Elokuva
Andalan satumaailmassa tapahtuu kliseisiä. Yksinäinen prinsessa Giselle (Amy Adams) etsi itselleen unelmien prinssiä laulun avulla. Kun prissi (James Marsden) todella löytyy, kihisee tämän äitipuoli (Susan Sarandon) vihasta. Uusi prinsessa kun on takuuvarmasti jonkin sortin juonija, joka halajaa vain valtaistuinta. Niinpä äitipuoli lähettää Gisellen taikakaivon kautta nykypäivän Manhattanille, jossa ei onnellisia loppuja tunneta. Alkuun täysin hukassa oleva prinsessa löytää auttajakseen asianajaja Robertin (Patrick Dempsey) ja tämän tyttären (Rachel Covey). Vakituisessa suhteessa elävä Robert joutuu tekemään raskaita päätöksiä, kun Giselle sulattaa hänen kyynistä sydäntään polttomoottorin lämmöllä. Omat ongelmansa tuo satumaailmasta Giselleä pelastamaan lähtenyt prinssi.

Eli otetaanpas vielä kertaus: mukana on ilkeä äitipuoli sekä yksinäinen prinsessa ja pepsodentprinssi, jotka laulu sitoo yhteen. Mainitsematta jäivät vielä puhuvat eläinhahmot, juonitteleva kuningattaren apuri, ikuinen uni, josta vain tosi rakkauden suudelma herättää ja vielä myrkkyomenatkin. Niin, Lumottu ottaa aineksia vanhoista Disney-elokuvista tarkoituksella, ja tuo mukaan muutaman nykypäivän elementin. Pakko myöntää, että vieläpä melko onnistuneesti.

Elokuva ei niinkään tee parodiaa vanhoista klassikoista, vaan ennemminkin ottaa ne hellään syleilyyn, josta ne luovutetaan tämän päivän Disney-sukupolville. Täysin ymmärrettävää, sillä Aladdinin, Kaunottaren ja hirviön tai Prinsessa Ruususen tapaiset sentimentaaliset sokeripaukut on digianimaatio korjannut tieltään. Harmittavaa kyllä, sillä kaikesta ennalta-arvattavuudestaan ja imelyydestä huolimatta - tai juuri näiden takia - jättää Lumottu hyvän mielen. Se herättää meissä kaikissa sen pienen teiniprinsessan, joka halajaa onnellisia loppuja ja ikuista romantiikkaa.

Ennen kuin menin katsomaan elokuvaa, varoitti toinen FilmiFINin kriitikoista elokuvan suunnattomasta sokerimäärästä. Nyt jälkeenpäin voisin sanoa, että on toisinaan helpompaa olla se sinisilmäinen prinsessa Andalasiasta, kuin kyyninen Manhattanin asianajaja. Silloin saa nautintoa niistäkin elokuvista, jotka ovat juonellisesti yksinkertaisimpia, mutta sydämeltään suurimpia.

Yhteenveto
Vanhoja Disney-klassikoita kierrättävä Lumottu on kaivattu perhe-elokuva, joka saattaa pelastaa tämän hieman kadonneen genren takaisin elävien kirjoihin.