Elokuva:

Viisi vuotta sitten Claudia Giffordin (Emma Vilarasau) tytär murhattiin julmalla tavalla, tai niin hän itse uskoo. Espanjalaisen Jaume Balaguerón useilla festivaaleilla palkittu debyyttiohjaus Los sin nombre - Nimetön perustuu juuri niin huteralle pohjalle, kuin edellämainittu lause kuulostaa. On vaikea kuvitella, ettei 1990-luvun puolenvälin paikkeilla ruumiin henkilöllisyyttä olisi varmistettu DNA -näytteen perusteella vaan tunnistus olisi tehty vain heppoisen ulkoisen tuntomerkin perusteella.

Mikäli katsoja ei kyseenalaista edellämainittua, on tämä Ramsey Campbellin romaaniin The Nameless perustuva kauhutrilleri aivan kelvollinen David Fincher -jäljitelmä. Nuhruiset sateenpieksämät kaupunkimiljööt tuovat Kanarianmatkoilta tutun aurinkoisen paratiisin sijasta mieleen ennemmin lokakuisen Myllypuron. Hallitsevana värinä elokuvassa ovat harmaan eri sävyt, josta aina silloin tällöin kuvaan varoitusvalon lailla sijoitetut punaisena hohtavat taustat iskevät terävästi katsojan silmille. Silmille isketään myös musiikkivideoista tutulla tekniikalla häiriösignaaleja ja jopa suoranaista kohinaa. Balagueró ei ole idolinsa Fincherin veroinen urbaanin painajaisen visualisoija, mutta epäuskottavasta tarinastaan huolimatta Nimetön on kelvollinen esikoisohjaus.

Viisi vuotta elämänsä helvetillisimmän kokemuksen jälkeen uudestaan otteen elämästä saanut Claudia saa yllättävän puhelun: "Äiti, se olen minä... tule hakemaan minut". Claudia saa avukseen entisen poliisin Masseran (Karra Elejalde), joka viisi vuotta aikaisemmin hoiti tapausta. Pian juttuun sotkeutuu myös parapsykologisen roskalehden kunnianhimoinen toimittaja, joka aavistelee olevansa ison jutun jäljillä. Jäljet johtavat pahamaineiseen, Nimettöminä tunnettuun järjestöön ja erityisesti sen mystiseen perustajaan.

Kuva:

Vaikkei kyseessä olekaan anamorfinen julkaisu on levyn kuva hyvälaatuinen. Alkuperäisessä kuvasuhteessaan (1,85:1) oleva kuva on terävä ja vailla minkäänlaista kuvaan kuulumatonta kohinaa. Elokuvan värit, lähinnä harmaan eri sävyt, toistuvat mallikkaasti. Elokuvassa on runsaasti todella hämärässä tapahtuvia kohtauksia ja näidenkin aikana kuva pysyy hyvälaatuisena. Muutamissa pimeissä kohtauksissa kuvan yksityiskohdista on hieman vaikea saada selvää. Xavi Giménesin filmille taltioimat ankeat maisemat tuskin ovat Espanjan matkailuviranomaisen mieleen.

Ääni:

Vaikka levykotelon takakannessa elokuvaa väitetäänkin englanniksi dubatuksi, levyltä löytyy ainoastaan alkuperäinen, espanjankielinen ääniraita. Parempi niin. Kaksikanavainen surround-koodattu Dolby Digital -ääni on samalla tasolla kuvan kanssa. Dialogista saa mainiosti selvän ja tilavaikutelmakin on kohtuullisella tasolla, vaikkei tietenkään aidon monikanavatallenteen tasolle kohoakaan.

Carles Cesasin elokuvaan säveltämä musiikki tukee mainiosti tarinan painajaismaisia ulottuvuuksia.

Lisämateriaali:

Oheismateriaalilla tämä julkaisu ei tee vaikutusta. Mukana on vain elokuvan espanjankielinen ja tekstittämätön traileri, sekä musiikkivideo elokuvan lopputekstien aikana soineesta kappaleesta. Kyseisen kappaleen esittäjä ja nimi eivät valitettavasti selviä mistään. Lisäksi mukana on erittäin lyhyet listaukset muutamien pääosanesittäjien elokuvista.

Elokuva on tekstitetty neljällä pohjoismaisella kielellä ja espanjantaitoiset voivat halutessaan katsoa elokuvan täysin ilman tekstitystä. Valitettavasti elokuvaa ei voi katsoa laajakuvatelevisiolla koko ruutuun levitettynä, mikäli espanjankielisen dialogin seuraaminen ei onnistu. Tekstitys on nimittäin sijoitettu siten,  että puolet siitä rajautuu pois laajakuvatelevisiossa. Hämmästyttävä lapsus, jollaisiin en toivoisi enää törmääväni.

Yhteenveto:

Ei järin yllättävää, mutta kaikesta huolimatta visuaalisesti näyttävästi tehtyä modernia kauhua. DVD:n kuvan- ja äänenlaatu ovat parempaa keskitasoa.