Elokuva
Guru Pitka (Mike Myers) on saanut hindulaisen kasvatuksen ja on hartaalta eloltaan kuin parempikin uudestisyntynyt Krishna. Jenkkisyntyinen tunne-elämän ammattilainen on palannut kotikonnuilleen, tarkoituksena kerätä edeltäjiensä, ja varsinkin kadehtimansa tohtori Deepak Chopran (Deepak Chopra) tapaan, mainetta ja mammonaa tuomalla rakkauden sanomaa koko kansalle. Heti ensimmäiseksi keikaksi hulahtaa varsin haasteellinen hommeli. Pitkan pitää saada Toronto Maple Leafsin tähtipelaaja Darren Roanoke (Romany Malco) takaisin kuosiin ennen Stanley Cupin finaaleita, sillä kiekkohirmu on kokenut ruman romahduksen vaimo Prudencen (Meagan Good) lähdettyä kilpailevan tiimin, L.A. Kingsin hyvin varustetun maalivahdin Jacques ”Le Coq” Granden (Justin Timberlake) matkaan. Mielenhallintametodeiltaan vähintäänkin epäilyttävän gurun palkkaavat Vaahteralehtien omistaja Jane Bullard (Jessica Alba) ja joukkueen pieni-suuri valmentaja Punch Cherkov (Verne ”Mini-Me” Troyer).

Wayne Campbellina (Wayne`s World (1992) ja Wayne`s World 2 (1993)) nimeksi noussut ja Austin Powersina (1997-2002) kestotähdeksi kasvanut Saturday Night Live-veteraani Mike Myers hallitsee oman komiikkansa suvereenisti. Mies on yksinkertaisesti mestarillinen luomaan toinen toistaan vinompia hahmoja, ja myös esittämään niitä persoonan pienimpiä mutaatioita myöten. Historiankirjoihin Myers päässee ainakin Austin Powerseista tutuilla pahiksillaan Dr. Evil, Goldmember ja yliveto ylensyönyt irkkupervo Fat Bastard. Nyt Myers tarjoilee valtavalle fanilaumalleen uuden hörhön, rakkausguru Pitkan, mutta ei tarvitse omistaa kristallipalloa nähdäkseen jo nyt, ettei pitkätukkaisesta tunneammattilaisesta tule huippusalaisen agentti Powersin kaltaista kulttihahmoa.

Tuttuun tapaansa Myers leikittelee kaksimielisesti myös roolinimillä (Dick Pants, Satchabigknoba, Tugginmypudha) ja sanaleikeillä (Pitka tervehtii sanoilla Mariska Hargitay, myös näyttelijätär Mariska Hargitayta), mutta Powersin pitelemättömään roisismiin ei guru Pitkan matkassa päästä oikeastaan kertaakaan. Myös suora kontakti kameraan on jo Austineissakin käytetty kikka, joka perusteitta lainattuna saa aikaan katsojassa vaivaannuttavan olon. Pitkan tauotta heittelemät fraasit ovat pullollaan kolmen sentin onnenkeksi-filosofiaa, vaikka joissain niistä piileekin hellyttävän hövelisti totuuden siemen.

Ohjaajaksi Love Guruun löytyi mies läheltä, Powersien tuotantoportaassa mukana huhkinut Marco Schnabel.
Schnabelin, joka on muun muassa kirjoittanut myös kaksi tv:lle tehtyä persaukisten Indiana Jones-plagiaattia, The Librarian -elokuvaa (2006 ja 2008), ei ainakaan Love Gurun perusteella ole ohjaajaksi syntynyt. Muutamissa jaksoissa on toki Bollywoodmaista loistoa ja värikkyyttä, mutta kun vähintään joka toinen hetula on joko vanha, huono tai molempia, loppusaldoksi jää vain myötähäpeä. Samaten Schnabel syyllistyy siihen samaiseen  kardinaalivirheeseen, että jääkiekkoa kuvattaessa, sen pitää aina antaa tapahtua pelin ehdoilla. Nyt tapahtumat kaukalossa vaikuttavat siltä kuin ketään siellä olijoista ei osaisi edes luistella.

Mike Myers yrittää kyllä kaikkensa ja tokihan Pitkallakin hetkensä on. Hahmona guru on pohjimmiltaan sympaattinen, mutta Myersin esittämänä suurimman osan ajasta kuin huono intialainen versio Austin Powersista.
Suunnattoman sulkku Jessica Alba läiskii kauriinsilmillään lämpimästi, mutta tila on joka kuvaa dominoivan Myersin kyljessä vähissä, kuten kaikilta muitakin sivuosissa kekkaloivilta komeljanttareilta. Justin Timberlake ei ole huono hänkään, mutta kliseiden kynällä kirjoitetut roolihahmot ovat yksiulotteisia pahveja, joissa tarttumapintaa on yhtä paljon kuin vanhassa erkkarissa. Verne Troyer tyytyy olemaan omat lyhyt itsensä ja nykyään surutta toinen toistaan nolostuttavampaa elokuvatusta tähdittänyt Sir Ben Kingsley piipahtaa pippaloissa Pitkan kierosilmäisenä oppi-isänä. Ainoa, jonka roolityössä on edes hitunen rehellisyyttä, on sydänsurujen kanssa taistelevaa lätkäjätkää esittävä Romany Malco. Omana itsenään kameran edessä käyvät mm. Jessica Simpson, Val Kilmer, Kanye West ja Mike Myers, kerrankin Mike Myersina.

Myersin Austin Powersit niin letkeästi scorettanut George S. Clinton nappailee jamihenkisesti makupaloja Intialaisesta kansanmusiikista, yhdistellen niitä letkeään souliin ja siirappisiin balladeihin ja parin vuoden takaisin hitteihin. Surutonta meininkiä löytyy alkuteemana heitetystä vanhasta Dolly Parton -viisusta Nine to Five, kuten myös Mike Myersin johdolla koko köörin tulkitsemasta Steve Miller Bandin The Jokerista. Mikään pakkohankinta ei Love Gurun soundtrack scorediggareille kuitenkaan ole.

Yhteenveto
Uutta Austin Powersia odottava pettyy guru Pitkan laiskasti lainattuun hölmöilyyn pahasti. Rooliinsa kieltämättä energisesti eläytyvän Mike Myersin Love Guru kun on vanhojen vitsien kierrätyskeskus. Vaatimaton ja viihdearvoiltaan alhainen elokuvatus,  jonka tumpelo tohelointi aliarvioi niin tekijöitään kuin katsojaakin.