Woon version olevan liian nopeatempoinen, mutta Cinema Scope kuvaukseltaan, puvustukseltaan komeaa katsottavaa. Princess Chang Ping menestyi aikanaan kohtuullisesti, mutta vielä 1950-luvulla Hongkongissa suosittu kantonilainen oopperaelokuva ei kuitenkaan kokenut Woon uuden ohjauksen myötä uutta tulemista.

Martial arts –elokuvien ohella John Woo alkoi jo varhaisessa komedioita. Vaikka Woon nykyään tunnettu toimintaelokuvistaan, aikanaan häntä pidettiin nimenomaan komedian taitajana. John Woo toimi elokuvauraansa ohjaajana ja käsikirjoittajana aloittelevan, suositun televisiokoomikon Michael Huin apuna useassa komediassa. Vuosina 1974-78 syntyi yhteistyön tuloksena kolme kohtuullisesti menestynyttä komediaa: Games Gamblers Play, Private Eyes ja Contract. Tätä kautta John Woo luontevasti ajautui komedian pariin ja hän ohjasikin ensimmäisen komediansa Money Crazy vuonna 1977. Tyypillinen hongkongilainen hulluttelukomedia äkkirikastuneesta antisankarista menestyi huomattavasti paremmin kuin Woon aiemmat martial arts –elokuva muodostuen pieneksi box office hitiksi. Tästä lähtien John Woo alettiin mieltää nimen omaan komedian tekijäksi ja seuraavan vuosikymmenen ajan John Woo joutuikin tekemään lähes pelkästään komediaa. Money Crazyn päätähtinä olivat Michael Huin veli Ricky Hui ja lukemattomissa komedioissa 1970- ja '80-luvuilla mm. Jackie Chanin kanssa esiintynyt Richard Ng. Samoihin aikoihin Woon ohjaama ahdistelun kohteeksi joutuvasta poplaulajasta kertova komedia Follow the Star oli hänen kunnian osoituksensa mykkäelokuvan komediataitureille kuten Charles Chaplin ja Buster Keaton.

Komedioiden ohella John Woo sai kuitenkin tehdä miekkailu ja martial arts –elokuvan Last Hurrah For Chivalry (1978). John Woon omien sanojensa mukaan hänen poliisien ja gangsterien maailmaan sijoittuvat  toimintaelokuvat ovat moderneja versioita perinteisistä martial arts –elokuvista, Last Hurrah for Chivalry on Woon versio alkuperäisestä martial arts –tarinasta. Elokuvassa on nähtävissä samankaltaisia, tarina rakennetta ja henkilöhahmoja kuin hänen myöhemmissä toimintaelokuvissaan. Yhtymäkohdat varsinkin Last Hurrahin ja Better Tomorrowin välillä ovat erityisen selkeät. Toisaalta Last Hurrahissa näkyy selkeästi Woon oppi-isän Chang Chehin vaikutus. Elokuva onkin tuotettu Shaw Brothers studion oppien mukaan ja mukana vahva 'kaveria ei jätetä' –henki. Miehiä sitoo vahva ystävyys ja kunniakoodisto. Monissa tuohon aikaan tehdyissä moderneissa martial arts –elokuvissa toimintakohtaukset toteutettiin jo nopeilla leikkauksilla ja editoinkikoilla. John Woo teki elokuvan kuitenkin perinteisemmällä tavalla: laajoilla ja pitkillä otoksilla, jotka paljastivat armottomasti näyttelijöiden taistelutaidot. Elokuvassa on mukana myös monia realistisia ja taidokkaasti koreografioituja taistelukohtauksia unohtamatta Shaw Brothersin tavaramerkkiä vahvaa ja mieleenpainuvaa tunnusmusiikkia. John Woo alkoi jo tuohon aikaan haaveilla gangsterielokuvan tekemisestä. Valitettavasti studion päättävät pitivät elokuvaa liian vakavana humoristisesta asenteestaan ja  monista keventävistä hahmoista huolimatta. Tuottajat halusivat hänen pysyvän hyväksi havaitun komedian parissa vaikka Woo itse ei pitänytkään sitä itselleen sopivana lajityyppinä. John Woolla oli selkeästi tuolloin näkemystä, siitä, millaista elokuvaa haluaisi tehdä.

John Woo oli kuitenkin pakotettu jatkamaan komedioiden tekemistä. Vuonna 1978 hän ohjasi televisiosarjaan perustuvaan kolmiosaiseen episodielokuvaan Hello Late Homecomers ensimmäisen osan. Hänen seuraava työnsä From Riches to Rags (1979) sen sijaan oli aivan eri luokkaa ja ehkä Woon parhaita komedioita. Elokuva on mainiota, terävää satiiria lukuisine kiehtovine ja monisyisine henkilöhahmoineen. Ricky Huin esittämä mies saa kuulla voittaneensa lotossa suuren summan rahaa, mutta samana päivänä hän saa tietää parantumattomasta sairaudesta, jonka vuoksi hänellä on vain puoli vuotta elinaikaa. Niinpä hän päättää ottaa ilon irti rahoista kun vielä voi ja tuhlaa kuin viimeistä päivää. Pelätessään viimeisten päivien tuskia hän palkkaa ammattitappajan (Richard Ng) päästämään itsensä tuskistaan ajattelematta lainkaan, ettei sopimusta voi perua, vaikka hän sattuisi tulemaan katumapäälle.

Vuonna 1981 valmistunut kauhukomedia To Hell With the Devil on todella erikoinen ilmestys jopa hongkongilaiseksi komediaksi. Tälläkin kertaa pääosaa esittää Ricky Hui, joka on yksinäinen luuseri. Hän on kerta kaikkiaan ihastunut kauniiseen neitoseen, mutta ei voi kuin haaveilla hänen lähelleen pääsemisestä. Siksi nuorukainen on onnensa kukkuloilla, kun paholainen tarjoaa mahdollisuutta menestykseen ja rakastamansa naisen suosioon pääsemiseen, ei sielun myyminen tunnu ollenkaan kohtuuttomalta. Ennen pitkää kauppa alkaa kuitenkin kaduttamaan, mutta paholainen ei luonnollisestikaan suostu purkamaan kauppaa. Taivaassa kuitenkin säälitään nuorukaista ja lähetetään avuksi viinalle perso pappi jolloin hyvän ja pahan välinen kamppailu voi alkaa. John Woo on saanut perikristillisen kasvatuksen ja tässä elokuvassa hän tuo kristinuskon keskeisimpiä oppeja kaikkine kliseineen taivaasta helvettiin ja jumalasta paholaiseen, kuten jo rippikoulussa lapsukaisille opetetaan.

To Hell With the Devil ei menestynyt kovinkaan hyvin. Lisäksi John Woo alkoi saada tarpeekseen komedioista ja koska Golden Harvestilla ei ollut mahdollisuutta tehdä mitään muuta, hän pyrki etsimään työtilaisuuksia muualta. Siksi niin ikään vuonna 1981 hän ohjasi uudelle tuotantoyhtiölle Cinema Citylle salanimellä Wu Shang-fei, sillä hänen sopimuksensa Golden Harvestin kanssa oli yhä voimassa. Valitettavasti komedian leima oli iskostunut Woohon niin voimakkaasti, että uudelle tuotantoyhtiöllekään siirtyminen ei tarjonnut vaihtelua työhön. Laughing Times, hänen ensimmäinen ohjauksensa kunnianosoitus Charlie Chaplinille ja Buster Keatonille. Tavallaan se on uusintaversio Chaplinin elokuvasta The Orphan. Komedioiden työstäminen jatkui ja seuraavana oli vuorossa Plain Jane to the Rescue.

Huumesodasta viidakon syövereissä kertova Sunset Warriors toi sentään hieman vaihtelua. Elokuva filmattiin alun perin 1983, mutta tuottajat eivät pitäneet lopputuloksesta ja se hyllytettiin useiksi vuosiksi. Elokuva päätettiin julkaista vuonna 1987 nimellä Heroes Shed no Tears John Woon nimen tultua tunnetuksi A Better Tomorrowin menestyksen myötä. Mutta 1980-luvun puolivälissä John Woota pidettiin vanhanaikaisena, jolla ei ole enää kykyä tehdä menestyviä elokuvia. Hänet lähetettiin Hongkongista sivummalle Taiwaniin, missä Woo teki vain kaksi heikosti menestynyttä komediaa: The Time You Need a Friend (1984) ja Run Tiger Run (1985).

Mutta muutos oli jo tulossa, kun uuden yhtion Film Workshopin perustanut Tsui Hark otti yhteyttä ja tarjosi Woolle töitä. Seuraava John Woo elokuva tulisi olemaan A Better Tomorrow.