Elokuva
Tieteiselokuvat ovat viime aikoina tarkoittaneet ison budjetin toimintarymistelyjä, minkä vuoksi Duncan Jonesin esikoisteos Kuu on virkistävä poikkeus. Kovasta tieteiskirjallisuudesta teeman ja kerrontatapansa ammentava elokuva on Jonesin ja Nathan Parkerin käsialaa. Kaksikon pienimuotoinen tutkielma eristetyn ihmisen psyykkeesta hakee lainalaisuuksia muun muassa Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailusta ja Andrei Tarkovskiyn Solariksesta, mutta onnistuu samalla tuomaan genreen jotain uutta ja omaperäistä.

Kuu sijoittuu nimensä mukaiselle kiertolaisellemme, jossa yhden miehen (Sam Rockwell) operoima laitos louhii He-3-isotooppia Maan energiatarpeisiin. Automatisoidun tuotantoprosessin teettämä työmäärä on mitätön, mutta kolkon kuunpinnan heijastama yksinäisyys sitäkin kouriintuntuvampi.

Pienimuotoinen mutta taidokkaasti rakennettu Kuu luottaa yksinkertaiseen ideaansa, josta Jones ja Parker kutovat monisyisen hahmotutkielman yksinäisyydestä ja kehittyvän teknologian asettamista moraalisista velvoitteista. Kaksikon käsikirjoitus ei suotta alleviivaa teemoja, vaan antaa elokuvan puhua omaa kieltään. Kuu on ennen kaikkea vain tarina vapaaehtoisesti yksinäisestä miehestä, mutta elokuvan moraaliset pohdinnat hiipivät visuaalisen tarinankerronnan lomassa alitajuntaan muhimaan. Asteittain lisääntyvää painolastia ei edes huomaa ennen tarkempaa syventymistä kokemaansa.

Yhden hahmon käsikirjoitus vaatii näyttelijältä kaiken toimiakseen, eikä Sam Rockwell petä tälläkään kertaa. Näyttelijä omistautuu vaativaan rooliinsa tunteella, mikä välittyy hahmon kautta katsojalle saakka. Arkiset ilot ja musertava yksinäisyys on jatkuvasti läsnä näyttelijän olemuksessa. Rockwellin pienet eleet onnistuvatkin kertomaan enemmän Sam Bellin historiasta kuin käsikirjoituksen sanelemat kohtaukset. Pientä vertaistukea näyttelijä saa äänensä Kevin Spaceylta lainaavalta GERTY-robotilta. Parivaljakon väliset kohtaukset ovat lämminhenkisiä ja parhaimmillaan tunteikkaita.

Duncan Jonesin pienimuotoisuus yltää käsikirjoituksen lisäksi elokuvan tuotantoon. Vaivaisella viiden miljoonan dollarin budjetilla valmistunut Kuu on pienestä tuotantoarvosta huolimatta visuaalisesti miellyttävä. Maanläheisillä konsepteilla suunnitellut lavasteet tuntuvat todellisilta, ja pienoismallien avulla kuvatut ulkokohtaukset tuovat elottoman taivaankappaleen upealla tavalla esiin. Clint Mansellin paikoin painostava musiikki viimeistelee kokemuksen positiiviseksi.

Tekniikka
Kuun pelkistetty värimaailma toistuu julkaisussa kiitettävästi. Harmaan ja vaalean erisävyillä maalattu kuva on terävä, vaikka jää aavistuksen parhaimmasta kärjestä. Yksityiskohdista ei silti ole pulaa. Mustan taso on erinomainen, mikä näkyy varsinkin vakuuttavassa syvyysvaikutelmassa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita miellyttää kuvan lailla. Tilaääniä hyödynnetään taidokkaasti luodakseen immersiivisen ympäristön, joka toistaa pienimmätkin detaljit tarkasti. Matalat taajuudet tukevat äänimaailmaa harkiten.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Kuu on pienimuotoinen mestariteos. Rauhallisesti etenevä hahmotutkielma on vakuuttavasti rakennettu näytelmä, jonka yksinkertaisen premissin alta löytyy paljon ajateltavaa. Tuotantoteknisesti huippuunsa hiotun draaman viimeistelee Sam Rockwellin ilmiömäinen roolisuoritus.