Pöllöt ja varikset ovat Suomessakin käyttäytyneet ajoittain oudosti, ja poliisit ovat joutuneet ampumaan joitakin häiriintyneitä yksilöitä. Ovatpa kyseiset luontokappaleet allekirjoittanuttakin vaanineet ja seuranneet. Tällöin kyseessä on kuitenkin ollut vain yhden tai korkeintaan muutaman linnun ryhmä. Noita pihapiirissämme eleleviä ja ihmisiä pelkäämättömiä otuksia pidetään yleensä harmittomina, mutta pelkomme niitä kohtaan kasvavat vasta siipiveikkojen alkaessa käyttäytyä poikkeavasti. Mitä mahtaisi tapahtua, jos ne kääntyisivät ihmistä vastaan koko miljoonapäisen väestönsä turvin?

Alfred Hitchcockin 50. elokuva, Linnut, maalaa aiheesta uhkaavan kuvan. Tarina aloitetaan niinkin teemalle sopivassa paikassa kuin lintukaupassa. Tippi Hedren esittää Melanie Danielsia, viehkeää blondia, joka on tullut noutamaan tilaamiaan lintuja, mutta koska tilaus ei ole vielä saapunut, hän jää kirjoittamaan yhteystietojaan paperille. Juuri silloin paikalle ilmestyy komea asianajaja Mitch Brenner (Rod Taylor), joka tunnistaa Melanien, mutta esittää luulevansa häntä kaupan myyjäksi. Vaikka tilanne johtaakin pieneen kinasteluun, syntyy pariskunnan välille ihastus. Nyt Melanien on pakko saada selville miehen henkilöllisyys, ja tiedon saatuaan hän lähtee toimittamaan Mitchille tämän himoitsemia rakkauspapukaijoja.

Matka johtaa San Franciscon ulkopuolella olevaan pikkukylään. Melanie jäljittää Mitchiä kaikin keinoin ja tulee samalla tutustuneeksi koulun opettajattareen, Annie Hayworhiin (Suzanne Pleshette). Löydettyään Mitchin Melanie myös käyttää Annieta tekosyynä tuloonsa. Melanien ja Mitchin suhde lähentyy ja kinasteluistaan huolimatta he huomaavat pitävänsä toisistaan yhä enemmän. Ainoastaan Mitchin äiti, Lydia (Jessica Tandy), suhtautuu Melanieen epäluuloisesti. Kaiken tämän ihmissuhdemyllerryksen ylle liitelee parvi variksia ja lokkeja, jotka kerääntyvät rauhassa lähistölle, valmiina aloittamaan armottoman hyökkäyksensä ihmisiä vastaan.

Peräti 370:n trikkikuvan voimin jyräävä katastrofielokuva oli ilmestyessään aikaansa edellä etenkin tehosteissaan. Vaikka osa linnuista näyttääkin selvästi täytetyiltä, onnistutaan niillä luomaan illuusio oikeasti elävistä siivekkäistä. Nykypäivän tehoste-elokuvista Linnut eroaa ainakin siinä, että tehosteiden kanssa ei ole käytetty lainkaan varsinaista musiikkia; paremminkin tehosteäänistä itsestään on luotu eräänlaista musiikkia, mutta silti niiden aikana tunnelma on jopa ahdistavan hiljainen.

Etenkin Tippi Hedren tekee erinomaisen roolityön, joka vieläpä oli hänen ensimmäisensä. Muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä, ja jälleen kerran ohjaus on upeaa. Ainoastaan Mitchin tytärtä näyttelevä Veronica Cartwright ei innosta, hän onnistuu olemaan vain ärsyttävä kakara. Muutkin lapset ovat niin rasittavia itkupillejä, että tuntee melkein mielihyvää kun lokit pääsevät nokkimaan heitä.

Juonen rakenne toimii hienosti, ja lintuteema kantaa kevyesti läpi koko elokuvan. Sinne tänne ripotellut yksittäiset lintuhyökkäykset pitävät jännitystä yllä ja lintujen uhkaavuutta kasvatetaan hiljalleen loppuhuipennusta kohti. Pohjana olevat ihmissuhteet toimivat myös erinomaisesti, ja vaikka lintujen hyökkäys tuntuu asiana melko kaukaiselta, on se yhdistetty ihmissuhteisiin mukavan saumattomasti.

Elokuva sisältää myös erittäin hitchcockmaisen kohtauksen kahvilassa, missä eri mielipiteitä edustavat ihmiset sattumalta kokoontuvat ruotimaan ympärillään vellovaa ongelmaa. Vaikka kohtaus niin kliseiseltä tuntuukin, lienee tämä ollut yksi niistä varhaiselokuvakauden nerokkuuksista, joita myöhemmin on matkittu liiaksi asti.

Psykon jälkeen valmistuneena Linnut jatkoi Hitchcockin vankkaa tyyliä, jossa yhdistyvät laatu, aito jännitys sekä katsojia vetävä viihde. Aidontuntuisuudessaan se on jopa karmiva elokuva, joka varmasti aiheuttanee väristyksiä vielä tänäkin päivänä.

Alunperin 1.85:1-kuvasuhde on jostain syystä muutettu tätä julkaisua varten muotoon 1.33:1. Kuva kylpee tyylikkäissä vanhanajan väreissä, ja vanhahkon haaleat, mutta silti räikeät värimaisemat kuljettavat katsojan vuosikymmenten taakse pieneen kalastajakylään. Kuvassa vilisee jonkin verran pieniä roskia ja suhinaakin esiintyy, mutta intensiivisesti tarinaa seuratessa ei niihin tule kiinnittäneeksi huomiota. Suurimmat puutteet ovatkin syväterävyydessä, sillä harmillisen usein syvyysvaikutelma puuttuu täysin. Tehosteiden kohdalla kuvia on yhdistetty taidokkaasti ja huolella, joskin sen aikainen tekniikka on tarjonnut omat rajoituksensa. Näistä pienistä puutteista huolimatta kuva on ihan kelpo katseltavaa.

Ääniraitoja on valittavissa kaksin kappalein; englanti ja saksa. Molemmat esitetään Dolby Digital Mono 2.0 -muodossa, eivätkä siten eroa teknisesti toisistaan mitenkään. Musiikkia ei ole pahemmin käytetty, vaan tarpeellisimmat äänikikkailut on hoidettu tehosteilla. Dialogi kuuluu hyvin, joskin välillä korkeat äänet särähtelevät. Äänenlaatu on muutenkin vanhahkoa tyyliä, mikä korostuu etenkin miesten puheessa.

Hitchcock Collection -sarjan tyylin mukaisesti lisämateriaalina löytyy muheva dokumentti (81:47), jonka materiaalista suurin osa on kuvattu jälkeenpäin. Haastateltavina on useita elokuvan näyttelijöitä ja tekijöitä, ja dokumentti tarjoaa mukavasti lisätietoa elokuvasta kiinnostuneille.

Tämän lisäksi levyltä löytyy kuvien, piirrosten ja tekstiruutujen muodossa poistettu kohtaus sekä alkuperäinen loppu, joita kumpaakaan ei milloinkaan kuvattu. Varsinkin loppukohtaukset olisivat tarjonneet lisää jännitystä ja vauhtia, mutta olisivat olleet juonen kannalta kieltämättä turhia.

Tippi Hedrenin koekuvaukset (9:57) ovat tylsähköä katsottavaa, missä ei tapahdu oikein mitään. Universal News Reels -koosteessa (3:08) Alfred Hitchcock pitää puheen lehdistötilaisuudessa ja vitsailee elokuvansa kustannuksella. Samaisessa pätkässä nähdään myös Hitchcockin ja Hedrenin julistama kyyhkyskilpailu. Lisänä pohjalla on vielä traileri sekä erittäin suuri määrä tuotantovalokuvia.

Linnut on upea klassikko ihmisen peloista luontoa vastaan. Se on osoitus luonnon pimeistä puolista, jotka vaanivat meitä aivan kotimme ulkopuolella. Elokuva on kaikin puolin huippuluokkaa, ja sen tietä näyttäneet tehosteet ajavat edelleen asiansa. Teknisesti julkaisu on hyvää tasoa, ottaen huomioon elokuvan iän. Muutettu kuvasuhde harmittanee tarkkaavaisempia katsojia. Lisämateriaaliakin on tarjolla mukavasti, eikä lopulta jää mitään syytä jättää tätä julkaisua kaupan hyllylle.