Elokuva
James Cotten on ottanut ohjattavakseen tiukoilla näyttelijöillä varustetun trillerin, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. R. Ellis Frazierin kynäilemä Kartelli syynää huumebisneksen rajua maailmaa lain molemmilta puolilta. Sairauden vuoksi väistyvä Tijuanan pöllykeisari Salazar (Andy Garcia) on antanut valtikkansa suvun ulkopuoliselle Pelonille (Esai Morales), jonka kylmäkiskoisuus ja intressit Lähi-idän afgaanien kanssa ovat tuoneet omat vihamiehensä niin omien kuin Yhdysvaltain hallituksenkin keskuudesta. Yksi heistä, raunioitunut ammattitappaja Shields (Ray Liotta), on ottanut uuden kuninkaan tähtäimeensä, mutta tehtävä osoittautuukin odotettua hankalammaksi.

Kartelli pyrkii olemaan moniulotteinen karaktääritutkielma ja ovela huumetrilleri ilman kunnollisia hahmoja saati toimivaa käsikirjoitusta. Puolentoista tunnin kestoonsa nähden henkilöhahmoja löytyy eepoksen verran, minkä vuoksi suurin osa jää auttamattomasti taka-alalle ja ovat lähinnä vain haitaksi kerronnalle. Harvojen motiivien paljastuttua olisi toivonut vieläkin ohuempaa hahmokerrontaa ja entistä suorempaa toimintaa. Ala-astetason perustelut eivät yksinkertaisesti toimi tiukaksi tarkoitetun huumekehyksen sisällä, ja lopputulos on sekava kuvaelma sieluttomista yksilöistä vailla päämäärää. Nerokkaaksi kuviteltu käsikirjoitus kompasteleekin toistuvasti omaan pikkunäppäryyteensä.

Garcia jää entisen kartellikeisarin roolissa taka-alalle, ja miehen läsnäolo koko elokuvassa onkin pienoinen kysymysmerkki. Myös tuottajankin toimineen Liottan rooli, joka hoitaa surkuhupaisan palkkatappajansa puolivaloilla läpi elokuvan ilmeisesti omaa herkempää puolta pönkittääkseen. Muissa niin ikään hyvin merkityksettömissä sivurooleissa vilahtavat Armand Assante paikallisena pappina sekä Bruce Davison ja Joe Morton hallituksen virkamiehinä. Esai Morales saa Liottan ohella eniten ruutuaikaa, ja näyttelijä onkin elokuvan ainoa cojoneseilla varustettu henkilö.

Paikan päällä Tijuanassa kuvattu elokuva on Miguel Bunsterin käsialaa. Paikoin väreilevän ilmapiirin hienosti kameraansa tallentava kuvaaja on ilmeisen mieltynyt käsivarakuvauksen hektisyyteen, sillä jatkuva tärinäefekti ei heltiä missään vaiheessa kerrontaa. Toimintakohtausten lukumäärän ollessa parin luokkaa, ei tehokeinoa voi pitää järin onnistuneena. David Tornin yksinkertainen sävel ei nouse juuri esille.

Tekniikka
2.35:1-kuva on tarkkuudeltaan hyvä, vaikka heikkeneekin laajemmilla otoksilla. Hämärän toisto jättää hivenen toivon varaa yksityiskohtien puutteella, eikä roskistakaan ole täysin päästy eroon. Tijuanan lämpöä huokuva kuvaus on värimaailmaltaan hivenen kellertävä, mutta luonnollinen. 5.1 DTS-HD -ääniraita rätisee ikävästi heikentäen katselukokemusta. Miksaus hyödyntää kotiteatterikanavia perusoppien mukaisesti, eikä yritä liikoja. Matalat taajuudet ovat maltilliset. Kokonaisuudessaan raita jättää hivenen kylmäksi.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Kartelli on kirjavan joukon sekasoppa, joka jättää katsojan odottamaan varsinaisen elokuvan alkua. Tarkoituksellisen salamyhkäiseksi kartellitrilleriksi suunniteltu elokuva sotkeutuu omiin nauhoihinsa ja kompuroi itsensä pois pelistä jo hyvissä ajoin ennen maaliviivaa.