Australialainen Hugh Jackman on noussut elokuvamaailman tietoisuuteen erityisesti Wolverine-hahmostaan vuonna 2000 alkaneesta ja jo viisiosaiseksi kasvaneessa, huippusuositussa X-Men -saagassa, joka jatkuu seuraavaksi vuonna 2016 elokuvalla X-Men: Apocalypse. Mutta Jackman on paljon muutakin kuin huippuunsa treenattu mutantti, siitä todisteina ovat mm. Christopher Nolanin kiehtova taikatrilleri The Prestige ja Darren Aronofskyn henkevä scifistely The Fountain (molemmat 2006), Baz Luhrmanin eeppinen aussiwestern Australia (2008), hurja viharooli Dennis Villeneuven Vangituissa (2013) sekä erityisesti Oscar-ehdokkuudellakin huomioitu roolityö Jean Valjeanina Tom Hooperin upeassa musikaalissa Les Misérables (2012). Valkokankaan lisäksi myös näyttämöllä viihtyvä Jackman palkittiin arvostetulla Tony-palkinnolla vuonna 2004 roolistaan musikaalissa The Boy from Oz. Äärimmäisen kiireinen, mutta silti rento ja hyväntuulinen Jackman löysi aikaa istua alas ja vastailla FilmiFINin kysymyksiin niin menneestä kuin tulevastakin. Days of Future Past, voisi joku sanoa.

FilmiFIN: Miltä tuntui, kun X-Men -saagan vuonna 2000 aloittanut ohjaaja Bryan Singer palasi käskijän paikalle elokuvassa X-Men: Days of Future Past?

Hugh Jackman: Bryan teki kaksi ensimmäistä X-Meniä ja ne osoittautuivat paitsi menestyksiksi, myös fanien keskuudessa kovasti pidetyiksi. Muistan kun olimme kuvaamassa ensimmäistä elokuvaa, niin ympärillä pyöri paljon ihmisiä, jotka olivat äärimmäisen skeptisiä hankkeemme suhteen, mutta Bryanilla on vahva visio ja vahva tahto. Hän osasi tehdä hahmoista, vaikka yli-inhimillisä kykyjä omaavatkin, kiinnostavia ja kokonaisia henkilöitä, sellaisia, joihin yleisön oli ja on yhä helppo samaistua. Olikin mahtavaa saada Bryan takaisin kymmenen vuoden jälkeen (X2: X-Men United valmistui 2003), sillä Days of Future Past oli jotain sellaista, jota ei sarjassa ollut ennen tehty. Massiivisen kokoinen epookki, mutta silti vahvasti vaikuttava esitys myös tunnepuolella. Ja myös hersyvän hauska.

FF: Mitkä ovat suosikkihetkesi Wolverinen nahoissa?

H.J.: Ensimmäisen elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia. Ne muuttivat elämäni ikiajoiksi. Siinä alat heti ymmärtämään mutantteja ja heidän elämäänsä, joka, supervoimista huolimatta, on jatkuvaa taistelua olemassaolon puolesta. Wolverine on äärimmäisen kompleksinen hahmo, ja siksi niin mielenkiintoien näyteltävä.

Toinen suosikkikohtaukseni löytyy X-Men 2:sta, sen aloituksesta Valkoisessa talossa, missä Nightcrawler (Alan Cumming, kuvassa) iskee suoraan Oval Officeen. Se on kekseliäs ja äärimmäisen energisesti rakennettu kohtaus, vaikka en siinä itse ollutkaan mukana (naurua). Erityisesti pidän myös Wolverinen (2013) luotijuna-kohtauksesta, sitä oli hauska tehdä ja se näyttää valkokankaalla helkkärin hyvältä.

FF: Mitä voisit lukijoillemme kertoa tulevasta elokuvastasi Chappie (2015), jonka ohjaa District 9 (2009) ja Elysium (2013) elokuvillaan mainetta hankkinut visionääri Neill Blomkamp?

H.J.: Siitä tulee loistava, ei epäilystäkään (naurua). Chappie on District 9:n kokoinen eeppinen tieteiselokuva, jossa on paljon sydäntä. Ohjaaja Neillin onnenkalu Sharlto Copley antaa äänensä Chappielle, kovia kokeneelle adoptiopojalle, joka päätyy outoon perheeseen. Muuten ihan normaalia draamaa, mutta Chappie sattuu olemaan robotti.

FF: Olet mukana myös ensi vuonna ensi-iltansa saavassa elokuvassa Pan, mistä se kertoo?

H.J.: Pan pohjaa J.M. Barrien luomiin hahmoihin Peter Panista, mutta tarina Mikä-mikä-maasta kerrotaan tällä kerralla hiukan erilaisella tavalla. Sinähän tiedät ohjaaja Joe Wrightin?

FF: Kyllä, Sovitus (Atonement, 2007), Hanna (2011) ja Anna Karenina (2012) ovat kaikki suosikeitani. Wrightilla on uskomaton taito ja kyky luoda niin kerronltaan kuin visuaaliselta ilmeeltäänkin huikeita elokuvia. Yksi suosikkikohtauksiani kautta aikojen on Sovituksen käsivaralta tehty kamera-ajo läpi Dunkerquen taistelukenttien, yksi otto, kestoltaan useita minuutteja ja jokainen näyttelijä, lavaste, tehoste, räjähdys, eläin ja hetki natsaavat täydellisesti paikoilleen. Pääosaa esittänyt James McAvoy (kuvassa) pitää sitä kohtausta yhtenä uransa haastavimmista.

H.J.: Eli tunnet Joen (naurua)

FF: Kyllä. Tai siis tunnemme herra Wrightin työt.

H.J.: Pan tulee näyttämään upealta, sillä Joen uniikki tapa tehdä elokuvaa on aivan omanlaisensa. Joku tekisi hyvän tilin julkaisemalla Joen stroyboardeja, nekin ovat jo täysin omanlaisiaan.

FF: Ja sinun roolisi on elokuvan pahis, merirosvo Mustaparta?

H.J.: Jep, aivan huikean hauska hahmo näytellä.

FF: Sinut on liitetty myös elämäkertaelokuvaan The Greatest Showman on Earth, joka kertoo sirkusmoguli P.T. Barnumista. Rooli tuntuisi sopivan sinulle täydellisesti.

H.J.: No me emme ole vielä saaneet sille virallisesti vihreää valoa, mutta Foxilla ollaan asiasta erittäin innostuneita. Jos kaikki menee hyvin, aloitamme kuvaukset ensi vuoden alkupuolella.

FF: Työskentelet monissa eri foorumeissa, ehdit elokuvista näyttämölle ja vierailemaan televisiossakin, mistä ihmeestä löydät kaikelle tarpeeksi aikaa?

H.J.: Hyvä kysymys. Minulla oli itse asiassa pieni tauko Days of Future Pastin jälkeen. Se teki hyvää, sillä nyt olen ollut mukana Chappiessa jo jokusen viikon. Elokuvat, joista juuri puhuimme, ovat merkattu ensi vuodelle. Olen hirmu kiireinen, mutta veikkaanpa, että minulla on silti enmmän vapaa-aikaa kuin sinulla (naurua).

FF: Voi pitää hyvinkin paikkaansa...

H.J.: Kun en ole töissä, pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa perheen ja lasten kanssa. Kun olen töissä, aikataulut ovat välillä helvetilliset, enkä näe lapsia aikoihin, joten yritän vapailla viettää heidän kanssaan aikaa aina kun vain siihen on mahdollisuus, eli käyn heidän liikuntaharrastuksissaan, peleissään ja osallistun kaikkeen, mihin saan osallistua (naurua). Työaikana en pysty sitä tarjoamaan, joten niin kutsuttu loma on aina omistettu perheelle.

FF: Työsi taitaa viedä sinua hurjasti ympäri maailmaa?

H.J.: Ehkä ei enää niin paljoa kuin ennen. Kun nykyään teen sopimusta jostain roolissta, käytän kaiken valtani (naurua) siihen, että leffa kuvattaisiin kesällä, jolloin voin ottaa lapset koululomiltaan mukaan kuvauspaikoille. Tosin lapseni, Oscar ja Ava, alkavat olla jo siinä iässä, että ilmoitus loman viettämisestä iskän kuvauksissa saa vastauksen: ”Oikeesti, koko kesä? Mieluummin hengaan kavereiden kanssa kotona”.

FF: Mitä poikasi Oscar ajattelee siitä, että isä on Wolverine?

H.J.: Hän ei varmaankaan koskaan ajatellut, että onpa se coolia, isäni on mutanttisupersankari. Hän syntyi ensimmäisen X-Menin aikoihin, joten hän on tavallaan kasvanut sen maailman keskellä. Olen kyllä joskus kuullut hänen mainitsevan tytöille, että isäni on muuten Wolverine, joten hän kyllä käyttää sitä sosiaalisen kanssakäymisen apukeinona silloin tällöin. Välillä on kyllä outoa kirjoitella oman poikansa kavereille nimikirjoituksia, sillä hän ei pidä kovinkaan paljoa siitä huomiosta, jota häntä kohtaan osoitetaan minun vuokseni. En muista, että kukaan olisi koskaan kysynyt minulta mitä minun isäni tekee työkseen tai mitä hänelle kuuluu, sillä hän oli tilintarkastaja. Moinen on varmaan noloa nuoren mielestä ja vieläkin nolompaa on se, jos kaikki muut ympärillä puhuvat koko ajan vanhemmistasi. Oscar haluaa minun olevan vain hänen isänsä, eikä mitään muuta.

FF: Jos lapsesi haluvat alalle, näyttelijöiksi, rohkaisetko hetiä siinä?

H.J.: Tietenkin. Isäni lähetti minut lapsena yksityiskouluun, josta monet erikoistuivat lakiin, rahaan tai politiikkaan. Mutta isäni antoi minun itseni valita sen, miksi haluan kasvaa. Hän rakasti työtään, joten hän ajatteli, että on erittäin tärkeää myös lapsen tai nuoren antaa hankkia itselleen ammatin, jota rakastaa. Kun kerroin hänelle, että aion vakavissani näyttelijäksi, hän sanoi, että hyvä, sinulla on siihen lahjoja, mutta taidat olla liian herkkänahkainen (naurua).

FF: Herkkyys ei ole ollenkaan huono asia näyttelijälle, sillä sen kautta hänen on helpompaa empatisoida hahmoja, jotka hän luo elämään.

H.J.: Kaikkein tärkein asia näyttelijälle on mielikuvitus. Herkkyys on toki myös tärkeää, koska näytteleminen on kuuntelemista ja reagointia toisiin ihmisiin. Jos olet kovanahkainen etkä välitä muista ihmisistä tippaakaan, sinulle tulee raskas tie kasvaa hyväksi näyttelijäksi. Tärkein viesti herkille ihmisille, jotka haluavat alalle on: Älä koskaan lue arvosteluja itsestäsi. Se on aloittelijavirhe ja voi kostautua monin eri tavoin.

FF: Mitä Wolverinen esittäminen merkitsee sinulle?

H.J.: Paljonkin. Hän on urani perusta, oikeastikin. X-Men oli ensimmäinen elokuvani Amerikassa ja se teki minusta nimen ja antoi profiilin, joka miellytti studioita enemmän kuin ohjaajia. Itse asiassa se on aika huvittavaa, sillä kotona Australiassa ohjaajat halusivat minut töihinsä, mutta rahamiehet taustalla kikuttelivat, ettei Jackman ole tarpeeksi tunnettu. Amerikan debyyttini X-Men oli iso hitti, joten sen ja studiopamppujen tuella myös eri ohjaajat alkoivat uskoa minuun.

FF: Harmittaako se sinua, että Hollywoodin ohjaajien kesti niin pitkään lämmetä Hugh Jackmanille?

H.J.: Jos olisin silloin tiennyt, millainen urastani tulee, että saan olla mukana Vangituissa (Prisoners, 2014), juontaa Oscarit ja tehdä Les Misérablesin, moinen ei tietenkään olisi haitannut tai harmittanut, eikä se oikeastaan harmita näin myöhemminkään. Olen jutellut kavereiden kanssa, jotka ovat sanoneet, että James Bondin rooli teki heille karhunpalveluksen, sillä sen jälkeen työt tyrehtyivät miniosiin. Wolverine ei ole tehnyt minulle mitään pahaa ja olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen. Minulle on suotu paljon mahdollisuuksia ja tilaisuuksia osoittaa kyekeneväni muuhunkin. Olenkin aivan tietoisesti pyrkinyt tekemään jotain täysin erilaista kuin supersankarisettiä.

FF: Mikä on parasta, mitä työsi on sinulle antanut?

H.J.: Olen aina ollut oppimisen ykkösfani. Rakastan oppia, mitä tahansa uutta. Jos en olisi näyttelijä, olisin taatusti kaveri, joka käy iltakursseilla oppilaitoksissa, keräten tietoa kaikesta mahdollisesta mielenkiintoisesta asiasta. Työssäni tapaan joka päivä aivan uskomattoman lahjakkaita ihmisiä, joilta opin koko ajan lisää. Se on varmasti palkitsevinta, mitä mikä tahansa työ voi kenellekään antaa.

FilmiFINin toimitus on asiasta täysin samaa mieltä ja kiittää Hugh Jackmania sekä Fox-Paramountia haastattelusta.