Elokuva
Teksasilainen Chris Smith (Emile Hirsch) on 22-vuotias tyhjäntoimittaja, huumeita diilaava pikkurikollinen ja korviaan myöten veloissa. Ulospääsyksi umpikujasta keplottelija keksii järjestää oman äitinsä pois päiviltä. Henkivakuutuspotin edunsaaja kun on hiukan yksinkertainen ja omissa maailmoissaan elävä pikkusisko Dottie (Juno Temple). Suunnitelma kuulostaa hyvältä myös sisarusten isän, vähintäänkin yhtä lahjattoman Anselin (Thomas Haden Church), korviin. Isukin uusi vaimokin, paikallinen kiertopalkinto Sharla (Gina Gershon), otetaan mukaan osingoille. 

Murhaan kenenkään rohkeus ei kuitenkaan riitä. Chris tilaa maineikkaan ja pelätyn, poliisina päivisin toimivan ja palkkamurhaajana kuutamokeikkailevan Joe Cooperin (Matthew McConaughey), kutsumanimeltään Killer Joe, hoitamaan keikan. Tinkimättömänä ammattilaisena Joen periaatteisiin kuuluu, että hänen palkkionsa on turvattu. Chris ei kuitenkaan pysty maksamaan tarvittavaa takuusummaa, joten Joe vaatii pantiksi Dottien. Viimeistään silloin jo alunperinkin tuhoon tuomittu suunnitelma alkaa ajautumaan vaaralliselle sivuraiteelle.

"Uuden Hollywoodin" viimeisiin yhä aktiivisiin ja tinkimättömyytensä säilyttänneisiin kapinallisiin lukeutuva oman tiensä kulkija, arvaamaton provokaattori ja koko kuudelle vuosikymmenelle ulottuvan uransa ajan ristiriitaisia elokuvia tehnyt William Friedkin (s. 1935) ei osoita seestymisen merkkejä. ”Hurrikaani-Billyn” groteski neo noir -trilleri Killer Joe on juuri niin synkkä, nihilistinen ja kieroutunut kuin sen tekijältä sopiikin odottaa.

Pulitzer-palkitun Tracy Lettsin jo vuonna 1991 kirjoittamansa näytelmän pohjalta rustaama tarina on räikeää ja kovaksikeitettyä kioskikikirjallisuutta, jonka isäksi kutsutun Jim Thompsonin näkemyksiä se olennaisesti muistuttaa. Erityisesti mieleen nousee parhaan Thompson-filmatisoinnin, järisyttävän rankan Tappajan sisälläni (2010), maailma kuin yhtälailla Coen-veljesten pikimustan Fargon (1996) ja Oliver Stonen hikisen U-käännös helvettiin (U Turn, 1997) psykoottiset käänteet. Syvän etelän gotiikalla ja häiriintyneellä mustalla huumorilla paksusti kuorrutettu Killer Joe onkin yhtä irvokas ja kieroutunut kuin sen asuntovaunualueiden valkoista roskaväkeä edustavat henkilönsä.  

Yhden oton ohjaajana tunnettu Friedkin tekee työnsä niin vankalla ammattitaidolla, ettei lopputuloksen oikeastaan edes huomaa olevan toteutukseltaan mahdollisimman yksinkertainen ja teknisesti viimeistelemätön, tarkoituksella tietenkin. Vain digitaalisesti kuvattuna se on auteurin tietynlainen myönnytys nykypäivän konventioille. Myös tehokkaaksi tiedettynä näyttelijäohjaajana Friedkin irrottaa komeljanttareistaan poikkeuksellisen äärimmäisiä tehoja.

Sukupolvensa lupaviimpiin tähtiin lukeutuva metodinäyttelijä Emile Hirch on oivallinen edesvastuuttomana hampuusina ja Thomas Hayden Church mainio tämän junttifaijana. Gina Gershon yltää uransa rivoimpaan ja paljastavimpaan rooliin sitten loistavan Boundin (1996) ja Juno Templen herkkä ja rohkea tulkinta lupaa vielä lopullista läpimurtoa odottavalle tytölle makeaa tulevaisuutta. Elokuvan musta sydän ja paholaismainen sielu on kuitenkin Teksasin oma poika Matthew McConaughey, joka tekee elämänsä roolin sliippattuna ja olemukseltaan vaikuttavana sadistina.

Yhteenveto
Hyökkäävän William Friedkinin kipeä punaniskatrilleri on tuleva pienten piirien kulttielokuva.