Elokuva
Vuonna 1998 valmistunut pikkubudjetin toimintaelokuva Juokse, Lola, juokse oli ohjaajansa Tom Tykwerin taidonnäyte, ja siitä muodostuikin nopeasti pienimuotoinen klassikko. Kyseessä on nopeatempoinen kilpajuoksu aikaa vastaan, sillä Mannilla (Moritz Bleibtreu) on 20 minuuttia aikaa saada kokoon metroon unohtamansa 100 000 markkaa. Tehtävässä häntä lupaa auttaa hänen naisystävänsä Lola (Franka Potente), mutta riittääkö aika?

Eräänlaisena episodielokuvana nähtävä kilpajuoksu koostuu kolmesta osasta, jotka muotoutuvat jatkuvasti uudelleen. Elokuva on kuin aikakoneella matkustamista, perustuen siihen perussääntöön, että menneisyyden tapahtumat voivat muuttaa tulevaisuuden. Tarina käynnistyy ilman sen kummempia esittelyjä, mutta juonen kuvio tehdään heti selväksi. Sitten lähdetään seuraamaan kaupungin läpi juoksevaa Lolaa ja ovelasti rakennettua episodimaisuutta. Kun rakennekuvioihin on päässyt sisälle, tuntuu tarinan loppu yllättävän ennalta-arvattavalta, ja niinhän se lopulta onkin.

Sisällöltään elokuva muistuttaa todella paljon norjalaista Hawaii, Osloa (2004), jossa siinäkin ryöstettiin pankkia ja liikuttiin ajallisesti siksakkia juonen kanssa. Kun uudempi norjalaistuontanto keskittyi enemmän tunnelman luomiseen, Lolassa painetaan vauhdilla eteenpäin taakse katsomatta. Vauhdikas kuvaus ja nopea rytmi taustalla soivaan dancemusiikkiin yhdistettyinä tuovat ajoittain mieleen Blümchenin musiikkivideot. Aivan niin nopeaa tempoa Lola ei saavuta, mutta taustalla soiva musiikki toimii. Mukana on muutamia loistoraitoja, mutta myös mitäänsanomattomampaa materiaalia.

Juokse, Lola, juokse näyttää esimerkkiä siitä, miten valitsemamme polut elämässä vaikuttavat lopulta eri tavoin. Sivuhenkilöiden kohtaloitakin valotetaan nopeilla stillkuvien välähdyksillä, jotka muuttuvat sen mukaan mitä henkilöt suustaan päästävät. Kaikkein tärkeimpiä historian muodostumiselle ovat ihmisten käyttäytymismallit toisiaan kohtaan.

Näyttelijät eivät ole kovin kummoisia. Perustaidoilla mennään, eikä pitkälti juoksemista sisältävä käsikirjoitus ole paljon enempää vaatinutkaan. Juoneen olisi kaivannut enemmän piinaavaa jännitettä Phone Boothin (2002) malliin. Nyt puhelinkoppikohtauksetkin ovat olemassa vain ollakseen siellä.

Valitettavasti elokuva kierrättää hieman liikaa samaa kuvamateriaalia, mikä on varmasti helpottanut leikkaajan työtä, mutta katsojaa se puuduttaa. Vaikka rainan kesto on vain runsas tunti, käy puolessa välissä mielessä ajatus hypätä suoraan loppuratkaisuun. Kieltämättä keskimmäinen osuus tuntuu hieman turhalta, kun tässä vaiheessa jo osaa ennakoida siinä nähtävän historian muuttuvan kuitenkin kokonaan toiseksi.

Tekniikka
Visuaalisuus on monipuolista ja jonkin verran taidehakuista. Kerronnassa on käytetty jopa animaatiota. Menneisyys nähdään kliseisesti mustavalkoisena ja muistot punaiseksi värjättynä kuvana. Anamorfinen kuva (1.77:1) toistaa parhaiten kuitenkin nykyhetken, jolloin kuva on tarkimmillaan ja vähiten värikäsiteltyä. Muissa kohtauksissa esiintyy jonkin verran rakeita ja vääristyneitä sävyjä. Kautta elokuvan ruudussa on havaittavissa myös hivenen pieniä filmiroskia, mutta nopearytmisen kuvauksen ansiosta niihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota.

Dolby Digital 5.1 -miksaus kuulostaa onnistuneelta etenkin kanavien välillä. Taustalla soiva musiikki tuntuu hieman hiljaiselta, mutta ehkä sen ei ole tarkoituskaan puskea enempää esiin. Saksankielinen dialogi sen sijaan kuullaan selkeästi.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää päähenkilöiden ja ohjaajan pariminuuttiset haastattelut, mutta koska näiden tekstitykset ovat saatavilla vain ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi, ei kieliä ymmärtämättömälle ole tarjolla käytännössä mitään.

Yhteenveto
Saksalainen indie-toimintaelokuva Juokse, Lola, juokse on eräänlainen klassikko episodielokuvien genressä. Vauhdikas tarina käänteineen perustuu yksinkertaisille lähtökohdille, ja niiden vuoksi se pitääkin hyvin otteessaan. Elokuvan rakenteen vuoksi tosin loppuratkaisut ovat harmillisen ennalta-arvattavia. Hyvä ja erilaisen pirteä elokuva silti.