Elokuva
31 avioliittovuoden jälkeen Kay (Meryl Streep) ja Arnold (Tommy Lee Jones) Soamesin pesä on tyhjentynyt paitsi jo vuosia sitten omilleen lähteneestä jälkikasvusta, myös läheisyyden lämmöstä ja yhdessäolon ja -elon ihanuudesta. Rutiinimaiseen arkeen lopulta kyllästyvä Kay esittää siipalleen tanakan ultimaattumin: parisuhteeseen on saatava sen sammunut kipinä takaisin ja sellainen voisi löytyä Kayn jo valmiiksi maksamasta avioliittoleiriltä Mainen Great Hope Springsistä.

Golfiin hurahtanut hapannaama Arnold ei ole ajatuksesta ollenkaan innoissaan, mutta suostuu pitkin hampain pakkaamaan laukkunsa reissuun. Terapiaa rannikon pittoreskeissa maisemissa pariskunnille tarjoilee tohtori Bernie Feld (Steve Carell), jolla on vuosien kokemus avio-ongelmista, mutta Kay ja Arnold ovatkin tavanomaista pähkinää kovempi purtava.

Elokuvallaan Paholainen pukeutuu Pradaan (2006) mukavasti onnistunut ohjaaja David Frankel tekee hyvää rutiinityötä romanttisen draamakomedian Lemmenlomalla puikoissa, mutta saa kiittää elokuvan jumalia pääkolmikostaan, joita ilman sulkku ja symppis kommelle olisi silkkaa liukuhihnalaatua. Vanessa Taylorin käsikirjoitus ei millään tavoin häikäise omaperäisyydellä sekään, mutta se mikä tarinasta puuttuu, korvautuu monin verroin sen tulkitsijoiden taidoilla. Mainostuksestaan huolimatta Lemmenlomalla ei ole niinkään ha-ha-hauska komedia, vaan melankolialla ja ymmärryksellä sivelty elämänviipale, sen leiskuvimman lemmen ja polttavimman intohimon hiipumista aikuisesti tarkasteleva terapiatuokio.

Meryl Streep vetää Kayn roolin fiksusti alakanttiin, jättäen ammatti-ihmisen ottein alleviivaavan komiikan heikompilahjaisten komeljanttareiden tavaramerkeiksi. Samalla tavalla matalammalla rekisterillä operoi myös parhaiten koomisista rooleistaan tuttu Steve Carell, jonka tohtori Feldissä yhdistyy aidosti läheisten tilasta huolehtiva ammattiterapeutti ja tarpeen tullen myös ilkikurisempi nokittaja. Koko session dynamona virtaa tuottaa maanmainio yrmykörmy Tommy Lee Jones, joka tuntuu hallitsevan suvereenisti genren kuin genren. Kovista rooleistaan tunnettu Jones tekee mukavuusalueensa ulkopuolella koskettavan inhimillisen roolityönsä itsevarmoin elkein, rouhean maskuliinisuuden kärsimättä siitä pätkääkään. Kemioiltaan täydellisesti natsaavien Streepin ja Jonesin napakoissa sanasodissa on aito eletyn maku ja herkemmissä hetkissä aitoa läsnäoloa ja sydämen särkevää lämpöä.

Yhteenveto
Lemmenlomalla on passeli pako arjesta varttuneemmillekin elokuvien ystäville, eikä ole ollenkaan sanottu, etteikö sen esittämistä argumenteista voisi olla itse kullekin hyötyä elämässä.