Elokuva
Akateeminen pariskunta, yliopistossa filosofiaa opettava Nick (Jim Broadbent) ja peruskoulussa biologian tunteja pitävä Meg (Lindsay Duncan) Burrows ovat olleet naimisissa jo kolmekymmentä vuotta ja ennen niin romanttisesta parisuhteesta on vuosien saatossa kehittynyt turvallinen, mutta myös tylsä arki, joka kaipaa piristystä. Helmihäiden kunniaksi he päättävät matkata uudelleen paikkaan, missä viettivät ihanaa kuherruskuukauttaan kauan sitten, Pariisiin, mutta niin ajat kuin ihmisetkin ovat muuttuneet. Idyllisestä lemmenpesähotellista on tullut jotain aivan muuta, eikä taaksepäin ole enää mahdollista palata, mutta tulevaisuuteen on yhä mahdollista halutessa vaikuttaa.

Tasaisesti laadukkaita elokuvia tehneen ohjaajan Roger Michellin suurin hitti on yhä vuoden 1999 Notting Hill, joka vakiinnutti paitsi Hugh Grantin aseman uuden brittiläisen romanttisen komedian pääkasvona, myös valoi lopullisen perustan käsikirjoittaja Richard Curtisille samaisen genren johtavana tulkkina. Miehen uusin elokuva, niin ikään rakkautta koomisesti käsittelevä, mutta myös napakalla dialogilla ja yhteiskunnallisella sanomalla pippuroitu Le Week-End on vähintään yhtä hyvä. Michell antaa tarpeeksi tilaa erinomaisille näyttelijöilleen, luoden kohtauksiin ilmavan ja improvisoinnilta tuntuvan tunnelman, joka imaisee vastustamattomasti mukaansa.

Ylistetyn ja palkitun Hanif Kureishin käsikirjoitus aukoo kirurgisen tarkasti pitkän yhteiselon elämänlankaan saattamia solmuja ja tulee siinä samalla hilpeästi tulettaneeksi myös maailmanmenoa yleisemminkin. Kureishin teksti on rikasta ja kipupisteitä kaihtamatonta, mutta ennen kaikkea myös riemastuttavan hauskaa. Sanat ovat merkityksellisiä, mutta tärkeää on myös se, miten ne sanotaan.

Jokainen pitkässä parisuhteessa ollut tietää, että se kirkkaasta kipinästä alkanut roihu hiipuu vähitelleen hiillokseksi, joka vaikka arkea vielä lämmittääkin, ei välttämättä enää riitä muuhun kuin pitämään tilanteen tunteet tukahduttavan tasaisena. Samaa tematiikkaa tutki myös David Frankelin Lemmenlomalla (Hope Springs, 2012), jossa Meryl Streepin ja Tommy Lee Jonesin esittämä pariskunta haki uuttaa potkua kolmen vuosikymmenen mittaiseen avioiliittoonsa. Keskinäisessä kilpailussa Le Week-End selviää voittajana, pysyessään alusta loppuun fokuksessa, ilman amerikkalaista siirappia ja pakkokommellusta.

Jim Broadbent ja Lindsay Duncan, pitkän linjan rautaiset ammattilaiset, tekevät vallan ihastuttavat roolityöt avioparina, jolle kiihkon korvikkeeksi on kasvanut yllätyksetön yhteenkuuluvuus ja ennen niin maukasta muhinointia maustaa nykyään enää alituinen saivartelu ja toisen vikojen piikikäs bongailu. Lukuisista menestyselokuvista ja hienoista roolitöistään (mm. The Grying Game (1992), Richard III (1995), Moulin Rouge! ja Iris, josta Oscar parhaasta miessivuosasta (2001), Gangs of New York (2002), Rautarouva (2011), Pilvikartasto (2012)) tuttu, 65-vuotias Jim Broadbent on Le Week-Endin vankka kivijalka, kyyninen ja kyllästynyt papparainen, joka tuntee, ettei enää sovi joukkoon, edes omaan elämässään. Kohta jo neljäkymmentä vuotta britti-tv:ssä vahvaa uraa luonut ja aina silloin tällöin myös valkokankaalla vieraillut (The Reflecting Skin- lapsuuden loppu (1990), Pormestari (1996), Toscanan auringon alla (2003), Liisa ihmemaassa (2010)) Lindsay Duncanin Meg hallitsee suvereenisti sanottavansa ja osaa ajoittaa partaveitsen terävät kommenttinsa juuri oikeille hetkille.

Erinomainen ilmestys on myös parisuhdepakkaa kesken kaiken sekoittamaan ilmestyvä Morgan, Nickin entinen ja erittäin menestynyt oppilas, jonka roolissa Jeff Goldblum tekee loistavan suorituksen. Sofistikoituneen neuroottisesti höpöttävän Morganin järjestämät illalliset kasvavat päätepisteeksi Nickin ja Megin matkalle, jonka jälkeen asemalta lähtevien junien suunnat ovat ennaltaa määräämättömät. Olly Alexander on Michael, Morganin poika, jonka tarjoama pilviterapia laajentaa omalla tavallaan Nickin ymmärrystä tilanteesta.

Yhteenveto
Koskettava, hauska ja ennen kaikkea tunteiltaan aito romanttinen komedia rakkaudesta, joka ei katso ikää.
Huippunäyttelijät tekevät tästä aikuisesti ajattelevasta viikonlopusta täysosuman.