Elokuva:

Trevor Reznik (Christian Bale) ei ole nukkunut vuoteen. Valveilla olo muuttuu kaoottiseksi painajaiseksi. Metallinsorvaajana töyskentelevä, sairaalloisen laiha Trevor alkaa löytää epämääräisiä muistilappuja jääkaappinsa ovesta. Aiheutettuaan onnettomuuden työpaikallaan, salaperäistä juonittelua aletaan työstää häntä vastaan - ja kaikki ovat siinä mukana. Joku haluaa kostaa hänelle. Jääkaapin ovessa etenevä hirsipuupeli lähenee loppuaan. Palaset loksahtelevat paikoilleen. Ja Trevor haluaisi vain nukkua.

Brad Andersonin ohjaama The Machinist (2004) on piinaavan vähäeleisesti etenevä laatujännäri, joka nousee viime vuosina valmistuneiden mysteerielokuvien kärkijoukkoon. Sekoamispisteessä olevasta miehestä kertova elokuva on äärimmäisen tarkkaan rajattu kokonaisuus, jokainen yksityiskohta on tärkeä. The Machinist ei sorru halpamaiseen säikyttelyyn vaan kiristää hirttosilmukkaa pienillä, merkityksettömiltä tuntuvilla asioilla. Jokainen kuva voi muuttaa kaiken. Katsoja on alituisesti kovilla, eikä päivänvalokaan vedä epäilyksen verhoa linssiltä. Trevor elää alati jatkuvassa painajaisessa vailla kosketusta nykyhetkeen.

Elokuvan pääosaa näyttelevä Christian Bale löi vallitsevat elokuvamaailman ennätykset laihduttaessaan rooliaan varten. Ensimmäistä kertaa American Pscyhossa (2000) nähty virheettömän atleettinen vartalo on vaihtunut riutuneeseen luukasaan, joka pysähdyttää katsojan heti ensiminuuteilla. Muuntautumiskykyinen Bale on paneutunut rooliinsa ennennäkemättömällä antaumuksella, ja Trevor Reznik on yksi viime vuosien vaikuttavimpia näyttelijäluomuksia. Unettomuuden kourissa vaeltava Trevor voi murtua mikä hetki tahansa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Balen roolisuoritus kattaa taitavasti koko hahmon, eikä hommaa pelata vain sairaalloisen muodonmuutoksen varaan.

Andersonin luoma kalman kalpea maailma on täynnä symboliikkaa, ja ratkaisun avaimet leijuvat alati ilmassa, Trevorin metsästäessä johtolankoja ympärillään tapahtuvasta salaliitonomaisesta kaaoksesta. Reznik on ennen kaikkea vain tavallinen kaveri, jonka elämä muuttuu selittämättömäksi arvoitukseksi ja oivaltavammatkin hetket peilautuvat vääristävän peilin kautta. Trevor luo irtonaisia suhteita hänelle täysin merkityksettömiin ihmisiin saadakseen kosketuksen ympäröivään maailmaan - maailmaan, jossa kaikki muut paitsi hän näyttävät elävän.

The Machinist muistuttaa hyvin paljon Christopher Nolanin ohjaamia elokuvia Memento (2000) ja Insomnia (2002), seisoen silti vakaasti omilla jaloillaan. Elokuva tuo myöskin mieleen Alfred Hitchcockin unenomaisen Vertigon (1958), eikä vähiten merkittävän paljon Bernard Herrmannin sävellyksiä muistuttavalla scorellaan. Ohjaaja Brad Anderson tarttuu muutenkin tarinaan kiinni hyvin hitchcockmaisella otteella, leikitellen Hitchcockille ominaisella syytön mies -teemalla. Vaikka tarina kokeekin lieviä notkahduksia ja paikallaan pyörimistä elokuvan keskivaiheilla, ei Anderson päästä alati taka-alalla viiltävää jännitystä missään vaiheessa taantumaan. The Machinist on oiva esimerkki, miten pienistä aineksista voidaan rakentaa vaikuttava kokonaisuus, joka tarjoaa ajateltavaa kuvan ulkopuoleltakin.

Mysteerielokuvien ongelmana on usein loppuratkaisu. Veitsen terällä etenevä elokuva pystyy harvoin lunastamaan viimeisen kymmenen minuutin aikana kaikkia niitä odotuksia, joita katsoja on ehtinyt asettaa koko elokuvan ajan. The Machinist onnistuu maton vetämisessään kohtalaisen hyvin, joskin mitään keysersozemaista vedätystä elokuvalta on turha odottaa. Kokonaisuudessaan The Machinist on kuitenkin erittäin laadukas jännäri, joka pitää jännitystä yllä koko kestonsa ajan. Myös Christian Balen roolisuoritus on yksi pysähdyttävämpiä omistautumisen osoituksia vuosiin. Toivottavasti muuntautumiskykyinen ja karismaattinen näyttelijä vihdoin nousee elokuva-alan nimekkääseen kärkikastiin, johon hän olisi jo vuosia sitten kuulunut.

Kuva:

Elokuvan kuva (2.35:1) on laadultaan suurimmaksi osaksi huipputasoa. Paikoitellen liki mustavalkoiseksi heittäytyvä kuva toistaa hyvin sen sisältämät runsaat kontrastit. Laajemmissa, värikkäimmissä pinnoissa on kuitenkin havaittavissa pientä kohinaa, joskin myös kuvanmuokkaus on paikoitellen hieman rakeista. Kokonaisuudessaan kuva on varsin laadukas, eikä pieniin virheisiin kiinnitä juuri huomiota.

Ääni:

Elokuva tarjoaa Dolby Digital 5.1 -ääniraidan lisäksi myös DTS-äänet. Äänimaailma toistuu mallikkaasti, vaikkakin rauhallinen elokuva ei liiemmin takakanavia rasita. Monikanavajärjestelmää osataan kuitenkin käyttää taidolla siihen soveltuvissa kohtauksissa hyväksi, ja paikoitellen hyvin dynaamiseksi heittäytyvä ääniraita on kaikin puolin erittäin tasokas kokonaisuus.

Elokuvan tunnelmallisen scoren on säveltänyt Roque Banõs, jonka sävellykset muistuttavat paljolti Alfred Hitchcockin ja Bernard Herrmannin yhteistyön tuloksia. Hieman klassisempaan elokuvasävellykseen keskittyvä score verhoilee tiiviisti kiristyvän trillerin taidokkaasti painostavalla tunnelmallaan.

Lisämateriaali:

DVD:ltä löytyy muutama mielenkiintoinen lisämateriaalikin. Making of -dokumentti (31:01) on melko tavanomainen, mutta pitkä, ja sitä kautta varsin informatiivinen kooste elokuvan tekemisestä. Äänessä ovat niin ohjaaja, käsikirjoittaja Sott Kosar kuin päänäyttelijätkin. Perinteisen tuotantotiimin ylistämisen ohella dokumentti onnistuu paljastamaan myös varsin mielenkiintoista tietoa, ja nousee täten yleistä mainosmateriaalitasoa korkeammalle.

Ohjaajan kommenttiraita on kohtalaisen tietorikas, vaikkakin Brad Anderson pitääkin välillä pieniä taukoja ja toistelee paikoitellen turhaan elokuvassa nähtäviä tapahtumia. Anderson keskittyy suurimmaksi osaksi kertomaan elokuvan ja kohtauksien valmistelusta, ei niinkään henkilöhahmojen motiiveista. Kommenttiraita suoltaa kuitenkin tietoa kiitettävällä vauhdilla ja on oiva lisämateriaali elokuvasta enemmän kiinnostuneille.

Kahdeksan poistettua ja vaihtoehtoista kohtausta kannattaa ehdottomasti katsastaa. Kohtaukset valottavat paljolti Trevorin pimeää elämää, mutta eivät vain mahtuneet tiukasti rajattuun kokonaisuuteen.

Lisäksi levyltä löytyy The Machinistin oman teatteritrailerin lisäksi trailerit elokuvista Bag det stille ydre, Af banen, Hotel Rwanda ja The Merchant of Venice.

Yhteenveto:

Brad Andersonin ohjaama The Machinist on rauhallisesti etenevä, mutta yhtä kaikki piinaava puolitoistatuntinen, joka ei hellitä otettaan missään vaiheessa. Christian Balen kokonaisvaltainen roolille omistautuminen on omiaan lisäämään elokuvan ainutlaatuisuutta. The Machinist onkin yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista mysteerielokuvista.

DVD on laadultaan varsin tasokas. Kuva ja äänet ovat molemmat laadukkaan työn tulosta, eikä ongelmia juuri esiinny. Myös mielenkiintoista lisämateriaalia löytyy kourallinen.