Elokuva
Lola (Franka Potente) herää poikaystävänsä Mannin (Moritz Bleibtreu) paniikkipuheluun, kun tämä ilmoittaa ryöstävänsä paikallisen supermarketin 20 minuutin sisällä. Hukattuaan 100 000 D-markan suuruisen keikkasaaliin metroon, pikkurikollisen elämä on katkolla ellei hän pysty toimittamaan tarvittavaa summaa pomolleen. Lola pyytää Mannia odottamaan ja tästä alkaa vauhdikas juoksu aikaa vastaan.

Neuvokas Lola päättää hoitaa tarvittavan summan isältään, joka työskentelee pankinjohtajana. Koska tarjolla ei ole kulkupeliä, turvautuu Lola juoksemaan matkan kaupungin poikki jalan. Reitin varrella punatukkainen sankaritar törmää erilaisiin ihmisiin, joiden kohtalo esittäytyy katsojalle välähdyksinä tulevasta.

Juokse, Lola, juokse kertoo kolme erilaista tarinaa, joissa kohtalo näyttelee suurinta roolia. Pienet asiat pystyvät muuttamaan tapahtumia niin Lolan ja Mannin kuin muidenkin kanssaihmisten osalta, hyvään ja huonoon suuntaan. Lolan tehtävä ei ole helppo, sillä pelastusta ei näytä olevan tarjolla - Mannin ympärillä tuntuu leijailevan vain pahaa karmaa.

Elokuvan idea ja toteutus muodostavat mielenkiintoisen yhtälön, kohtalon kolmion, jossa vain kaksi kolmesta mahdollisuudesta on saatavilla. Samaa juonikuviota on matkittu myös Hollywood-tuotannossa Sliding Doors (1998). Juonta ei alkuasetelmaa pidemmälle selitellä, sillä selkeäksi alleviivattu idea selviää viimeistään toisen tarinan alkaessa. Kerronta etenee suoraviivaisesti tutuksi tulevia elementtejä hyödyntäen, joten katsojalta ei vaadita syvempää pohdiskelua asianhaarojen selvittämiseksi.

Vauhdikkaan juoksemisen lisäksi kerronnan tehokeinoina on käytetty piirrosanimaatiota, nopeita leikkauksia (yhden kuvan keskimitta 2,7 sekuntia), tiukkoja zoomeja, jaettua ruutua (split screen) ja sydäntä tykyttävää 1990-luvun kulta-ajan germaaniteknoa. Paketti muistuttaa pitkäkestoista musiikkivideota, ja se toimii, vaikka pientä puutumista toistossa onkin elokuvan keskivaiheen jälkeen havaittavissa.

Ohjaaja Tom Tykwer pystyy hyödyntämään hienosti käsikirjoittamansa juonen yksinkertaisuuden ja rakentamaan sen ympärille viihdyttävää toimintaa. Parivaljakko Potente-Bleibtreu suoriutuu rooleistaan kiitettävästi (tosin korkeaa rimanylitystä ei elokuvan suoraviivaisen luonteen takia vaaditakaan) ja kykenee syventämään hahmojaan lyhyissä draamakohtauksissa siinä määrin, etteivät ruudun tapahtumat ole pelkkää vaihtuvien maisemien seuraamista. Lolan isän (Herbert Knaup) lisäksi muut tarinan hahmot ovat vain pinnallisia ja muuttuvia kulisseja, joiden tehtävänä on alleviivata ideaa kohtalon olemassaolosta.

Tekniikka
Tuotannon kuvanlaatu vaihtelee keskinkertaisesta hyvään: muutamissa kohtauksissa on havaittavissa selvää epätarkkuutta, rakeisuutta ja sahalaitaisuutta. Elokuvan tallennusformaattina on käytetty perinteisen 35-millisen filmin lisäksi  budjettisyistä videokameraa, joten laatuero on silminnähtävä. Väripaletti on kylläinen ja kontrastit sopivan jyrkät.

Dolby Digital 5.1–ääniraita on hyvää luokkaa toistaen selkeästi kaiken dialogista alati taustalla pumppaavaan musiikkiin. Dynaamisesta musiikkiraidasta (joka perustuu tosin pitkälti saman teeman versiointiin) vastaa säveltäjien Johnny Klimek ja Reinhold Heil lisäksi positiivisesti yllättäen ohjaaja Tom Tykwer. Lisäksi Franka Potente esittää suurimman osan soundtrackin lyriikoista. Työryhmän sisäinen monilahjakkuus nousee hienosti esiin ja alleviivaa indie-tuotannon arvoa entistäkin yllemmäksi.

Lisämateriaali
Loistavan elokuvan kylkeen on lisätty päänäyttelijöiden ja ohjaajan haastattelut. Valitettavasti puhetuokioita ei ole tekstitetty kuin ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi, joten vierasta kieltä puhuvat päät eivät välttämättä jaksa kiinnostaa lainkaan. Lisäksi videoihin ei ole indeksoitu kuvasuhteen tunnistusta, mistä myös punakynälle töitä.

Yhteenveto
Indie-elokuva Juokse, Lola, juokse perustuu yksinkertaiseen ideaan: arvuutteluun "mitä jos". Muuttuvan kohtalon kertominen onnistuu pysymään muotissaan ilman turhan mutkikkaita kiemuroita, ja tuloksena on vauhdikasta viihdettä. Aika elokuvan parissa juoksee kuin siivillä.