Elokuva
Legendaarista Paul Bocusea Jumalanaan pitävä nuori kokki Jacky Bonnot (Michaël Youn) saa työpaikoillaan niin keittiöhenkilökunnan, tarjoilijat kuin asiakkaatkin raivon partaalle gourmet-kiihkoilullaan ja niinpä palkanmaksajat vaihtuvatkin niin taajaan, että raskaan oleva tyttöystävä Beatrice (Raphaëlle Agogué) suunnittelee toimivansa työnantajien tapaan kengittämällä kohelin. Samaan aikaan omaa nimeään kantavassa Cagro Lagarde-ravintolassa keittiömestari ja suosittu tv-kokki Alexandre Lagarde (Jean Reno) keskittyy annoksiinsa niin suurella hartaudella, että bisnespuoli kärsii, joka saa nilkin rahoittajan Stanislasin (Julien Boisselier) keittämään kokoon juonen, jolla Lagarden oma ja oven päälle ansaitut Michelin-tähdet saadaan laskuun ja mies pihalle köökistä ilman korvauksia. Kun näiden kahden ruuanrakastajan lusikat päätyvät lopulta samaan soppaan, keittiössä kiehuu kunnolla yli.

Daniel Cohenin Le Chef - rakkaudesta ruokaan on perusaineiltaan symppis soppa, joka kuitenkin hairahtuu tasaisin väliajoin eruokomedioiden helmasynteihin, eli turhaan törmäilyyn, huutamiseen ja jostain syystä aina mukaan uutettuihin sekoiluihin valepuvuissa, vaikkei mies naisena ole huvittanut ainakaan allekirjhoittanutta sitten Tootsien (1982). Kaiken sihinän keskellä Cohenin ja Olivier Dazatin kirjoittama gastrokomedia kritisoi kiltisti vauhdilla muuttuvia keittiötrendejä ja muoti-ilmiöitä, jotka uhkaavat hukuttaa perinteet alleen.

Jean Reno tekee näitä koomisesti koviksia roolejaan vaikka parempien leffojen kuvaustauoilla, mutta karhun karisma riittää siltikin nostamaan kiukkukokki Lagarden kunnialla hellan ääreen. Michaël Younin höseltävä Jacky Bonnot tuo taas mieleen rasittavan Roberto Benignin, jonka kanssa nuori galli jakaa jopa ulkonäollisiä yksityiskohtia. Sivurooleissa Serge Lariviere, Issa Doumbia ja Bun Hay Mean ovat Jackyn vanhainkodin keittöstä kaappaama trio kunnon ruokaa arvostavia keittäjiä ja Santiago Segura molekulaarista keittiötä tulevaisuutena pitävä spanskinero Juan.

Yhteenveto
Hyväntuulinen, mutta reseptistä lipsuva eurokomedia ei anna makuelämyksiä, mutta kattaa silti sopivan kevyen menun ilman ikäviä happamuuksia.