"We can't die, we haven't finished our wine yet."

 

John Woon omien sanojen mukaan hänen gangsterielokuvansa ovat moderneja versioita perinteisistä kungfu-tarinoista, joissa miekkamiehet ja ritarit on korvattu modernein tuliasein varustautuneilla poliiseilla ja gangstereilla. Lash Hurrah for Chivalry on Woon versio perinteisestä kungfu-/ miekkailuelokuvasta. Samalla Last Hurrah on eräänlainen esiversio myöhempää läpimurtohittiin A Better Tomorrow (1986). Tarinoiden teemat ja jotkut henkilöhahmotkin ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Ulkoisesti he ovat erilaisia, mutta heidän sielunelämänsä ja motiivinsa ovat yhteneväisiä. Woon mukaan Wei Pai esittää samankaltaista hahmoa kuin Chow Yun-fat alkuperäisessä A Better Tomorrow -elokuvassa. Molemmissa elokuvissa on kyse ystävyydestä, veljeydestä, kunniasta, oikeamielisyydestä ja ystävien pettämisestä. Nämä teemathan ovat enemmän tai vähemmän läsnä miltei kaikissa Woon elokuvissa. Henkilöhahmot ovat kaikki hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia aina pienempiä sivuhahmoja myöten. Tämäkin on Woolle tyypillinen piirre, hänen filosofiansa mukaan elokuvan lähtöpiste on hyvän tarinan ohella nimenomaan mielenkiintoiset henkilöhahmot. 

 

Kaon (Chang Yi-lam) hääpäivänä hänen perheensä surmataan hetkessä heidän pahimman vihollisensa Paon (Lee Hoi-sang) toimesta. Kao jää kuitenkin henkiin ja hautomaan kostoa. Tämähän ei ole mitenkään poikkeuksellista kungfu-elokuvissa, mutta se onkin vasta alkuasetelma. Elokuvan juonessa on todella paljon käänteitä, eikä loppu ole helposti arvattavissa. Ennen pitkää Kao kohtaa mestarillisen miekan käsittelijän Changin (Wei Pai), jonka kanssa Kao ystävystyy voidakseen myöhemmin käyttää heidän välilleen syntynyttä ystävyyttä hyväkseen. Myös nimellä Green eli vihreä (Damian Lau Chung-yun) esittäytyvä, juopotteleva tappaja esittää tarinan kannalta erittäin tärkeää roolia. Lisäksi Fung Hark-on tekee erinomaisen roolityön salaperäisenä, omia rajojaan miekkailun saralla tutkivana sankarihahmona Pray. Miekkansa ilmiömäisesti hallitsevaa miestä esittävä Fung Hark-On on työskennellyt ahkerasti hongkongilaisissa martial arts -elokuvissa 1950-luvun alusta aina 1970-luvun puoleen väliin saakka. Miekkasankareiden ystäville Prayn ja Changin (Wei Pain hahmo) välinen yhteenotto on varsinaista herkkua. Heidän kamppailunsa on elokuvan loppupuolella olevien monien muiden kamppailujen tavoin toteutettu pitkänä mies miestä vastaan kamppailuna. Koreografiat ja kameran käyttö kyseisessä kohtauksessa luovat aidon tuntuisen ja realistisen näköisen vaikutelman.

 

Last Hurrah oli Woon yritys herättää henkiin perinteinen kiinalainen elokuvagenre wuxia (pia) eli kiinalainen miekkailuelokuva ritareista, joilla on vahva kunnian ja omantunnon taju. Klassisessa kiinalaisessa kirjallisuudessa esiintyvien sankarien vastineina länsimaissa voidaan nähdä pyöreän pöydän ritarit. Hongkongin elokuvissa nämä ritarilliset hahmot miekkoineen olivat suosittuja vielä 50-luvulla, mutta jonka 70-luvun loppupuolella kungfu-elokuvat olivat jo miltei täysin syrjäyttäneet.

 

Last Hurrah on tavallaan hyvin perinteinen elokuva, mutta ei kuitenkaan turhan tosikkomainen. Toisaalta toimintajaksot on hyvin huolellisesti valmisteltuja ja toteutettuja perinteisen tapaan. Kohtauksissa käytetään runsaasti laajoja kuvia ja pitkiä otoksia. Kuvan leikkauksia, vaijereita tai kameratrikkejä ei juurikaan käytetty. Siis näyttelijöiden täytyi osata heidän kungfu- ja miekkailutemppunsa. Kaikki kuvassa nähtävät taistelut ja temput todella tehtiin lukuun ottamatta yhtä taistelua, joka ei ole tyyliltään aivan yhtä realistinen. Meidän on muistettava, että 70-luvun lopulla ns. ohjaajien uusi aalto alkoi omaksua aivan uusia metodeja. Samoihin aikoihin julkaistu Tsui Harkin Butterfly Murders, lukuisten muiden aikalaistensa tavoin, näyttää taistelujaksot nopeina epäselvinä väläyksinä, joissa leikkauksen ja trikkien avulla välitetään vaikutelma taistelemisesta. Näin kenestä tahansa riittävän komeasta näyttelijästä saadaan 'kungfu-tähti'. Aiemmin näyttelijöiden taidot olivat tärkeämpiä kuin täydellisen komea ulkonäkö.

 

Elokuvasta löytyy runsaasti komediallisia elementtejä. Woo yriti uudistaa genreä yhdistelemällä aitoa kungfu-osaamista parodialliseen lähestymistapaan. Osa huumorista on visuaalista ja hyvin kansainvälisesti ymmärrettävää, joskin perinteisten kungfu-elokuvien tuntemisesta ei ole ainakaan haittaa. Henkilöhahmoista Sleeping Wizard on aivan uskomaton näky. Vaikka hän onkin päälle päin harmittoman näköinen unikeko, on hän kuitenkin vaarallinen vastus. Muutoinkin kautta elokuvan on lukuisia vahvoja osoituksia Woon komediallisista kyvyistä.

 

Kaiken kaikkiaan Last Hurrah on kuin Shaw Brothers -elokuva. Shaw Brothers oli legendaarinen hongkongilainen tuotantoyhtiö, jonka palveluksessa Woo aloitteli ja harjoitteli elokuvan tekoa legendaarisen ohjaajan, Chang Chehin, alaisuudessa. Elokuva onkin mitä parhain kunnianosoitus entiselle oppi-isälleen, perinteinen rakenne yhdistettynä Woolle tyypilliseen dynaamiseen kameran käyttöön ja editointiin. Myös tarinaa ja henkilöhahmoja on kehitelty poikkeuksellisen hyvin, ja miekkailukohtaukset ovat erityisen hyvin toteutettuja. Lisäksi CinemaScope kuvaus on kaunista ja tarkoituksenmukaista sekä kuvauspaikat tarkoin harkittuja. Erinomainen tunnussävel on Shaw Bros -studioiden tavaramerkki, ja Last Hurrah noudattaa tätä mainiota klassista perinnettä. 

 

Last hurrah for Chivalrya pidetään yhtenä arvostetuimmista miekkailu- / kungfu-elokuvista kautta aikojen, mutta sen oli jääminen yhdeksi viimeisistä lajityypissään. Uudet tuulet olivat puhaltamassa, ja miekkailuelokuvat olivat jäämässä tulossa olevien, tuliasein ja käsikranaatein aseistautuneiden gangstereiden ja poliisien jalkoihin. Myöhemmät yritykset herätellä genreä henkiin ovat olleet yksittäisiä poikkeustapauksia.

 

---

Kuva: 

 

Elokuva esitetään alkuperäisellä kuvasuhteella 2.35:1. Anamorfinen käsittely olisi ollut poikaa, mutta letterbox-versionakin kuvan laatu on yllättävän hyvä ottaen huomioon elokuvan iän, yli 25 vuotta. Käytetty originaali on ollut ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa. Toki siellä täällä on nähtävissä pieniä naarmuja, mutta ei mitään pahempia virheitä. Kuva on varsin yksityiskohtainen ja varsinkin värit toistuvat luonnollisesti vuotamatta. Kauniit puvut ja moninaiset aseet sekä lavasteet pääsevät oikeuksiinsa, kuten myös kiinalaiset kauniit maisemat luonnon helmassa ja eräät joukkokohtaukset. Myös aiemmin Mega Starille suuria ongelmia aiheuttaneet mustan tasot ovat kohtuullisella mallillaan, ja öisetkin kohtaukset näyttävät hyviltä. Muutamassa kohtauksessa on havaittavissa vähäistä pikselöitymistä, mutta kaiken kaikkiaan kuva on laadultaan aivan kohtuullinen. 

 

---

Sanomattakin lienee selvää, että alun perin elokuva tehtiin mono-äänellä. Levyllä kuitenkin on kolme uutta Dolby Digital 5.1 -miksausta: molemmilla kiinalaisilla päämurteilla ja kolmas englanniksi. Mandariinikiinaksi puhuttu versio sisältää myös erilaisen musiikin verrattuna kantonkiinankieliseen raitaan. Englanniksi dubattu raita on sangen huonosti tehty. Se ei edes ole kunnolla tahdistettu kuvan kanssa. Ääni kuuluu toisinaan sekuntiakin myöhemmin suun liikkeiden jälkeen. Muutenkin repliikit kuulostavat paperilta luetuilta. Juuri tällaisten dubbausten seurauksena monet ovat alkaneet ajatella, ettei kungfu-elokuvissa ole lainkaan laadukkaita näyttelijöitä, ainoastaan tappelijoita.

 

Paras valinta on pysytellä kantonkiinankielisessä ääniraidassa ja englantiteksteissä. Tekstitykset ovat selkeät, enkä havainnut niissä virheitä. Uusi käännös eroaa selkeästi aiemmista versioista. Sinällään uusi käännös tuntuisi välittävän alkuperäisen dialogin ja elokuvan hengen uskollisesti, vaikkakin aiemmista versioista klassisiksi tulleita lausahduksia menetetäänkin. Esimerkkinä mainittakoon vanhan mestarin tokaisu 'I don't need a sword to beat up a dog'.

Kiinankielinen ääniraita kuulostaa varsin hyvältä. Monet, varsinkin Hongkongissa tehdyt uudelleenmiksaukset, ovat olleet varsin karseita esityksia. Tällä kertaa miksauksen tekijöillä on ollut riittävästi ammattitaitoa, jotta lopputulos kuulostaa aivan hyvältä. Miksaus on tehty hillitysti, eikä päämääränä ole ollut väkisin saada mahdollisimman paljon ääntä kaikkiin kanaviin.

 

Dialogi tulee oikeaoppisesti keskikanavasta selkeänä. Musiikki sekä äänitehosteet kuuluvat pääsääntöisesti pääkanavista. Takaa ei turhan usein kuulu paljonkaan mitään. Näin on paljon parempi kuin epämääräinen 5.1-mono, jossa samaa ääntä toistetaan kaikista kanavista, josta seurauksena on omituinen kaikuefekti. Toki paikoitellen takakanavatkin heräävät henkiin. Alkuperäisen mono-ääniraidan puuttuminen ei tällä kertaa ole aivan korvaamaton vahinko.

 

---

Lisämateriaalia ei taaskaan ole juuri lainkaan, ainoastaan elokuvatraileri ja infona John Woo -filmografia. Päänäyttelijöistä olisi myös kaivannut edes jotain infoa, onhan mukana useita rutinoituneita veteraaninäyttelijöitä, joiden tekemisistä olisi ollut runsaastikin kerrottavaa. Lisäksi totuttuun tapaan Universe tarjoaa mainosmielessä trailerit muutamaan muuhun DVD-julkaisun saaneeseen Hongkong-leffaan: Duel to the Death, Magnificent Butcher, Naked Killer ja Heroes Shed No Tears.
 

---

Ottaen huomioon elokuvan iän, yli kaksi vuosikymmentä vanha Hongkong-leffa, kuvan laatu on aivan hyvä. Itse asiassa kuva on on kaikin puolin parempi kuin esimerkiksi vuosikymmentä uudempien John Woo -filmien The Killer tai Better Tomorrow monissa DVD-julkaisuissa. Levyä voi varauksetta suositella Woo-faneille eräänä miehen parhaimmista, varhaisista elokuvista. Myös perinteisten, aitojen hongkongilaisten kungfu ja miekkailuelokuvien ystävien kannattaa katsoa tämä elokuva, eikä samurai-elokuvien kannattajienkaan kannatta kiertää tätä kaukaa. 

Deltamac julkaisi Hongkongissa uuden version. Siinä ääniraitana on alkuperäinen mono-miksaus, mutta muutoin se ei täysin lisämateriaalittomana juurikaan poikkea Mega Starin julkaisusta.

Ranskalainen julkaisu on laadultaan aivan omaa luokkaansa varsinkin anamorfisen kuvan ansiosta. Mukana on myös lisämateriaalina mm. John Woon haastattelu ja kuvagalleria sekä ylimääräisenä bonuksena John Woon aiempi martial arts -elokuva Hand of Death. Valitettavasti tekstitys on ainoastaan ranskaksi.