Elokuva:

Ken sutta pelkää (Den som frykter ulven 2004) perustuu norjalaisen dekkarikirjailijan Karin Fossumin Suomessakin julkaistuun samannimiseen kirjaan. Elokuva on kaiken kaikkiaan varsin uskollinen alkuperäisteokselle, vaikka pieniä muutoksia tarinaan toki on tehty. Monissa romaaneissa seikkaileesta rikoskomisario Konrad Sejerista on filmatisoinnin yhteydessä tullut tanskalainen Karsten Skov, joka avioeron raskaiden kokemuksien jälkeen on alkanut ikävöimään takaisin entiseen kotimaahansa. Syynä päähenkilön kansalaisuuden vaihdokseen piilee roolia esittävässä näyttelijässä. Lars Bomin tanskalainen korostus saa näin luonnollisen selityksen.

Suomalaissyntyinen Erkki Jorma (Kristoffer Joner) pääsee pakoon paikallisesta mielisairaalasta sähkökatkon aikana. Vakavista hallusionaatioista kärsivä mies nähdään liikuskelevan keskellä metsää asuvan vanhan naisen asunnon ympärillä. Hetkeä myöhemmin 12-vuotias Kannick löytää naisen raa'asti murhattuna. Epäilykset kohdistuvat luonnollisesti Erkkiin, joka on viettäny suurimman osan elämästään mielisairaalassa.

Toisaalla Morgan (Stig Henrik Hoff) suunnittelee pankkiryöstöä. Hän uskoo ottaneensa huomioon kaiken tarpeellisen, mutta yllättyy nähdessään pankissa olevat asiakkaat. Paetakseen paikalta hän ottaa sattumanvaraisesti lähimmän asiakkaan panttivangiksi. Morgan ei osaa arvata panttivankinsa paenneen hetkeä aiemmin mielisairaalasta. Tarina saa tästä varsinaisesti alkunsa. Yhtäällä Morgan ja Erkki jatkavat epätoivoista pakomatkaansa tutustuen samalla toisiinsa. Toisaalla poliisit jahtaavat Erkkiä vaarallisena rikollisena murhasta epäiltynä. Ainoastaan Erkin psykiatri Sara Rask (Laila Goody) jaksaa uskoa Erkin syyttömyyteen, ja Saran yllyttämänä nuoreen ja nättiin psykiatriin salaa ihastunut Karsten Skov (Lars Bom) alkaa tutkia tapausta tarkemmin. Näin meillä on tarinassa yksi ainoa poliisi, joka pyrkii tutkimaan murhaa objektiivisesti ilman liian varmoja ennakko-olettamuksia tapahtumien kulusta.

Eräs elokuvan pääteemoista on syyllisyys ja ihmisten erilaiset keinot käsitellä sitä. Monet tarinan henkilöistä potevat syyllisyydentunteita kuka mistäkin syystä, ja jokaisella on omat omintakeiset tapansa pyrkiä selviytymään joskus miltei sietämättömän taakkansa alla. Esimerkiksi Karsten Skov on saanut oman taakkansa katkenneen avioliittonsa sotaisien viimevaiheiden aikana. Hänen ratkaisunsa on pyrkiä unohtamaan kaikki ikävät muistot, ja sen vuoksi hän päättää palata takaisin synnyinmaahansa Tanskaan. Samalla hän haluaa jättää taakseen koko Norjassa viettämänsä elämän mukaan lukien poikansa (Stian Kjensli). 

Varsinaista toimintaa ei elokuvassa juurikaan ole, vaikka muutamat kuvat väkivallan uhreista saattavat olla joidenkin mielestä hieman järkyttäviä. Karin Fossumin romaanien tavoin elokuvassa on pohjimmiltaan kysymys ihmiskohtaloista. Hahmot ovat aidon tuntuisia ja huolellisesti pohdittuja. Ihmisten väliset suhteet toimivat mainiolla tavalla ja tarina pitää otteessaan loppuun saakka. Vaikka mukana on tavanomaista arvuuttelua murhaajan henkilöllisyydestä, kyse on pikemminkin psykologisesta ihmistuntemuksen testaamisesta kuin Sherlock Holmesmaisesta yksityisetsivän rooliin asettumisesta. Ken sutta pelkää on viihdyttävää ja sulavasti soljuvaa kerrontaa arkipäiväisessä ympäristössä.

Kuva:

Anamorfinen kuva (1.78:1) on kaiken kaikkiaan keskitasoa häikäisemättä erityisesti millään osa-alueella. Pääsääntöisesti kuva on varsin terävä, mutta liiallisesta tarkkuudesta ja yksityiskohtaisuudesta sitä ei voi syyttää. Kuvaa on pyritty keinotekisesti terävöittämään, minkä seurauksena se kärsii paikoitellen erittäin voimakkaasta ääriviivojen terävöittämisestä aiheutuneista reunahunnuista. Värit toistuvat kuitenkin enimmäkseen vähintäänkin hyvin. Kaiken kaikkiaan kuva on kuitenkin varsin laadukas Scanboxin julkaisujen yleisen tason huomioon ottaen.

Ääni:

Levyltä löytyy alkuperäiskielinen norjaksi puhuttu ääniraita peräti kolmena erilaisena miksauksena. Monikanavaa on tarjolla Dolby Digital 5.1 - ja DTS - versioina ja lisäksi mukana on myös Dolby Digital 2.0 -miksaus Pro Logic -koodauksella.

Molemmat 5.1-miksaukset ovat selkeitä ja dynaamisia kuuntelukokemuksia. Dialogi on selkeää ja helposti erottuvaa. Musiikki soi puhkaasti ja voimakkaasti. Miksauksissa on myös käytetty varsin runsaasti tilatehosteita. Kanavien välinen erottelu ja äänitehosteiden suuntaavuus on laadukkaasti toteutettu. DTS- ja Dolby Digital 5.1 -miksauksien välillä ei ole havaittavissa merkittäviä eroja, vaikka tavalliseen tapaan DTS-versio on hieman äänekkäämpi ja siitä voi lisäksi tarkkaan kuunneltaessa havaita ehkä hieman enemmän yksityiskohtia.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalia on levyllä niukasti. Poistetut kohtaukset (3:32) eivät tarjoa juuri mitään uutta, mitä ei olisi nähty itse elokuvassa. Tekstittämättöminä niistä ei ole iloa kielitaidottomille. Elokuvan lyhyt teasertraileri (2:37) niin ikään näyttää elokuvan parhaita paloja. Televisiomainoksia sisältävä videopätkä (3:05) on kokonaisuudessaan turhauttavaa katsottavaa, sillä lyhyiden mainospätkien välissä on puolisen minuuttia tyhjää. Arvostelukappaleessa ei löytynyt suomenkielisiä menuja.

Yhteenveto:

Ken sutta pelkää on virkistävä ja kiehtova psykologinen trilleri ja rikostarina. Elokuva loistaa erityisesti kiehtovilla ja monisyisillä henkilöhahmoilla ja mainiolla näyttelijätyöskentelyllä.