Tämä DVD kuuluu Future Filmin julkaisemaan Jacques Tati Collection DVD-boksiin. Boksin muiden elokuvien arvostelut löytyvät allaolevien linkkien takaa:
Elokuva:
Ranskalainen Jacques Tati (1909-82) mielletään yleisesti Charles Chaplinin ja Buster Keatonin veroiseksi slapstick -koomikoksi. Eräiden arvioiden mukaan Tatia pidetään jopa äänielokuvan aikakauden merkittävimpänä koomikkona. Tämä näkemys ei suinkaan ole vailla perusteita ja jokainen asiaa epäilevä voi tarkistaa oman kantansa tutustumalla Future Filmin julkaisemaan komeaan kuuden DVD:n boksiin, josta löytyvät kaikki viisi Jacques Tatin ohjaamaa pitkää elokuvaa sekä niiden lisäksi kolme harvoin nähtyä lyhytelokuvaa. Kaikki boksin elokuvat ovat myynnissä myös yksittäiskappaleina sisältäen saman lisämateriaalin kuin boksikin, mutta kukapa haluaisi jättää Tati -kokoelmansa puutteelliseksi.
Vaikka Jacques Tati ohjasi vain viisi pitkää elokuvaa kertyi miehen uralle mittaa lähes 40 vuotta. Tati ei suinkaan viettänyt elokuvien valmistumisen välistä aikaa toimettomana, vaan hän paneutui elokuviinsa äärimmäisen suurella huolellisuudella jokaisen yksityiskohdan ja vitsin toimivuuteen panostaen. Enemmän kuin säkenöivään dialogiin ja nokkeliin vitseihin, Tatin elokuvien komiikka perustuu yllättävien arkipäivän tilanteiden koomisuuteen, eikä hän suinkaan malta olla piikittelemättä modernin yhteiskunnan tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia. Vaikka nämä elokuvat ovat jo kymmeniä vuosia vanhoja, ovat monet huomiot ajankohtaisia vielä tänä päivänäkin.
Taiteellisen perheen kasvatti Jacques Tati aloitti koomikon uransa jo ennen toista maailmansotaa lyhytfilmien parissa, kokeiltuaan sitä ennen siipiään niin rugbynpelaajana kuin esiintyvänä muusikkona. Kaksi vuotta suuren maailmanpalon päättymisen jälkeen Tati palasi samaan hiljaiseen ranskalaiskylään, jossa hän oli sodan aikana viettänyt aikaansa. Kyseessä ei ollut pelkkä nostalgiamatka vaan vierailun tuloksena syntyi ensimmäinen Tatin ohjaama lyhytelokuva Kirjeenkantajan koulu (L'Ecole des facteurs), jossa esiintyi ensimmäisen kerran koheltava postimies Francois, joka perustui löyhästi kymmenkunta vuotta aikaisemmin lyhytfilmissä Suojaa vasemmalla (Soigne ton gauche) esiintyneeseen sivuosahahmoon. Myöhemmin samana vuonna Tati palasi uudelleen samaan kylään tarkoituksenaan laajentaa tarina pitkän elokuvan muotoon.
Tämä elokuva, Jacques Tatin ensimmäinen pitkä elokuva Lystikäs kirjeenkantaja sai ensi-iltansa vuonna 1949. Mestari itse näyttelee pienen ranskalaisen kylän omalaatuista kirjeenjakajaa Francoisia, jonka jakopiiri sijaitsee pienessä värittömän oloisessa ranskalaiskylässä. Kerran vuodessa tivolin saapuessa kylään pariksi päiväksi kylä herää riehakkaaseen markkinatunnelmaan, uinahtaen taas vuodeksi tivolin suunnatessa matkansa eteenpäin. Tänä vuonna vetonaulana on eläviä kuvia tarjoileva näytös ja tässä yhteydessä Francois pääsee tutustumaan amerikkalaisten virkaveljiensä huipputehokkaisiin metodeihin postin kulun nopeuttamiseksi. Kirjeenkantajaltamme jää kuitenkin huomaamatta, että kyseessä ei suinkaan ole USA:n postilaitosta esittelevä dokumentti, vaan uhkarohkeiden stunt-miesten temppuja esittelevä elokuva. Markkinajuoman vahvistamana Francois päättää tehostaa omaa toimintaansa paitsi elokuvasta oppimillaan metodeilla myös tivolin akrobaattien opettamilla uusilla menetelmillä tavoitteenaan päästä postinjakelussa samaan tehokkuuteen ja nopeuteen kuin amerikkalaiset postimiehet. Kun Francois aloittaa ensimmäisen kierroksensa uusin menetelmin, menee sekaisin paitsi kylän postinkulku myös koko kylän elämä.
Francoisin tehostuneiden metodien kantavana teemana on "rapidite", nopeus. Tämä kiireistä nyky-yhteiskuntaa suomiva viesti toistuu kaikissa Tatin elokuvissa. Todellisuudessa kenelläkään kylän asukkaista ei ole tarvetta saada postiaan yhtään nopeammin, vaan kaikki ovat olleet perin tyytyväisiä Francoisin "hitaasti, mutta varmasti" tapahtuvaan kirjeenjakeluun. Eikä kukaan ole pistänyt pahakseen, vaikka kirjeenkantajamme kierroksensa kuluessa istahtaakin hetkeksi viinilasilliselle suosikkiravintolaansa, tai jää auttamaan heinäpellolla huhkivia ystäviään.
Vielä Lystikkään kirjeenkantajan aikoihin Tatin komiikka haki hieman muotojaan ja elokuva onkin sangen läheistä sukua 1930-40 -lukujen amerikkalaisille slapstick-komedioille. Useista amerikkalaisista koomikkokollegoistaan poiketen Tatilla ei koskaan ollut tarvetta varastaa valkokangasta vain itselleen, vaan hän antoi aina runsaasti tilaa elokuviensa kaikille näyttelijöille, toimien usein ikäänkuin sivustakatsojana tai katastrofaalisen tapahtumakulun täysin vahingossa alkuun saattavana katalysaattorina. Tästä on havaittavissa merkkejä jo tässä ensimmäisessä elokuvassa sillä ajoittain Tatin näyttelemä Francois jää lähes taka-alalle tapahtumien pyörteessä.
Kuva:
Tatin aikomuksena oli alunperin julkaista Lystikäs kirjeenkantaja värillisenä käyttäen Thomson-Color -menetelmää, jonka piti olla ranskalainen vastine markkinoita tuolloin hallinneelle Technicolorille. Thomson-Color oli monimutkainen menetelmä, jonka käyttöön liittyi 1940 -luvun lopulla useita epävarmuustekijöitä. Uuden tekniikan käyttöön liittyvät riskit tuntien Tati päätti käyttää kuvauksissa myös mustavalkoista kameraa eräänlaisen varmuuskopion tekoon. Elokuvan lavasteet ja asut kuitenkin suunniteltiin ensisijaisesti värifilmille kuvattavaksi. Värimenetelmä ei kuitenkaan osoittautunut toimivaksi ja Tati ei koskaan saanut elokuvan väriversiota julkaisukelpoiseksi. Niinpä elokuvastä päätettiin julkaista mustavalkoinen versio, joka sai useiden vastoinkäymisten jälkeen ensi-iltansa vasta lähes kaksi vuotta kuvausten jälkeen.
Future Filmin julkaisema tupla-DVD sisältää sekä elokuvan alunperin julkaistun mustavalkoisen version että täydellisesti restauroidun väriversion. Kahden eri kameran käytöstä johtuen näiden versioiden kuvakulmat poikkeavat hieman toisistaan.
Väripainoksessa värit ovat melkoisen haalistuneet ja materiaalin ikä paistaa selvästi läpi. Kuvakohinaa tai muitakaan ikäviä lieveilmiöitä kuvassa ei häiriöksi asti esiinny. Sensijaan kuvan kirkkaus vaihtelee kohtauksesta toiseen huomattavasti kautta elokuvan ja kirkkaissa kohtauksissa valkoiset pinnat ovat ikävästi "puhkipalaneet", eikä kuvan terävyydessä ole hurraamista. Väriversiossakin on seassa jonkun verran täysin mustavalkoista kuvaa erityisesti öiseen aikaan tapahtuvissa kohtauksissa. Kuva on kuitenkin täysin katselukelpoinen ja tallenteen kulttuurihistoriallinen arvo on mittaamaton. Onhan kyseessä, jos ei ainoa, niin ainakin yksi hyvin harvoista nykypäiviin asti säilyneistä 1940-luvun Ranskaa väreissä esittelevistä elokuvista.
Mustavalkoinen versio ei ole aivan täysin väritön vaan otsikoissa ym. teksteissä on käytetty kirkkaita värejä. MV-version alussa englanninkielinen tekstiruutu pyytää anteeksi kuvan laadullisia puutteita, jotka johtuvat käytetystä lähdemateriaalista. Anteeksipyyntö ei ole täysin aiheeton sillä kuva on kauttaaltaan ehkä vielä heikkolaatuisempi kuin väriversiossa, mutta elokuvan iän huomioiden kuvassa ei ole häpeämistä.
Ääni:
Äänipuolella molemmat versiot tarjoilevat alkuperäistä monoääntä Dolby Digital -koodattuna. Ääniraita on elokuvan iän huomioiden siedettävällä tasolla toistaen niin dialogin kuin elokuvan ääniefektit aivan kohtuullisesti.
Tati oli ensimmäisiä ohjaajia, joka aktiivisesti kiinnitti huomiota ääneen tarinaa eteenpäin kuljettavana elementtinä. Tässä hänen esikoisohjauksessaankin on useita kohtauksia joissa kuvan ulkopuolelta kuuluvat ääniefektit kertovat tapahtumista.
Lisämateriaali:
Vaikka lisämateriaalia ei ole määrällisesti tarjolla erityisen runsaasti, on mukana oleva materiaali sitäkin kiinnostavampaa. Levyltä näet löytyy bonuksena kolme erittäin harvinaista Jacques Tati -lyhytelokuvaa.
René Clémentin vuonna 1936 ohjaama Suojaa vasemmalla (Soigne ton gauche) (11:54) esittelee nuoren Tatin maalaistalon renkipoikana, joka haaveilee nyrkkeilijän urasta. Taidoissa ei ole kehumista, mutta empimättä hän tarttuu tilaisuuteen kun häntä pyydetään mestarin harjoitusvastustajaksi. Tatin itsensä vuonna 1947 ohjaama Kirjeenkantajan koulu (L'Ecole des facteurs) (14:26) on eräänlainen johdanto elokuvaan Lystikäs kirjeenkantaja, esitellen koheltavan kirjeenkantajan Francoisin. Kirjeenkantajan koulu sisältää jopa täysin samaa materiaalia kuin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tarinassa Francois joutuu tehostamaan työtään esimiehensä vaatimusten takia, mutta seuraukset ovat aivan yhtä katastrofaaliset kuin tarinan pidemmässäkin versiossa. Kolmas mukana oleva lyhytelokuva on Nicolas Ribowskin vuonna 1967 ohjaama Iltakurssi (Cours du soir) (26:31), jossa tapaamme Tatin tunnetuimman alter egon monsieur Hulotin iltakoulun opettajana luennoimassa luokalleen niin tupakoinnin saloista, tenniksestä, kalastuksesta, kirjeenkantajan ammatista sekä monista muista tärkeistä taidoista niin kuin vain monsieur Hulot osaa.
Lyhytfilmien kuvasuhde on alkuperäinen 1,33:1 kelvollisesti remasteroituna ja äänipuolella on tarjolla aitoa ja alkuperäistä monoääntä niinikään huolella restauroituna. Kaksi vanhinta lyhytfilmiä ovat mustavalkoisia ja Iltakurssi on värikuvalla. Kuvanlaadussa ei lähdemateriaalin iän ja laadun huomioiden ole valittamista.
Lisäksi tarjolla on kohtuullisen kattava englanninkielinen Jacques Tati -biografia tekstiruutuina. Lisäplussaa tyylikkäistä staattisilla valokuvilla varustetuista valikoista, jotka ovat paitsi helppokäyttöiset myös erinomaisen hyvin elokuvan henkeen sopivat.
Elokuva on tekstitetty pohjoismaisilla kielillä ja ranskantaitoiset voivat halutessaan katsoa elokuvan ilman tekstitystä. Suomenkielinen tekstitys on kohtuullisen helppolukuisella vaikkakin aavistuksen liian suurella fontilla oikeaoppisesti ruudun keskelle sijoitettuna. Levyn sisältämät lyhytfilmit on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.
Yhteenveto:
Future Filmin Jacques Tati DVD -boksin julkaisu on kansainvälisestikin huomioiden erittäin hieno kulttuuriteko, sillä useita boksin sisältämistä elokuvista ei ole julkaistu DVD -formaatissa missään maailmassa. Kun vielä levyjen kuva ja ääni ovat kutakuinkin niin laadukkaat kuin käytettävissä olevasta filmimateriaalista on mahdollista saada aikaiseksi, kelpaa tätä kokoelmaa suositella jokaiselle laadukkaan elokuvaviihteen ystävälle, sillä kyseessä on, ei vähempää kuin vuoden 2003 merkittävin kulttuuriteko kotimaisella DVD -rintamalla.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja