Elokuva
Pieni Teriberkan kaupunki Murmanskissa, Barentsin meren rannalla. Hanttihommia pienessä autokorjaamossaan tekevän Koljan (Aleksey Serebryalov) elämä muuttuu täydellisesti, kun paikkakunnan korruptoitunut, vaikutusvaltainen ja helposti mafiaotteisiin ryhtyvä pormestari Vadim Shelevyat (Roman Madyanov) ilmoittaa muitta mutkitta pakkolunastavansa miehen omistaman, 0,27 hehtaarin maatilkun uuden huvilansa rakennuspaikaksi. Roman-poikansa (Sergei Pokhodajev) ja uuden vaimonsa Lilian (Elena Lyadova) kanssa asuva Kolja saa apua entiseltä armeijakaveriltaan, moskovalaiselta asianajajalta Dimalta (Vladimir Vdovichenkov), mutta poliittisesti virkaansa valittuja vallanpitäjiä on itänaapurissa vaarallista uhmata, eikä oikeuslaitoskaan toimi nimensä mukaisesti.

Andrey Zvyagintsevin ohjaama ja yhdessä Oleg Neginin kanssa kirjoittama, Golden Globe -voittaja ja Venäjän viime vuoden Oscar-ehdokas Leviathan on armoton ja raadollinen kuvaelma nykypäivän elämästä itänaapurissa ja pienen ihmisen toivottomasta taistelusta korrutoitunutta valtakoneistoa vastaan. Inspiraationsa erinomaisen tarkkavainuisesti nykypäivän Venäjälle siirretty, myös raamatusta tuttua Jobin kirjaa mukaileva käsikirjoitus sai Marvin Heemeyerin tapauksesta Yhdysvaltojen Coloradossa vuonna 2006. Hailakoissa sävyissä kuvattu elokuva ei paisuttele eikä ironisoi, vaan näyttää kaikessa kylmyydessään mitä vallankäyttö karmeimmillaan on. Suomalaiselle katsojalle naapurin lakitulkinnat ja oman käden oikeus hipovat paikoin liki komiikan rajoja, mutta kaikesta absurdiudestaan huolimatta, Leviathan ei ole ruplan vertaa hauska elokuva.

Koljan perheen synkkä ja ahdistava amokki on tahdistettu paikoin raivostuttavan hitaaksi, mutta taitavasti ohjaaja käyttää pysähtyneisyyttä hyväkseen, tuodakseen sanomansa entistäkin selvemmin esille. Leviathan ei myöskään selittele tai edes tarjoile vaihtoehtoja, vaan kuvaa kaunistelematta arkea ja todellisuutta maailmassa, jossa vodkan virratessa toiset tekevät mitä haluavat ja toiset tottelevat mukisematta. Yhtään uutisista tuttua johtonimeä ei mainita ja kaikki yhteydet todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat tietenkin vain sattumaa, sillä suorimmat iskut ja viitteet ovat syvälle kontekstiin kätkettyjä. Ja hyvä niin, sillä ilman moisia varokeinoja elokuva ei taatusti olisi koskaan saanut ensi-iltaansa, vaikka joutuikin jo nykymuodossaankin sensorien hampaisiin poliittisesti epäkorrektina. Ahdistuksen kruunaa myös minimalistinen musiikin käyttö, kun vain alussa ja lopussa kuullaan Philip Glassin omaperäistä instrumentaalimaalailua.

Jokainen elokuvan roolihahmoista on enenmmän tai vähemmän viallinen, mutta silti ihka oikeita ilmestyksiä. Aleksey Serebryalovin vahvasti tulitsema Kolja on pahojen tapahtumien keskelle joutuva surullisen hahmon ritari, yksinkertainen ja suora mies, joka vastoinkäymisten edessä joko tappelee tai hukuttaa murheensa pulloon. Tärkeitä palasia ovat myös realistisen karusti näyttelevät Elena Lyadova pahaan rakoon joutuvana Lilia-vaimona ja Sergei Pokhodajev muiden lailla kovia kokevana Romanina. Roman Madyanovin (kuvassa) turpeanaamainen ja alituiseen puolikännissä pahalla tuulella heiluva pormestari Shelevyat on taatusti yksi 2000-luvun elokuvien vihattavimpia henkilöitä.

Yhteenveto
Surumielinen ja ahdistava läpivalaisu elämästä Äiti Venäjän huomassa. Tekijöilleen taatusti tärkeä julkilausuma ja mielenilmaisu, mutta kotimaan katsojalla lienee jo valmiiksi sen verran murheita mukanaan, ettei Leviathan ole ehkä sitä juuri sitä viihdettä, mitä illalta elokuvissa lähdetään hakemaan. Ei siis mikään hyvän tuulen leffa.