Elokuva
Huumekartellin johtaja Gabriel Cortez (Eduardo Noriega) pakenee FBI:n kynsistä ja kirjaimellisesti kolaa Thomas Burrellin (Peter Stormare) johtaman palkkatappaja-armeijan kanssa kaikki tieltään. Silta armottoman rikollisen kotimaahan Meksikoon lähestyy superautolla nopeasti, mutta rajan pinnassa on vielä vielä yksi este, pikkukaupunki Sommerton ja sen sheriffi Ray Owens (Arnold Schwarzenegger).

Etelä-Korealaisen Ji-Woon Kimin ohjaama The Last Stand on Arska Schwarzeneggerin paluu valkokankaiden päärooleihin Kalifornian kuvernöörikausien jälkeen. Eikä mitään muuta merkityksellistä tuttuakin tutummalla kaavalla etenevässä äksön-ähellyksessä sitten olekaan.

Kotimaassaan hienoja leffoja tehnyt Ji-Woon Kim osaa kyllä asetella koordinaatit toimintajaksoihin oikein, eikä muutenkaan painele turhaan jarrua, mutta Andrew Knauerin After Eightin-ohut käsis ei tarjoa yhtäkään sen syvällisempää tai aidosti hauskaa hetkeä edes vahingossa. Iäkkäät westernit kyliään mitä tahansa uhkaa vastaan puolustaneista virkavallan edustajista käänteillään ja tapahtumillaan mieleen tuova pakkopunnerrus tuntuu tehdyn 30 vuotta myöhässä, sillä kaikkivoipaisten sankareiden kasarihenki leijuu kokonaisuuden päällä vahvana katkuna.

Lavastuksellisestikin vanhat tv:n lännensarjat ja niiden kaupungit (juuri ne, joissa ei ollut kuin yksi pääkatu, poliisitalo, saluuna ja kauppa) mieleen tuova näyttämö täytetään muutaman yliampuvan kaahailujakson jälkeen rujosti ruhjoutuvilla ruumiilla, joita hengiltä pätkii niin itse sheriffi kuin tämän tumpelot apparitkin. Pahikset roiskuvat ja räjähtelevät kuin tukkuhihnalla, mutta lain, ja rajan, oikealla puolella olevat saavat tyytyä muutaman mustelmaan ja pariin raajaosumaan.

Muutaman väkinäisen vitsin ikääntymisestään vääntävälle, mutta aina kuitenkin karismaattiselle Arskalle tulitukea antavat Oscar-palkintonsa (The Last King of Scotland, 2006) jälkeen aivan hukkateille joutunut Forest Whitaker FBI:n kovaonnisena agentti Bannisterina, naisellinen Jaimie Alexander, miehekäs Rodrigo Santoro ja hassu Luis Guzmán Sommertonin apulais-sheriffeinä, sekä Amerikan virallinen viiripää Johnny Knoxville paikkakunnan umpihulluna asekeräilijänä, jonka varastosta löytyy kaikki tarvittavat välineet lapasesta tyystin lähtevään lopputeurastukseen. Eduardo Noriega jää pelkäksi rasvatuksi latinokonnaksi ja pahisten parhaat asemat valloittaakin naapurinsetä Peter Stormare röyhkeänä ja sanavalmiina Burrellina. Vanha Harry Dean Stanton -rukka saa sanottavakseen pari solvausta ja huippuhetkekseen hurmeisen headshotin.

Yhteenveto
Ei mikään merkkipaalu Raaka-Arskan mittavassa cv:ssä, mutta antaahan se surkeudessaan toiveen, että tulevaisuudessa kaikki olisi jälleen paremmin.