Vaasasta lähtöisin oleva, mutta viimeisen kymmenen vuoden aika tamperelaistunut ohjaaja/käsikirjoittaja Timo Tapio elää jännittäviä aikoja. Lukuisia lyhytelokuvia, musiikkivideoita ja teatteriohjauksia tehneen, itseään itseoppineeksi                  kutsuvan maestron elokuva Nahjus enkelini on juuri tulossa ensi-iltaan.

    Nahjus enkelini on elokuva koko kansan rakastamasta laulaja-lauluntekijästä, runoilijasta ja kulttuuripersoonasta Juice Leskisestä, mutta lähestymistavltaan tyystin erilainen kuin osaisi olettaa. Elokuvassa ei kuulla yhtäkään Juicen laulua, ei nähdä miestä keikalla eikä kapakassa, vaan kysymyksessä on fantasian rajoja hipova fiktio, jossa kymmenen vuotta sitten kuolleen Juicen hahmo palaa maan päälle opastaakseen hoitokodissa asuvalle äidilleen runoja lukevaa kuusivuotiasta poikaa tämän elämässä. Koska konsepti kuulostaa niin mielenkiintoisen rohkealta ja erilaiselta, FilmiFIN tarttui luuriin ja kilautti enskarin aattona äärimmäisen kiireiselle ohjaajalle.

FilmiFIN: Mistä kumpusi ajatus lähteä tekemään elokuvaa Juice Leskisestä näin erikoisella lähestymistavalla?

Timo Tapio: Kävin viime talvena läpi hirmuisen määrän Juicen tuotantoa, lauluja ja runoja ja niistä kumpusi ajatus elokuvan ytimeksi. Nahjus enkelini ei siis kerro Juicesta, vaan maailmasta, jonka Juice teksteillään loi, niistä asioista, joita hänen tekstinsä herättivät minussa.

FF: Kansa varmasti odottaa Juice -elokuvan sisältävän myös miehen kuolemattomia lauluja, mutta Enkelissä ei niitä kuulla. Miksikäs ei?

T.T.: Levy-yhtiöstä ilmoitettiin, että biisit ovat suunnilleen 5000 euroa kappale, joten ei tullut mieleenkään tuhlata leffan budjettia niihin, eikä niillä toisaalta olisi ollut sinällään merkitystäkään tarinalle.

FF: Ne olisivat voineet viedä kertomusta jopa tyystiin väärään suuntaan.

T.T.: Aivan oikein, Juicen kappaleisiin assosioituu ihmisillä niin paljon eri asioita, että niiden kuuleminen olisi toden näköisestikin sekoittanut pakan. Haluan vielä korostaa sitä, että itse en Juicea tuntenut, enkä edes koskaan tavannut, vaan tarina on syntynyt hänen töistään. Lauluista ja runoista.

FF: Nahjus enkelini ei siis ole musiikkielokuva eikä dokumentti, miten itse kuvailisit sitä?

T.T.: Ehkä kertovin määritelmä olisi runollinen kuunnelmaelokuva.

FF: Mielenkiintoinen kuvaus, ja itse asiassa erittäinkin osuva.

T.T.: Meillä on elokuvassa toki mukana myös oikea Juice, ennen julkaisematon radiohaastattelu, joka osaltaan lisää tuota kuunnelmallisuutta. Pääpaino on kuitenkin Juicen maailmassa, ei hänen persoonassaan tai elämässään. Oivalsin jotain, jonka nyt haluan tulevan esille, hänen tuotantoaan läpi käydessäni. Se on yhtä aikaa kunnianosoitus, näkökulma ja kommentti suurelle taiteilijalle.

FF: Oliko sinun helppoa hankkia elokuvalle rahoitus.

T.T.: Se ei ole ikinä helppoa, ja teimme aivan tietoisen päätöksen jättää esimerkiksi Säätiö ulkopuolelle, sillä elokuvan syntysanat lausuttiin tammikuussa 2016.

FF: Vain noin 10 kuukautta sitten? Töitä onkin sitten painettu vauhdilla.

T.T.: Kyllä. Alkuvuonna keskustelin Juicen tunteneen Ari Helinin, jonka vuonna 1993 tekemän ennen julkaisematon haastattelu kuullaan myös elokuvassa, kanssa elokuvista yleensä ja kritisoituamme aikamme muita, päädyimme miettimään, millaisen elokuvan itse haluaisimme nähdä. Kevät meni käsikirjoitusta hioessa, heinäkuussa kuvasimme, lähinnä Tampereella, ja syksy on mennyt leikkaamossa. Halusimme elokuvan ehdottomasti ensi-iltaan 24.11.2016, jolloin tulee kuluneeksi 10 vuotta Juicen kuolemasta.

FF: Säätiön toimintatavat tuntien olisitte voineet saada ensimmäisen päätökseen, niin ,että enskari olisi sijoittunut vasta taiteilijan 20-vuotiskuolinpäivään. Aina joskus indie-meininki on ainoa tapa saada työ tehdyksi.

T.T.: Juurikin näin.

FF: Mainitsit Ari Helinin, onko elokuvan synnylle muita olennaisen tärkeitä henkilöitä?

  T.T.: Pääroolin näyttelevä Ilkka Aro (kuvassa). Ilkka on Porin teatterista tuttu näyttelijä, armoton Juicefani ja mies, jonka habituskin on taiteilija Leskistä vastaava. Jos Ilkka olisi kieltäytynyt, elokuvaa ei varmastikaan olisi ikinä tehty. Onneksi   mies oli heti täysillä mukana.

  FF: Aron olemuksessa on kieltämättä jotain samaa, ei pelkästään ulkoisesti, vaan myös spirituaalisella tasolla voisi ajatella katselevansa edesmenneen lyyrikon hahmoa.

  T.T. Ilkka toi kokonaisuuteen niin paljon syvyyttä ja sisältöä, ettei hänen osuuttaan voi tarpeeksi ylistää.

FF: Elokuvan tekijöiltä on yleensä tapana kysyä heidän vaikuttajistaan. Ketkä ovatkaan ohjaaja Tapion esikuvat?

T.T.: Yhtään tiettyä esikuvaa ei ole, mutta jos elokuvatekijöistä pitäisi yksi erikseen mainita, hän on ehdottomasti Charlie Chaplin.

FF: Auteur sanan varsinaisessa merkityksessä ja kokonaisvaltainen elokuvapersoona. Ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja ja säveltäjä. Taatusti moinen renesanssimiss onkin omiaan olemaan henkinen opas riippumattomalle elokuvan tekijälle.

T.T.: Juuri se Chaplinin jokaisen osa-alueen hallinta ja tinkimättömyys taiteen tekemisessä on vielä nykypäivänäkin täysin uniikkia. Montaakaan yhtä laaja-alaista elokuvan tekijää ei historiassa tunne.

FF: Josko sitten yhtään?

T.T. Niinpä.

FilmiFIN toivottaa onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä kulkevalle ohjaaja Timo Tapiolle. Lue elokuvan arvostelu täältä.